Vankialus
”Seuratkaa.”
Amiraali Paláden antoi käskyn
sotilaille ja lähti kulkemaan hallin poikki. Sotilaat kannustivat Eiffelin ja
muut liikkeelle ja he lähtivät marssimaan amiraalin perässä. Eiffel mietti
päänsä puhki, kuinka he selviytyisivät tilanteesta, joka näytti hyvin, hyvin
pahalta. Liittoumalla ei ollut tapana päästää rikollisikseen katsomia
henkilöitä pienillä rangaistuksilla. Heidät saatettaisiin lähettää jopa
vankiplaneetalle jonnekin reunamaahan, jolloin peli olisi menetetty. Eiffelillä
ei ollut enää loputtomasti vuosia jäljellä, eli toisin sanoen hän tulisi
kuolemaan vankeudessa. Hän tunsi kylmän hikipisaran valuvan selkäänsä myöten.
Amiraali pysäytti heidät suurten ovien eteen. Ovet oli suunniteltu päästämään
erikokoiset alukset hallista ulos.
”Te vahditte vankeja. Sinä siinä, tule mukaani
ja sinä, hae pilotti ja laittakaa vankialus lähtövalmiiksi.” amiraali viittoi
kahdelle sotilaalle. He jäivät seisomaan niille sijoilleen hallin perälle, kun
amiraali marssi pois yhden sotilaan kanssa.
Jonkin aikaa odotettuaan hallin poikki asteli
lentäjä ja perämies sotilaan saattamina. Pilotti asteli lähellä olevan
keskisuuren aluksen viereen. Alus oli kolme kertaa Cer909 kokoinen
kaksikerroksinen kuljetusalus. Ovi aukesi ja pilotti sekä perämies menivät
sisään. Jonkin ajan kuluttua alus hyrähti käyntiin ja lähti liikkeelle hyvin
hitaasti. Alus kääntyi ympäri ja lähti rullaamaan hallin perälle kohti ovea,
jonka luona Eiffel ja muut odottivat sotilaiden vartioimina. Eiffel katsoi mattamustaa,
virtaviivaista alusta, joka tulisi viemään heidät mahdollisesti viimeiselle
matkalle vankeuteen.
”Viimeinen niitti.” Eiffel mutisi hiljaa. Waldo
mulkaisi häntä pahasti.
”Ei puhuta siinä!” vieressä seisova sotilas
ärähti ja töytäisi Eiffeliä olkapäähän aseensa kamaralla.
Alus
pysähtyi ovien eteen ja sen kyljestä työntyi ulos metalliset rappuset.
Lähimmäinen sotilas tuuppasi Eiffelin liikkeelle ja heidät kävelytettiin
parijonossa alukseen sisään. He tulivat sisään ahtaaseen alukseen neljän
sotilaan saattamana. Aluksen seinustalla odotti kahlitut istuimet vankeja
varten. Ovi kalahti lukkoon heidän takaansa.
”Haista vittu Eiffel! Tämä on kaikki sun syytä!
Vitun kusipää!!” Waldo karjaisi ja hyökkäsi takaapäin Eiffeliä päin ja huitaisi
kyynärpäällään hänen kasvojaan kohti.
”Älä minua syytä saatana!” Eiffel karjui
takaisin väistäessään Waldon iskua ja yritti vuorostaan osua häntä päähän.
Kaksi sotilasta yritti saada heidät rauhoittumaan. Waldo huusi ja riuhtoi ja
yritti päästä Eiffeliin käsiksi. Kaksi muutakin sotilasta puuttui tilanteeseen.
Silloin Waldo ja Eiffel kääntyivät ja iskivät yhtä aikaa kaksi sotilasta
tajuttomiksi. Brittany potkaisi kolmatta sotilasta päähän, kun Marko pyöräytti
sidotut kätensä päänsä yli ja tarttui maahan kaatuneen sotilaan aseeseen.
Viimeinen sotilas ampui heitä kohti, mutta Marko osui ensin. Marko kaivoi
toiselta sotilaalta avaimet käsirautoihin ja avattuaan omansa auttoi muutkin
vapaiksi. Ääniin havahtunut pilotti ilmestyi matkustamoon ja kohtasi neljä
kivääriä osoitettuna häntä kohden. Perämies tuli hänen jäljessään ja pysähtyi
kuin seinään.
”Ei sanaakaan tai ammun. Käänny takaisin.”
Eiffel sanoi osoittaen heitä aseella. Pilotti valahti valkoiseksi, nosti
hitaasti kätensä ilmaan ja perääntyi ohjaamoon perämiehen vanavedessä.
”Vaihetaan vaatteet, äkkiä!” Eiffel huikkasi ja
muut alkoivat vetää tajuttomilta sotilailta univormuja pois ja vaihtamaan niitä
omiin pukuihinsa. Eiffel vilkaisi ohjaamon ikkunasta ulos. Hallissa jotkut varusmiehet
katselivat jo kummissaan alukseen päin. Eiffel veti kaapista kypärän päähänsä,
astui ikkunan viereen ja nosti kättä jollekin sotilaalle.
”Näytä niille että kaikki on ok.” Eiffel sanoi
pilotille, joka väänsi kasvoilleen hymyn ja viittoi jotain. Ulkopuolella pari
sotilasta viittoi takaisin ja jatkoivat sitten omia hommiaan. Matkustamossa
muut olivat saaneet tajuttomille sotilaille heidän vaatteensa päälle ja heidät
oli kahlittu vangeille tarkoitettuihin istuimiin. Ohjaamon radiosta kuului
kohahdus. Pilotti vilkaisi Eiffeliä, joka nyökkäsi.
”Varis 1 tässä.” Pilotti sanoi.
”Tämä on upseeri Denum. Mitä siellä tapahtuu?
Kuuluiko sieltä laukauksia?” ääni sanoi radiossa. Eiffel työnsi pilotin syrjään
ja avasi radion.
”Tässä...” hän vilkaisi nopeasti univormussa
lukevaa nimeä ”- alikersantti Labori. Tuli vähän ongelmia vankien kanssa, nyt
on kaikki kunnossa.” hän sanoi.
”Ok. Odottakaa, tulen vielä tarkastamaan tilanteen
ennen lähtöä. Loppu.” Denum sanoi.
”Selvä, loppu.” Eiffel vastasi ja napsautti
radion kiinni ja kääntyi Waldon puoleen, joka oli tullut ohjaamoon.
”Tänne tulee joku vielä tarkastaan tilanteen.
Äkkiä kypärät päähän ja noille jotku pussit naaman peitoksi.” Eiffel sanoi
hänelle. Waldo nyökkäsi ja harppoi matkustamoon, jossa Marko ja Brittany
laittoivat juuri kolkatuille sotilaille suukapuloita. Eiffel katsoi ulos ja
näki yhden sotilaan marssivat määrätietoisesti alusta kohti. Sotilas nosti
kättään ja pilotti vastasi eleeseen.
”Avaa sille ovi.” Eiffel komensi ja pilotti
teki työtä käskettyä. Ovi sihahti auetessaan ja pian ulkona ollut sotilas
kipusi laskuportaita ylös. Kaikilla oli kypärät päässään, ainoastaan Markon visiiri
oli ylhäällä. Muiden kasvot jäivät helposti mieleen, varsinkin Waldon kiinni
tikattu silmä. Brittanykin oli tunkenut pitkät hiuksensa piiloon kypärän
sisään. Upseeri vilkaisi istuimiin lukittuja vankeja, joille oli laitettu huput
päähän. Marko astui eteenpäin ja tervehti asennossa. Upseeri antoi luvan
lepoon.
”Herra upseeri, piti käyttää voimakeinoja.
Yrittivät vielä taistella vastaan.” Marko sanoi naama pokerina. Upseeri
vilkaisi ohjaamoon, jossa pilotti valmisteli aluksen nousua varten.
”Se on OK. Kaikki näyttää olevan kunnossa.
Selvä. Annan lennonjohdolle luvan avata ovet. Turvallista matkaa.” upseeri
nyökkäsi, kääntyi ympäri ja asteli pikaisesti ulos.
Hallissa
kuului kuulutus ja punaiset valot syttyivät oven yllä. Hallissa kulkevat
sotilaat ja miehistön jäsenet alkoivat siirtyä ulkopuolelle. Kun alue oli
tyhjä, summerit soivat kahdesti ja ovet alkoivat aueta hitaasti. Eiffel istui
pilotin viereen ja muut jäivät matkustamoon. Alus vavahteli ja nousi ilmaan.
Kun ovet olivat kokonaan auki, pilotti antoi lyhyen merkin ja vankialus ampaisi
ulos avaruuteen.
***
Waldo veti hupun pois
ensimmäisen sotilaan päästä. Mies oli tullut tajuihinsa ja hän katsoi tuimasti Eiffeliä,
joka seisoi hänen edessään. Eiffel veti suukapulan pois ja osoitti miestä
aseella.
”Me ei haluttas ryhtyä likaisiksi, mutta mua ei
hävetä tappaa sua, joten parempi puhua.” Eiffel sanoi.
Mendez
ja Brittany istuivat vastakkaisella seinällä hänen takanaan ja Marko ohjasi
alusta. Pilotti ja perämies istuivat sidottuna lattialla. Waldo astui Eiffelin
viereen. Sotilas sylkäisi Eiffeliä kohti, joka vastasi iskemällä häntä
kämmenselällä naamaan. Sotilas mulkoili kaikkia paikallaolijoita.
”...Mitä te haluatte?” hän lopulta sanoi
happamana.
”Mitä sinä tiedät Jerchóvasta ja Varjolaisista?”
Eiffel kysyi ja kohotti asetta. Mies kavahti vaistomaisesti ja vältteli
Eiffelin katsetta.
”En mitään –” hän aloitti, kun Eiffel löi häntä
uudestaan, tällä kertaa aseen kamaralla. Mies sylki verta lattialle ja
niiskutti.
”En kerro vaikka tietäisin. Anna mennä, tapa
minut.” mies sanoi uhmakkaana.
Eiffel nyökkäsi Waldolle,
joka astui viereisen sotilaan eteen, latasi aseen ja osoitti sillä huppupäistä
vankia päähän. Vanki, joka selvästi oli jo tajuissaan alkoi vapista.
”Jos sinua ei huoleta kuolla, niin miten olisi
kaverisi? Pääset siivoamaan toverisi päänpalasia, jos et puhu.” Eiffel sanoi
tiukasti.
Sotilas ähkäisi tuskissaan ja
käänsi katseensa lattiaan. Hikipisaroita alkoi kirvota hänen otsalleen. Mies
hengitti raskaasti ja nieleskeli. Sitten hän huokaisi luovuttaen.
”Varjolaiset ovat miehittäneet Demón ja
Rannanmón.” mies sanoi ja jatkoi ääni hieman väristen ”Taivastiet on suljettu,
kukaan ei pääse planeetalle. Liittouma järjestää joukkojaan hyökkäystä varten.
Enempää en tiedä, vannon sen. Olen vain rivisotilas, meille ei kerrota mitään.”
mies sanoi nieleskellen. Hänen äänensä oli vilpitön.
”Tiedätkö
mitään Varjolaisten kuningattaresta?” Eiffel kysyi. Mies katsoi häntä
kummissaan.
”Häh?
Ei… En. Vasnnon, en ole kuullutkaan mitään mistään kuningattaresta!” sotilas vastasi
aavistuksen hädissään.
Eiffel
nyökkäsi ja Waldo laittoi aseeseensa varmistimen takaisin päälle. Eiffel nosti
lattialta hupun, laittoi miehelle suukapulan takaisin ja veti hupun hänen päähänsä.
Sitten hän viittoi muita seuraamaan. Eiffel käveli edeltä ohjaamoon ja sulki
oven muiden tultua perässä.
”Mitä
me nyt tehdään? Mennäänkö me Jerchóvaan?” Waldo kysyi. Eiffel istui alas
mietteliäänä. Muut jäivät seisomaan.
”Jätkä
sano just että taivastiet on suljettu. Varjolaiset ei päästä ketään sisään.”
Brittany sanoi.
”Ja
jos Liittouma suunnittelee hyökkäystä, niin sinne on tosi vaikee päästä
huomaamatta. Lisäksi, ne tajuaa mitä me äsken tehtiin, kun ne huomaa että
meillä on väärä kurssi.” Marko sanoi kääntyen muihin päin ohjaajan penkiltään.
”Eli
pitää tehdä nopeita päätöksiä nyt. Eiffel?” Waldo sanoi ja katsoi häntä.
”Mä
sanon, että mennään Jerchóvaan.” Eiffel vastasi.
”Ja
mitä sitten? Mennäänkö me Demóon kyseleen kadunmiehiltä, että missä Varjolaisten
kuningatar mahtaa asua, kun me haluttas tappaa se? Siis jos me edes päästään
ehjänä perille!” Waldo sanoi ja alkoi kuulostaa ärtyneeltä.
”Jos
sulla on parempi idea niin anna tulla, mä kuuntelen!” Eiffel sanoi happamasti.
”Mä
vaan sanon että Jerchóvaan meneminen näillä eväillä on itsemurhaa!” Waldo sanoi
vihaisesti ja astui lähemmäs Eiffeliä.
”Se
on kuule itsemurha aivan sama mitä me nyt tehdään!” Eiffel ärähti takaisin.
Brittany tuli heidän
väliinsä.
”Pojat
jumalauta! Nyt ei vittu parane riidellä!” hän sanoi ja painoi Waldon istumaan
alas.
”Mut
Eiffel, mun täytyy nyt olla Waldon kans samaa mieltä. Jerchóva on Varjolaisten
pesäke ja nyt meillä on vielä Liittouma kannoilla.” Brittany sanoi
painokkaasti.
Eiffel oli tästä hyvin
tietoinen, mutta mitä vaihtoehtoja heillä oli?
”Mä
sanon että mennään Jerchóvaan.” Mendez sanoi kaikkien takaa. Eiffel kääntyi
ympäri; kaikki näyttivät yllättyneiltä kuullessaan Mendezin puhuvan.
”Joo.
Mä äänestän kans Jerchóvaa.” Marko komppasi. Eiffel nyökkäsi heille ja katsoi
Waldoa, joka nojasi penkissään taaksepäin ja huokaisi.
”Okei,
mennään Jerchóvaan. Kyllä mäkin haluan saattaa loppuun sen, mikä aloitettiinkin.
Mut meillä on parempi olla joku suunnitelma sinne päästessä.” Waldo sanoi.
”No,
tässä on pari päivää aikaa miettiä. Sori Brittany, enemmistö päättää. Mutta
ennen kuin otetaan suunta Jerchóvaan, meidän pitää päättää mitä me tehdään
noille.” Eiffel sanoi ja nyökkäsi matkustamoon päin, missä heidän vangitsemansa
sotilaat olivat sidottuina.
”Totta,
eihän me niitä voida ottaa mukaan.” Waldo sanoi ja muutkin nyökyttelivät.
Sitten tuli hetken hiljaista, kun kaikki miettivät miten olisi parasta toimia.
”Okei.
Minä tiedän.” Eiffel sanoi noin minuutin tuumaustauon päätteeksi. ”Marko, pidä
kurssi. Waldo ja Brita, tulkaa mukaan.” Hän sanoi ja nousi ylös.
Muut
tekivät työtä käskettyä. He olivat oppineet luottamaan, että jos Eiffel sanoi
tietävänsä mitä tehdä, hän myös silloin tiesi. He kävelivät matkustamon
lävitse, kohti aluksen takaosaa. He nousivat tikkaat ylös aluksen toiseen
kerrokseen ja kulkivat vielä kaksista ovista; niistä jotka erottivat matkustamon
ruumasta ja niistä, jotka erottivat ruuman hätäuloskäynnistä.
Ovet
sihahtivat hiljaa auetessaan ja heidän eteensä avautui pimeä, ahdas tila.
Eiffelin astuessa sisään loisteputkivalot vilkkuivat yksitellen päälle. Aluksen
perimmäisessä osassa ei ollut muuta kuin neljä ovea vastakkaisilla seinillä.
Vaikka kuljetusalus ei ollut erikoisen suuri, oli sillä silti peräti neljä
pelastuskapselia. Alus oli suunniteltu kuljettamaan kaksikymmentä henkeä ja
yhteen kapseliin mahtui viisi ihmistä.
”Tartteeko
näitä valmistella mitenkään?” Eiffel kysyi kurkatessaan yhden kapselin ovessa
olevasta ikkunasta sisään.
”Ei
tarvi.” Brittany vastasi ja avasi oven. Kapseliin syttyivät valot sisälle. ”Nää
laukastaan painamalla tätä nappia.” hän sanoi osoittaen kapselin A2 -kokoisen
kojelaudan keskellä sijaitsevaa hieman muita suurempaa nappia. Pienessä
ohjauspöydässä oli säälittävän vähän navigointivälineitä verrattuna avaruusalusten
varsinaisiin ohjaamoihin. ”Ja ulkopuolella on ovenpielessä samanlainen.”
Brittany jatkoi viittoen kädellään. Waldokin astui kapseliin sisään. Hän katsoi
ympärilleen ja naksautti kielellään pari kertaa.
”Joo
joo… Mä tajuan. Sä oot aina niin inhimillinen.” hän hymähti vinosti.
”Vanha
vuohi ei ole niin tyhmä kuin miltä näyttää.” Brittany sanoi virnistäen.
Eiffelkin naurahti.
”Kyllä
täällä jonkun pitää käyttää aivojakin.” Hän vinoili takaisin. Brittany nauroi
ja näytti kieltään, kun Eiffel ei katsonut.
”Haetaan
nyt ne vangit.” Eiffel sanoi. Waldo nyökkäsi ja kääntyi ulos kapselista. Eiffel
oli menossa jo Waldon perään, kun Brittany otti häntä hihasta. Eiffel pysähtyi
ja kääntyi naista kohti.
”Eiffel
kuule…” Brittany aloitti. Hän näytti yllättäen vakavalta ja punnitsi selvästi
sanojaan.
”Mä
tiedän mitä sä meinaat sanoa.” Eiffel sanoi.
”Et
tiedä!” Brittany kivahti.
Eiffel huokaisi. Brittany oli
aina niin vaikea.
”Sä
et halua mennä Jerchóvaan ja mä kyllä ymmärrän sun-”
”Voi
vittu Eiffel! Sä aina luulet tietäväsi! Mulle on tiiätkö yks paskan hailee
mennäänkö me Jerchóvaan tappamaan ittemme vai ei. Toi sun asenteesi mua kyrpii.
Sä oot vaan taas yks paskan tärkee idiootti!” Brittany sähähti ja tuuppasi
Eiffelin tieltään kävellessään kiukkuisesti ulos kapselista.
Eiffel
oli hämmentynyt. Naisia oli yleensä melko vaikea ymmärtää, mutta Brittany oli
taatusti yksi hankalimmista ihmisistä, joita Eiffel tunsi. Silloin, kun Brita
kuului ryhmään, he tulivat ihan hyvin toimeen, mutta sen jälkeen naisesta oli
tullut hyvin nihkeä. Sillä on varmaan
menkat. Eiffel tuumi kävellessään takaisin aluksen pääosastoon.
Matkustamossa
Brittany oli jo auttamassa Waldoa irrottamaan vangit istuimistaan. Hän oli taas
kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naisten aivoitukset menivät Eiffeliltä yli
hilseen ja hän päätti olla jatkamatta kinastelua. Waldo nosti ensimmäisen
vangin ylös ja Eiffel tarttui miestä olkavarresta kiinni. He taluttivat miehen
hätäkapseliin sisälle. Brittany, joka tuli heidän perässään latasi aseensa ja
osoitti sillä vankia, kun Eiffel veti hupun miehen päästä pois.
”Jos
sä haluut elää, niin et tee mitään tyhmää. Brittany tässä ei ole yhtä kiltti,
kuin minä.” Eiffel sanoi painokkaasti. Mies näytti pelokkaalta ja nyökkäsi.
Eiffel ja Waldo lähtivät hakemaan loput vangit ja Brittany jäi vahtimaan miestä
kapselin suulle. Pian kaikki sotilaat, pilotti ja perämies olivat kapselissa
sisällä. He toivat myös neljännen sotilaan ruumiin, joka oli kuollut
ammuskelussa. Eiffel irrotti ensimmäisen sotilaan käsiraudat, Brittanyn
vahtiessa tiukkana vieressä.
”Me
annetaan teille mahdollisuus, mitä Liittouma ei antanut meille.” Eiffel sanoi ja
astui kynnyksen yli aluksen sisäpuolelle. ”Voit päästää toverisi vapaiksi kun
olette lähteneet. Toivottavasti joku löytää teidät.” hän sanoi ja sulki
kapselin oven.
Sitten
hän painoi oven pielessä olevaa punaista nappia. Kuului kova pamaus, kun
hätäkapseli irtosi aluksesta ja syöksyi avaruuteen. Luultavasti Liittouma
lähettää aluksen heidän peräänsä, joten heidän täytyy ensin pysähtyä
pelastamaan omansa kapselista ja näin ollen he saavat hieman lisäaikaa paeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti