tag:blogger.com,1999:blog-9613962889286954822024-03-13T06:28:49.860+02:00 Aygan LauluOli ajatus, Oli Ayga.
Kun Ayga ajatteli, tuli aika.
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.comBlogger97125tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-56372114937536462932017-09-01T12:38:00.002+03:002017-09-01T12:38:27.428+03:00Luovuuden jäljillä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-z6L78XLbJd4/Wakp_ix9SlI/AAAAAAAABEk/afBd4UCJ950cscHDLYHxtmBOohF0J8iZgCLcBGAs/s1600/quest01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="903" data-original-width="639" height="640" src="https://4.bp.blogspot.com/-z6L78XLbJd4/Wakp_ix9SlI/AAAAAAAABEk/afBd4UCJ950cscHDLYHxtmBOohF0J8iZgCLcBGAs/s640/quest01.jpg" width="452" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-mhWBIG7tDD8/WakqDZrVJOI/AAAAAAAABEo/jfp083Pz-bgp8bEjrVAD7dQBxW0rdPqcwCLcBGAs/s1600/quest02_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="639" height="640" src="https://3.bp.blogspot.com/-mhWBIG7tDD8/WakqDZrVJOI/AAAAAAAABEo/jfp083Pz-bgp8bEjrVAD7dQBxW0rdPqcwCLcBGAs/s640/quest02_02.jpg" width="452" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tämä on minun sarjisblogipäivitys keväältä, mutta sopii ihan tähänkin syksyiseen päivään, näin niinku Aygan Laulun kirjoittamisen kannalta. :D</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sorry, not sorry.</div>
<br />Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-61298502525251666592017-08-17T10:56:00.002+03:002017-08-17T10:56:45.734+03:00Hiatus -päivitys<div style="text-align: justify;">
Hei rakkaat lukijani ja suuret pahoittelut pitkästä hiljaiselosta!</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Mennyt vuosi on ollut henkilökohtaisesti raskas, sairastaminen ja työttömyys ovat vieneet ajan ja energiani. </div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta ei mitään pahaa, ettei jotain hyvääkin!</div>
<div style="text-align: justify;">
Olen saanut Aygan Laulun lopetusta kirjoitettua eteenpäin pitkän ja tuskaisen artblockin jälkeen. Moni sarjakuvablogiani seurannut on varmaan huomannut aukkoja päivitystahdissa. Toivon voivani päivittää Tohmon blogia ja Aygan Laulua säännöllisesti, mutta elämä ei aina meni niin kuin haluaisi. :)</div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta pyrin palaamaan Aygan Laulun pariin syksyn 2017 aikana. Elämäni on yhä tietynlaisessa vaiheessa, mutta tavoitteeni on saada Tomarin tarina saatettua loppuun ja toivon, että <em>TE,</em> lukijakuntani, olette silloin vielä mukana.</div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Syysterveisin,</div>
<div style="text-align: justify;">
Tuuli</div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-87092029031328304102016-11-23T21:46:00.002+02:002016-11-23T21:46:44.671+02:00Viimeinen luku - Kappale 28<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">MARKO<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Aluksen
kirkkaan valkoiset käytävät kumahtelivat metallisesti heidän askeliensa
tahtiin. Marko ei ollut koskaan ollut modernin linja-aluksen sisällä,
puhumattakaan matkustamisesta. Kaikki pinnat kiilsivät, kuin vasta
kiillotettuina. Saumoja tai kulmia ei ollut, koko alus näytti tehdyn kuin
yhdestä kappaleesta. Marko muisti Varjon muurin, joka oli myös kuin yhdestä
kivestä louhittu. Stellar linjaiset alukset, kuten tämä kaunotar olivat
valmistettu Keskuksessa ja niitä näkyi ulkoliittouman planeetoilla harvakseltaan.
Ja jos Marko mitään tähtilaivoista tiesi, oli se, ettei niiden rakentamiseen
käytetty magiaa, tai muuta yliluonnollista, vaan tiedettä. Se ei silti
tarkoittanut, että Marko tiesi miten alus oli valmistettu. Ei. Hänellä ei ollut
harmaintakaan aavistusta; hänelle se voisi yhtä hyvin olla taikuutta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Ovien saumat näyttivät aivan
piirretyiltä, ja Marko alkoi epäillä olivatko ovet vain silmän lumetta.Hän ei
voinut hillitä itseään ja kosketti kohdalle osuvaa ovea. Saumaa ei edes
tuntenut, mutta Markon kosketus sytytti oven pieliin lempeän ruohonvihreän
valon. Marko hätkähti ja veti kätensä nopeasti taskuun. Onneksi edellä kulkeva
ihmisnainen ei kuullut. Seinien pinnoite näytti ja jopa tuntui lasilta, muttei
ollut sitä, Marko tiesi. Pikkupoika hänen sisällään riemuitsi upeasta
aluksesta. Hänen haaveenaan oli koko elämänsä ajan ollut joskus ajaa, tai olla
edes kerran tällaisen kolossin kyydissä. Ja nyt hän todella oli lähdössä
matkalle aluksen kyydissä!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko seurasi katseellaan
maidonvalkealla lattialla hehkuvia suuntaviittoja ja mietti, mikä tämän aluksen
määränpää mahtoi olla. Hänen tehtävänsä oli toistaiseksi vain seurata edellä
kulkevaa naista. Hän seurasi naisen keinuvaa askellusta. Nainen nähtävästi
omisti aluksen, mikä toisaalta sopi kuvaan, sillä hän sointui täydellisesti
aluksen malliin. Nainen oli pukeutunut kiireestä kantapäihin valkoisii ja
vaikka naisen päälaelle oli pyöritetty iso tiukka nuttura hipoivat nutturasta
purkautuneet helmenvalkeat hiukset naisen keinuvan lantion kupeita. Kun hänen
poskensa tuntuivat jo punehtuvan innosta, Marko käänsi äkkiä katseensa seiniin.
Edellä kulkeva nainen tunsi Antanielin ja oli selvästi korkea-arvoinen henkilö.
Olisi kiusallista jäädä kiinni takapuolen tuijottamisesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Naisen takamus sai Markon muistelemaan Veronicaa
kotopuolessa. Jos hän säilyisi hengissä kotiin, hän voisi ehkä houkutella
tyttöä kahville. Hän ei ehtinyt pidemälle ajatuksissaan, kun hän muisti
räjähdyksen Városin lentokentällä. <i>Jäikö tyttö henkiin? Brittany saattaisi
muistaa...</i> Markon askeleet menvät melkein sekaisin. Hän näki mielessään
Brittanyn veriset vaatteet ja kalpeat kasvot. Askeleet alkoivat hidastua. Hänen
oli vaikea uskoa, että Brittany menehtyi vammoihinsa. Rintaa puristi suru,
epäusko ja pelko, päässä humisi. Hän oli ainoana ryhmästään jäljellä. <i>Vaikka tahdon kovasti uskoa, että Eiffel ja
Waldo ovat elossa ja saavat kyllä tapettua Valtiattaren... </i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko pysähtyi ja tuijotti käsiään.
Jostain syystä hänellä teki mieli savuketta vaikka hän ei ollut päivääkään
eläessään polttanut. <i>Aivoni ovat
ehdollistaneet stressin niin vahvasti jätkien ketjupolttamiseen, että
toissijaisesti nautittu nikotiini on tehnyt minutkin riippuvaisesti. Kuinkahan
tervassa minun keuhkoni mahtavat olla? </i>Hän naurahti ääneen. Hänen ystävänsä
olivat kaikki luultavasti kuolleet, hän oli tuntemattoman naisen kyydissä ties
minne ja hän miettii, kuinka tervaiset hänen keuhkonsa olivat! Tilanteen
tragikoomisuus tuntui epätodelliselta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Oletteko kunnossa?” Nainen kysyi
samettisella äänellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko hätkähti hereille. Nainen oli
pysähtynyt ja seisoi huolesteuneena ja otti askeleen lähemmäs.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Anteeksi! Mieleni jotenkin...
herpaantui.” Marko selitti ja jatkoi pikaisesti marssimista. Nainen seurasi
häntä tiiviisti katseellaan. Hänen ilmeitä oli hankala lukea ja Marko tunsi
olonsa vaivaantuneeksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Se on täysin normaalia. Aluksen
sisäilma sisältää paljon enemmän happea, kuin mihin Priorilaiset ovat
tottuneet. Oireina saattaa ilmetä huimauksen ja pahoinvoinnin lisäksi myös
osittaista tajunnan hämärtymistä. Minun olisi pitänyt varoittaa teitä aiemmin,
pahoitteluni. ” Naisen puhe soljui pehmeästi, mutta virallisesti, kuin
junankuulutus. Äänestä kuuli, että nainen oli asemassaan lähinnä
puheenlahjojensa ansiosta, ja hän tunsi Antánielin. Hän oli joko politikko, tai
kuului rikkaaseen eliittiin. Tai oli kumpaakin, Marko mietti vilkaisten ulos
ikkunasta. Oli täysin pimeä, eikä ainuttakaan tähteä erottanut. Marko kurtisti
kulmiaan hämmästyksestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuljemme nopeammin kuin valo; ette
erota tähtiä, koska emme ole saapuneet vielä määränpäähämme.” Nainen sanoi
heidän ohittaessaan ikkunan. Marko ei tiennyt uskoako – hän ei ollut edes
tuntenut kiihdytystä. Aika tuntui jotenkin sameutuneen, eikä Marko edes
muistanut nousseensa alukseen. Liittyi varmaan naisen mainitsemaan oireiluun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Saanko tiedutella mihin tarkalleen
ottaen olemme menossa, hyvä rouva?” Marko kysyi. Hän oli lupautunut lähteä
Luolavuoresta naisen mukaan, vaikka ei tiennyt tehtävän tarkkaa päämäärää.
Antaniel oli vakuuttunut, että se hyödyttäisi heitä sodassa Varjolaisia vastaan
ja se riitti Markolle. Hän oli tottunut tottelemaan käskyjä Eiffeliltä ja
Eiffel oli ottanut käskyjä Antanielilta. Tietämättömyys kuitenkin vaivasi
häntä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Pelkäänpä, että se on salaista tietoa.”
Nainen sanoi ja hymyili lempeästi. ”Toistaiseksi.” hän lisäsi melkein
kiusoitellen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Kun Antanielin seura teki olon joskus
vaivaantuneeksi hänen jäykkyyden vuoksi, sai naisen seura aikaan saman hänen
välittömyytensä tähden. Marko ei uskaltanut rentoutua, päinvastoin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Pitkä valkoinen mekko liehui, lähes lainehti
ilmassa naisen lipuessa kohti käytävän katkaisevaa pariovea. Hän ojensi hoikan
kätensä kohti valkoista pintaa ja ovet muuttuivat läpinäkyviksi. Hänen sormensa
tuskin hipaisivat ovia, kun ne jo avautuivat, ääntäkään päästämättä. Naisen ei
täytynyt hidastaa kulkuaan ja matka jatkui keskeytyksettä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nyt kun Marko mietti tarkemmin, hän
muisti vain nähneensä naisen Antanielin seurassa, mutta ei saanut mieleensä
milloin. Hän ei myöskään osannut sanoa, oliko heidät jo esitelty. Marko teki
lyhyen palaverin mielessään ja päätyi tulokseen, että odottaisi sopivaa hetkeä
kysyä naisen nimeä uudelleen. Ylimääräinen happi todella teki temppuja hänen
päälleen. Ainakin niin hän halusi uskoa. Vaihtoehtona oli että hänet oli
jotenkin huumattu ennen alukseen astumista ja siksi kaikki tuntui niin
hämmentävältä. Tämä tuntui kuitenkin epätodennäiköiseltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Ovien takana käytävällä alkoi näkyä
henkilökuntaa (joiden vähyys oli ehtinyt kummastuttaa Markoa.) Eniten vastaan
tuli ihmisen kaltaisia henkilöitä, joiden iho oli hiusrajalta tumman purppuran
värinen, pukeutuneina valkoisiin työvaatteisiin. Joidenkin takit olivat
laivastonsiniset ja he näyttivät kiireisimmiltä. Mutta valtaosa aluksen
miehistöstä oli Markolle täysin ennennäkemättömiä. Keskigalaksin kehittyneitä
humanoideja. Osa näytti enemmän ihmismäisiltä, toisia taas Markolla oli
vaikeuksia olla tuijottamatta. Pitkiä, hoikkia, läpikuultavan valkoisia
androgyynejä, joiden askelista ei tuntunut lähtevän ääntä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Pahin väkimäärä harventui, kun he
kääntyivät kaarevalle käytävälle, jonka koko toinen seinä oli ikkunaa. Ulkona
hän näki tuhansittain kirkkaita tähtiä. Käytävä toi mieleen junan makuuvaunun,
jollain tapaa. Nainen pysähtyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Huomaan, että näkymä kiehtoo teitä.”
nainen sanoi virkakieliseen sävyyn.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Katsetta on vaikea irrottaa, myönnän.
Kuinka tähdet nyt näkyvät, kun hetki sitten ikkunoista ei näkynyt mitään.”
Marko kummasteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nainen käänsi arvokkaaksi veistetyt
kasvonsa kohti avaruutta ja hymähti mysteerisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Katsos, näkemäsi tähdet eivät ole
tähtiä, joita tavallisesti näet, vaan maailmankaikkeuden <i>ensimmäsiä tähtiä, </i>jotka ovat meistä noin neljänsadan miljoonan
valovuoden päässä.” Hän luennoi, levittäen kätensä, kuin syleillen, kohti
ikkunaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Neljänsadan miljoonan....” Marko
toisti, tehden laskutoimituksia nopeasti päässään. ”Se on helvetin paljon.” hän
mutisi vaaleaan partaansa, tuijottaen häkeltyneenä ulos.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kulkeeko alus madonreiän lävitse?
...Niinkuin, nyt?” Markon oli pakko kysyä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nainen käänsi verkkaisesti katseensa
häneen ja hymyili, kuin opettaja, joka kuulee ykkösoppilaansa suusta oikean
vastauksen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kyllä, ymmärrätte fysiikkaa.” hän sanoi
hymyillen vaikuttuneesti. Mutta Marko ei tuntenut oloaan ollenkaan ylpeäksi,
vaan pikemminkin nöyryytetyksi. Nainen piti häntä oletuksena tyhmänä. Hän veti
naamansa peruslukemille ja käänsi katseensa oveen, jonka edessä he seisoivat.
Hän kyllä tiesi, että kehittyneet kansat, pitivät ihmisenkaltaisia (kuten
Marko) yksinkertaisina, jopa hitaina. Ja Prior ei ollut tunnettu
koululaitoksistaan, vaan palkkasotureistaan. Ennakkoluulot kuitenkin nipistivät
Markon itsetuntoa. Hän oli ainoa omasta ryhmästään, joka oli istunut koulunpenkillä. <i>Eiffelkin varmaan syntyi kasarmille,</i>
Marko tuumi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Ovi avautui yllättäen. Nainen viittasi
sisään, jossa todella oli hytti. Isompi, kuin junan hytti, mutta hytti
kuitenkin. Kauttaaltaan valkoinen. Marko huokaisi sisään päin. Paikka oli
kolkko kuin sairaala.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Matka on pitkä, tulen noutamaan teidät
kun olemme perillä. Tarjoilupalvelu tuo teille illallisen, jonka päätteeksi
suosittelen lepoa.” hän sanoi vieraanvaraisesti. Marko astui sisään, mutta
kääntyi vielä kynnyksellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Milloin olemme perillä?” Hän
tiedusteli, vaikkei uskonut saavansa vastausta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kun käytte nukkumaan, kytkeytyy
horrostila automaattisesti päälle. Horrostila päättyy, kun alus hidastaa,
jolloin ohjelma herättää teidät omatoimisesti.” Nainen vastasi tyhjentävästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Eli emme taida olla ihan pian perillä?”
Marko totesi lakonisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Emme.” nainen vastasi ja kääntyi pois.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko
katsoi vielä naisen perään hänen keinuessa pois pitkää, kaartuvaa käytävää. Kun
enää hänen askeleensa enää kaikuivat kumeasti Marko astui hyttiin ja ovi
sulkeutui hänen perässään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>En usko että minulla on muita vaihtoehtoja nyt, kuin vain mennä mukana
ja katsoa mihin joudun. </i>Hän huokaisi voimattomana ja istuutui valkean
sängyn reunalle. Olo oli kuin vangilla. Tyrmä tosin oli hieman kliinisempi ja
puitteet kalliimat. Hän kokeili kädellään sängyn pintaa. Lakana oli pehmeä,
kuin mikrokuituliina, mutta Marko ei silti uskonut voivansa nukkua täällä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Hän katseli sängyn pieliä ja mietti
kuinka laite mahtoi toimia. Hän asettui pitkälleen sängylle ja silloin, kuului
soinnukas käynnistysääni. Jalkopäädystä nousi lasisenoloinen kansi, joka sulki
hänet sisäänsä. Pehmeä naisääni ilmoitti ohjelman alkamisesta. Marko hämmästeli
laitetta, jollaisia oli nähnyt vain tieteiskertomuksissa. Ilma alkoi haista
makealle ja Marko tajusi silloin käynnistäneensä laitteen toiminnan ja että hän
heräisi vasta pitkän ajan päästä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Eääh!! En ehtinyt syödä mitään!” Hän
parahti ja paukautti lasista kupua nyrkillään. Lyöntikohta välähti punaisena ja
kansi aukesi, kuin ruumisarkun kansi ja Marko pomppasi ulos.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Siinä samassa ovi aukesi ja
tarjoilijatar seisoi oven takana ruokatarjottimen kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Onko kaikki hyvin?” Ihmistarjoilija
kysyi. Marko suoristi itsensä, vilkaisi olkansa yli auki repsottavaa sänkyä ja
kääntyi sitten tarjoilijan puoleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”On. On. Kaikki hyvin, voin ottaa tuon.”
Marko sanoi ja nappasi tarjottiman. Ovi sulkeutui hämmentyneen naikkosen nokan
editse. Hän laski tarkottimen lattialle ja istuutui itsekin alas. Unet saivat
vielä odottaa. Hänellä oli kiljuva nälkä.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Tämä on
automaattinen herätys. Määränpää saavutettu. Toivotamme teille hyvää huomenta.
Toistan, tämä on automaattinen herätys. Määränpää saavutettu. Toivotamme teille
hyvää huomenta.” </span></i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Miellyttävä
naisääni toisti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Pehmeä ääni kaikui Markon korviin läpi
unen usvaisen kaikkeuden. Ja hän aukaisi hitaasti silmänsä. Luomet olivat
raskaat ja mieli tahtoi nukkua vielä. Päällä palavat kirkkaat valot särkivät
hänen silmiään ja Marko ynähti hiljaa, kääntäen kylkeään väsyneenä. Vasta kun
laite aloitti kuulutuksen alusta, hän havahtui hereille ja alkoi hapuilla
herätyskelloaan kiinni, mutta hämmentyi tajutessaan, ettei ollut omassa huoneessaan.
Ja kaiken lisäksi hän oli suljettuna johonkin ahtaaseen tilaan. Vastenmielisen
epätodellinen olo ehti vallata Markon. Hänen vielä unen rajamailla hapuileva
tajuntansa heräsi tähän hetkeen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”- herätys. Määränpää saavutettu. Toivotamme teille - !”</i> Kuulutus
katkesi, kun Marko pamautti pedin lasista kantta nyrkillään. Lyöntikohta
välähti punaisena ja kansi aukesi, kuin ruumisarkun kansi. Teko aiheutti
dejá-vun ja hän muisti tehneensä saman aiemminkin. Nyt Marko muisti olevansa
avaruuslaivassa matkalla – tuntemattomaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Hän pyöräytti jalkansa
lattialle ja nojasi kyynärillään polviinsa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Voi hyvä luuoooojaa....” Marko huokaisi
väsyneenä ja hieroi kasvojaan käsiinsä. Olo muistutti koulu-aamuja, kun hän
vielä asui äitinsä kanssa. Marko huokaisi, muistellessaan ankaraa äitiään.
Muisto äidistä ja kouluaamuista palautti hänen mieleensä edellisen illan, juuri
ennen kuin oli vaipunut syväuneen. Marko hätkähti tajutessaan partansa
kasvaneen unen aikana. Hän hyppäsi ylös ja kiiruhti ovelle, jonka kiiltävästä,
valkoisesta pinnasta hän näki hyvin heijastuksensa. Hänelle oli kasvanut paksu
täysparta ja hänen hiuksensa olivat venyneet pitkälle korvien yli. <i>Kuinka pitkään oikein nukuin?! </i>Hän
kiiruhti pedin viereen ja yritti etsiä, näkyikö kokonaiskesto jossain, mutta
tuloksetta. Hetken tuumittuaan, hän päätti poistua hytistä. Marko asteli
miellyttävän viileälle käytävälle. Suuret ikkunat antoivat upean tähtitaivaan
hänen eteensä, niin kirkkaana ja elävänä, että Marko hetken luuli yhä
uneksivansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Sitten epäusko palasi
raskaana hänen päälleen. Oli kulunut niin kauan, että sota Jerchóvassa oli jo
ehtinyt alkaa. <i>Ja ehkä jopa loppua.</i>
Marko huokaisi hermostuneesti ja vilkuili ympärilleen. Miksi hän oli täällä ja
minkä vuoksi hänelle ei kerrottu sanallakaan että matka tulisi olemaan näin
pitkä? Marko lyhistyi selkä ikkunaa vasten lattialle kyykkyyn. Hän painoi pään
polviinsa ja puri huultaan, ettei murtuisi pillittämään kuin pikkutyttö. Tämä
oli kuin unta, oikea painajainen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Käytäviltä kaikuvat äänet
veivät Markon ajatukset muualle. Hän pyyhkäisi kostuneet silmäkulmansa ja
kohotti katseensa. Nainen valkoisissa vaatteissa ilmestyi kaartuvan käytävän
päästä. Marko tunnisti naisen heti ja nousi ylös.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olette jo hereillä.
Erinomaista.” Nainen sanoi ja hymyili säteilevästi. Marko ei mennyt enää tuon
hymyn mukana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Joo, olen. Nyt kerrot
mitä täällä on meneillä! Kuinka hiton kauan matka oikein kesti ja ennen
kaikkea, missä me oikein olemme??” Marko ärähti. Hän ei ollut tottunut puhumaan
tällä äänensävyllä. Hänet oli kasvatettu kunnioittamaan naisia ja vanhempia
henkilöitä ja Marko itsekin uskoi hymyn voittavan huudon. Hänen sietokykynsä kuitenkin oli rajoilla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Naisen ilme suli
neutraaliksi ja sitä oli jälleen hankala tulkita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hyvä on. Seuratkaa
minua.” hän sanoi ja kääntyi ympäri.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mutta ensin esittelet
itsesi!” Marko möläytti. <i>Ääh nyt alan jo
kuulostaa lapselliselta, </i>hän ajatteli, katuen välittömästi typerää
sanavalintaansa. Naisen kasvot eivät värähtäneetkään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Esittelen itseni, kun
koen sen tarpeelliseksi, Marko.” hän sanoi pehmeästi, muttei lempeästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen pahoillani, rouva.”
Marko sanoi ja painoi päänsä kumarrukseen. ”En tarkoittanut loukata, olen vain
hermostuksissa sodan vuoksi! Nyt en voi auttaa ystäviäni, enkä edes tiedä mitä
me täällä teemme! Enkä edes muista onko meitä esitelty, puhumattakaan milloin
lupauduin tänne... Ääh! Suokaa anteeksi.” Marko parhati ja kumarsi virallisesti
naiselle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Yhtäkkiä hän tunsi
lempimän kosketuksen päälaellaan. Sävähtäen hän kohotti katseensa,
ihmetelläkseen, kuinka nainen yhtäkkiä olikin hänen verellään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minä tiedän, älä huoli.
Tule mukaani ja voit vielä pelastaa ystäväsi.” hän sanoi samettisella äänellään
ja katsoi häntä silmiin. Marko suoristi selkänsä ja hänen ahdistuksensa tuntui
jo menettäneen väkevimmän teränsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hyvä on.” hän vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko jatkoi naisen seuraamista, halki
valkeiden, kirkkaiden käytävien, ylös, ylös hissillä. Lopulta he saapuivat
aluksen korkeimpaan kohtaan; komentosillalle. Miehistöllä oli täys työn tohina
päällä. Kaikilla näytti olevan kiire ja välillä joku huikkasi ohjeita toisille
ja kaikki näyttivät tietävän tarkalleen mitä tekivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tila oli jaettu kolmeen, puolikuun
malliseen kerrokseen; se muistutti malliltaan käänteistä amfi-teatteria.
Kauttaaltaan norsunluunvalkoinen komentosilta, laitteineen ja miehistöineen,
oli näyttävä vastakohta edessä lasin läpi näkyvälle synkälle avaruudelle. Ja keskellä
henkeäsalpaavaa näkyvää möllötti suuri ruosteenruskea planeetta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Se on <i>Yi´ne pu. </i>Yksiä Liittouman ensimmäisistä
vankiplaneetoista.” nainen ilmoitti haudanvakavana, heidän astuessa ylimmän
tasanteen reunalle. Marko nojasi hopeankiiltävään kaiteeseen, jonka olisi
uskonut olevan koskettaessa kylmä, mutta olikin yllättävän lämmin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sekö on määränpäämme?”
Marko kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tavallaan. Emme tule
viipymään pitkään.” Nainen vastasi hymyillen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko
käveli jälleen kerran naisen perässä. Nyt heillä oli neljä vartijaa mukanaan.
Pian he saapuivat ulko-ovelle. Oven pielessä seisovat stuertit kumarsivat
naiselle ja he astuivat syrjään, oven avautuessa Yi´ne Pun kamaralle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Taivas näytti ruosteenpunaiselta, maa
oli kuiva, ilma oli kuuma ja hiekka pöllysi kiitoradalla. Ilmabussi oli
laskeutunut paikalliselle lentokentälle, jos sitä sellaiseksi uskalsi sanoa.
Ankea punainen, kartionmallinen kivirakennus heidän edessään oli ilmeisesti
lennonjohtoasema. <i>Tai varastorakennus. </i>Koko
kenttää reunusti nelimetrinen betonimuuri, joka oli koristeltu piikkilangalla. <i>Saatoimme toki laskeutua vankilankin pihaan,
</i>Marko tuumi tähyillessään ankeaa maisemaa. Heidän takanaan kohosi
teräväreunainen vuoristo, ja betonisen kenkälaatiokon takaa pilkistivät korkeat
vaarat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> </span></i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">He marssivat
yhtenä ryhmänä kentän poikki. Nainen viittoi Markoa lähemmäs ja hän totteli
kuin seurakoira.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kaupungin nimi on Nurek.
Yksi planeetan vanhimmista kaupungeista.” nainen kertoi, kuin matkaopas heidän
marssiessaan aseman sisään. Marko oli käynyt tarpeeksi armeijaa tunnistaakseen
sotilastukikohdan ja he olivat juuri nyt sellaisella. Joka ovella seisoi
aseistettu shakaali ja kaikki seinät olivat umpinaisia ja ovet lukittuja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Aseman ulkopuolella
levittäytyi laajana Nurekin kaupunki, joka teki ehkä vaikutuksen koollaan,
mutta ei kauneudellaan. Kaupunki oli koostunut vain ja ainoastaan harmaasta
slummista. Ja kaikki tiet ja talojen seinät olivat peittyneet ruosteiseen
hiekkaan. Marko ei ehtinyt saada tarkempaa mielikuvaa, kun häntä jo hoputettiin
seuraamaan. Aseman edessä heitä odotti hieman ikkunatonta linja-autoa
muistuttava kulkuneuvo, jonka sisään Marko nousi muiden mukana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Kyyti hyrähti liikkeelle
ja Marko tunsi heidän kaartavan pihasta pois, mutta raudanväriset seinät eivät
paljoa kertoneet minne he olivat matkalla. Penkit olivat nuhjuiset ja haisivat
eläimelle. Marko niiskautti ja ihmetteli mielessään, kuinka nainen näytti niin
tyyneltä tällaisessa kyydissä. Hän oli tottunut, että sikarikkaat eivät
sietäneet huonoa kohtelua. <i>Ehkäpä raha
korruptoi vain ihmisiä... Mutta mikä nainen silloin on, jos ei ihminen?<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Ajomatka kesti puolisen
tuntia, mutta Markosta aika tuntui lähemmäs tunnilta. Ajoneuvon hidastaessa
vauhtia nainen kääntyi kohti Markoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Me tulemme haastattelemaan
pian vankia. Sinun ei tarvitse sanoa mitään, mutta tahdon että olet mukana.”
nainen puhui ja Marko ymmärsi, että hänen oli paras vain mennä mukana ja olla
vaiti. Hän nyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hyvä.” nainen lausui
juuri, kun ovi sihahti auki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Ensimmäisenä
ulos astuivat vartijat, sitten nainen ja lopuksi Marko. Nyt he olivat tulleet
vankilaan, siitä ei ollut enää epäilystäkään. Marko henkäisi hämmästyksestä,
joka ei millään muotoa ollut ihailevaa. Vankila oli valtava. Siinä missä
kaupunki oli laajalle levittynyt, mutta matala, oli vankilassa valtavan monta
kerrosta ja se kapeni huippua kohden. Kuin suuri piikkilangalla kuorutettu
täytekakku, Marko naurahti partaansa lakonisesti. Paikka haisi kurjuudelle ja
kuolemalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Vankila näytti ulospäin
ikivanhalta pyramidilta ja oli sisältä sokkeloinen kuin tarustojen labyrintti.
He kulkivat kerroksesta toiseen ruosteisia palotikkaita myöten, tai nousivat
kivisiä rappusia, jotka olivat keskeltä kuluneet vuosisatojen saatteessa. Marko
kiinnitti huomiota, että siinä missä lentokentällä näkyi lähinnä vain
shakaaleja, vankilanhenkilöstö oli vahvasti humanoidi painotteinen. Monien
univormut olivat valkoiset, ja Marko pohti mahtoivatko valkeisiin
sonnustautuneet olla liittouman viranomaisia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Ja kuinka ollakaan heitä
odotti viidennessä kerroksessa kaksi kokovalkoisiin pukeutunutta päällikköä, alaistensa
kera.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Vanki on valmiina.
Seuratkaa, olkaa hyvä.” Paikan päällikkö ilmoitti jäykästi. Heitä
vastaanottaneet jäyhät miehet johdattivat seurueen pitkän käytävän päähän.
Päinvastoin kuin aiemmilla käytävillä, tämän varrella ei ollut ainuttakaan
ovea. Heidän saapuessa perille, kapteeni pysähtyi puhumaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tässä avaimet ja paperit,
mutta sanokaa minun sanoneen... tuosta pedosta ette saa mitään irti.” hän
ilmoitti kulmiensa alta naiselle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko vilkaisi neidon kasvoja, mutta
kuten aina, hän tyytyi vastaanottamaan tavarat kapteenilta ja hymyillen
ystävällisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kun olette saaneet
asianne tehtyä, haluan teidän poistuvan pikimmiten. Kyytinne odottaa teitä
pihamaalla. Suokaa anteeksi.” Mies sanoi kuivasti. Hän kumarsi hätäisesti,
ennen kuin käännähti kannoillaan ja marssi pois. Mukana ollut saattojoukkio
hyvästeli heidät muodollisesti, mutta pikaisesti ja näin henkilöstön edustajat
jättivät heidät yksin synkkän sellin luo.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Nainen katsoi vielä
virkamiesten perään ja kääntyi sitten puhuttelemaan vartijoitaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Me menemme sisään, jääkää
odottamaan tähän. Kun tulemme ulos, koputan oveen.” hän sanoi. Vartijat
vilkaisivat toisiaan ja yksi heistä avasi suunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Oletteko aivan varma,
hyvä rouva?” harmaaihoinen mies kysyi kuulostaen huolestuneelta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älkää huoliko, olen
täysin turvassa. Minulla on Marko mukanani.” nainen sanoi ja väläytti
aurinkoisimman hymyn, mitä kukaan oli kuunaan nähnyt. Naisen luotto oli suuri,
mutta Markon itseluottamus ei yltänyt niin korkealle. Vartijat nyökkäsivät reippaasti.
Ovea lähimmäisenä seisonut mies otti naiselta vastaan avaimen ja aukaisi sellin
oven.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Marko astui sisään heti
naisen kintereillä, ja hän tuskin ehti katsoa mihin astui, kun ovi jo teljettiin
hänen takaansa. Hän nosti katseensa ja nielaisi. Sellin seinää vasten kivisellä
lattialla istui kahlittuna shakaali. Sen ranteista ja kaulasta lähti viidet
raskaat kettingit, kiinnittyen seinään, sekä kattoon. Shakaali istui silmät
suljettuina, kuin nukkuen. Muuten ikkunattomissa huoneessa, oli seinässä, katon
rajassa pieni reikä, josta pääsi sisään yksi ohut valojuova. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Nainen astui valoon ja
ilmassa leijuvat pölyhiukkaset pyörteilivät hänen ympärillään. Shakaali avasi
verkkaisesti kullankeltaiset silmänsä. Nainen avasi kansion ja luki paperista
ääneen:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Päätös vangitsemisesta.
Syytetty todettu syylliseksi seuraavista rikkeistä: Liittouman vastainen
toiminta, valheellinen todistaminen, Liittouman vastaiset aatteet, sekä
väkivaltainen virkavallan vastustaminen. Korkeimman oikeuden määräämä tuomio:
teloitus mestaamalla. Tuomio pannaan täytäntöön: tänään.” nainen lausui kuin
tuomari. Shakaalin katse ei hetkeksikään herpaanutunut puheenvuoron aikana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Aikamoinen lista.” nainen
sanoi katsoen paperia ja astui lähemmäs. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Haluatko kertoa mitä
teit?” nainen lausui pehmeästi, mutta äänensävy antoi ymmärtää, että pyyntö ei
ollut kehotus, vaan käsky. Marko ei ollut koskaan kuullut shakaalin puhuvan –
hän ei edes tiennyt niiden ymmärtävän kieltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Sanoin mitä ajattelin.”</b> shakaali murahti. Puhe kuulosti Markosta
Piskin ulinalta ja haukkumiselta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä sinä tarkalleen
ottaen sanoit?” nainen kysyi. Shakaali sulki silmänsä hetkeksi, ennen kuin
jatkoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Sanoin ei.”<o:p></o:p></b></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ja mitä sinä kieltäydyit
tekemästä?” nainen jatkoi. Marko uskoi, ettei elukasta enempää saisi irti,
mutta shakaalin katse yllättäen terävöityi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”En tappanut.” </b>Se murahti ja räpäytti hitaasti silmiään kääntäen
katseensa hetkeksi Markoon ja sitten jälleen valkoisiin verhoutuneeseen
naiseen. <b>”Halusivat tappavan toisen
veljen. Minä sanoin ei.” </b>shakaali lausui äänen välillä kirskahdellen sen
kurkussa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Oliko toinen shakaali
Varjolainen? Siksikö kieltäidyit?” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Shakaali
katsoi naikkosta hetken ilmeettömästi, kuin eläin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Kaikki shakaalit veljiä. Kaikilla sama äiti.” </b>se sanoi ja sulki verkkaisesti
silmänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nyt
nainen kääntyi avasi yhteen liitetyt kätensä ja kohotti katseensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen kuullut tarpeeksi.
Tästä päivästä alkaen olet kuollut, shakaali.” nainen sanoi oudon juhlavalla äänellä
ja Marko oli varma, että julistus saisi shakaalin vihaiseksi, mutta se ei
näyttänyt välittävän. Shakaali istui hievahtamattakaan polvillaan seinää
vasten, silmät yhä suljettuina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Marko, avaa kahleet.”
nainen sanoi ja ilma tuntui pysähtyvän. Markon täytyi katsoa naista silmiin,
uskoakaseen, että hän oli tosissaan. Nainen ojensi Markolle avaimen, jolla
oletettavasti saisi kahleet avattua. Markon nielussa tuntui epämielyttävän
kylmä palanen. Nyt myös shakaali oli avanut jälleen silmänsä. Marko vielä empi,
mutta naisen terävä vilkaisu sai häneen liikettä ja poika hiippaili varovasti
kohti shakaalia. <i>Älä katso silmiin, älä
näytä pelkoa, ne voivat varmasti haistaa epävarmuuden, </i>hän mietti
hermostuneena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Sinäkö minut tapat?” </b>shakaali yllättäen kysyi. Marko jähmettyi
paikoillena, mutta ymmärsi sitten shakaalin esittäneen kysymyksen naiselle, ei
hänelle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ei. Kuten juuri sanoin,
olet nyt kuollut, tai ainakin kuvainnollisesti.” nainen vastasi hymyillen
salaperäisesti. Samalla Marko astui shakaalin taakse ja avasi rautaiset
kahleet sen nilkoista. Kun shakaali ei heti yrittänyt tappaa häntä, päätti
Marko seuraavaksi avata kaulasta kahleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Shakaalin ilmekään ei
värähtänyt, kun kaulaa puristanut rautakahle vihdoin hellitti ja luisui pois.
Kun Marko viimeisenä avasi shakaalin ranteiden raudat, shakaali vihdoin
liikahti ja hieroi verta valuvia ranteitaan. Sitten se nousi ylös, täyteen
kolmimetriseen mittaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Mitä tarkoitit? Puhu selvästi nainen.” </b>shakaali sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Marko
astui naisen eteen, mutta hän viittasi kädellään ettei suojelu ollut
tarpeellista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Anteeksi.
Nyt taitaa olla esittelyjen aika. Minun nimeni on Aralmin.” nainen puhui ja
yhtäkkiä hänen ulkomuotonsa muuttui. Hetki sitten ihmisen kasvot olivat nyt
valkean läpikuultavat; naisen silmät olivat luonnottoman suuret ja mustat kuin
yöllinen taivas, eikä hänellä ollut suuta tai sieraimia. <i>Muodonmuuttaja Aralmin. </i>Marko mietti silmät lähes yhtä suurina,
naama venähtäneenä. Shakaali sen sijaan ei näyttänuyt hämmentyneen naisvieraan
muodonmuutoksesta. Aralmin puhui ja hänen puheensakin kuulosti nyt erilaiselta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>” Haluatko kertoa minulle nimesi, jolla sinua kutsutaan?”</i> Aralmin
kysyi kirkkaan pehmeällä äänellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Meitä ei nimetä. Isännillä nimet, orjilla ei.” </b>se vastasi
monotonisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”Et ole enää orja. Tässä on Marko Priorista, hän on ensimmäinen
alaisesi. Tästä hetkestä alkaen mennyt minäsi on kuollut ja olet nyt
uudestisyntynyt.”</i> nainen sanoi viitaten Markoon, joka ei olisi voinut olla
tyrmistyneempi. Shakaalin kulmat nousivat ja ensimmäistä kertaa se näytti lähes
inhimilliseltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Miksi?” </b>shakaali kysyi ja sen korvat värähtelivät, sen katsoessa
vuoroin keskellä huonetta seisovaa muodonmuuttajaa ja hänen takanaan
kummastelevaa ihmistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”Ketään ei saa tuomita kuolemaan sen takia, että heillä on vapaa tahto.
Lisäksi on väärin, että kokonainen kansakunta orjuutetaan vuosituhansiksi.
Heidän vapautensa riistetään heti kehdosta ja heistä muovataan tappokoneita,
joilla ei ole omaa tahtoa, tai mieltä.”</i> Aralmin lausui ja joka sanalta hän
tuntui yhä enemmän täyttävän huoneen läsnäolollaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Shakaali otti yhden pitkän
askeleen ja astui Aralminin eteen. Se katsoi naista joka seisoi samanmittaisena
keskellä kolkkoa selliä. Sitten se painoi päänsä rintaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Haluan että minua kutsutaan nimellä Dennardah, hän joka kulkee
vapaana. Tervehdin teitä, Aralmin.” </b>ja sanojensa päätteeksi se laski
polvensa kiviselle lattialle ja kumarsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<b><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> </span></b><i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Ja minä tervehdin sinua, Dennardah. Nyt nouse.
Meillä on paljon tehtävää.”</span></i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Aralmin lausui, liukuen uudelleen ihmisen
muotoonsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Heidän marssiessaan ulos
vankilasta, Dennardah Aralminin vasemmalla puolen, Marko ei voinut olla enää
hiljaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Rouvani, kerrotteko mikä
on seuraava tehtävämme?” hän sai sanotuksi vapisevalla äänellä. Marko hämmästyi
omaa munattomuuttaan. Hänen pitäisi puhua suunsa puhtaaksi, kuinka hänen
ystävänsä olivat kaikki kuolleet ja hänet oli käytännössä huumattu ja kaapattu
tälle loputtomalle matkalle vastoin tahtoaan. Mutta hän ei kyennyt. Marko tunsi
suurta kunnioitusta tuota naista kohtaan ja hän halusi uskoa, että hänen
uhrauksensa olisi kaiken kärsimyksen arvoista. Aralmin käänsi ihmisnaisen
kasvonsa Markoa kohti, hymyillen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Matkaamme seuraavaksi
tapaamaan Liittouman amiraali Thothia. Hän lähti vuosi sitten matkaan
keskuksesta shakaaliarmeijansa kanssa. He ovat matkalla kohti Jerchóvaa,
tuomaan vapautta.” Aralmin lausui sädehtien.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Liittouma hyökkää
Jerchóvaan! Vai ovatko he jo perillä? Kuinka kauan <i>me </i>olemme olleet matkalla?” Marko sopersi kipittäen Aralminin perässä
kohti lentokentän kuljetusautoa. He astuivat jälleen sisälle ikkunattomaan
tilaan. Ovien sulkeutuessa Aralmin veti runsaiden hihojensa kätköistä
kokonaisen, pitkän miekan. Hän ojensi sen juhlallisesti Dennardahille.
Shakaalin silmät välähtivät hänen tarttuessa miekan kahvaan. Marko tunsi kylmät
väreet kulkevan alas kuin hikinoro hänen niskaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Rouvani, onko tuo...
varmasti hyvä ajatus?” Marko kysyi mahdollisimman kohteliaan varovasti.
Dennardah osoitti välittömästi miekalla Markoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> <b>”Hän kyselee likaa. Tapanko, Aralmin?” </b>se puhui muristen. Marko
nosti peloissaan kätensä ylös. Aralmin kuitenkin kosketti kevyesti Dennardahin
kättä ja tämä laski sapelin alas ja pisti sen tuppeensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Markolla on oikeus
kysellä, hän on meidän arvoisemme, ei alhaisempi.” Aralmin lausui. Shakaali
nosti päänsä, katsoen Markoa epäilevästi, mutta nyökkäsi sitten urahtaen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Matkamme on kestänyt
tähän päivään saakka viisi vuotta, josta vietit suurimman osan unessa.” Aralmin
lausui kuljetuskärryn keinahdellessa eteenpäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sittenhän perille
päästessämme on kulunut jo 10 vuotta!” Marko parahti ja tuijotti epäuskoisena
käsiään. Vatsassa tuntui kylmältä ja tyhjältä. Kuinka näin oli päässyt käymään?
Tämä oli kuin painajaista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Käyttämämme teknologia
antaa meidän matkustaa galaksin kauimmaiselle reunalle vain viidessä vuodessa.
Palaamme takaisin samaa reittiä, niin kartalla, kuin ajassa. Sitä voi olla
vaikea käsittää.” Aralmin lausui kuin kiltti ensimmäisen luokan opettaja, johon
Marko oli ollut pihkassa seitsemän vuotiaana. Hän ravisteli päätään ja antoi
naisen sanojen upota hänen tajuntaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Eli... Matkustamme
takaisin, ajassa?” Marko toisti hämillään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ei aivan. Kun Palaamme
Jerchóvaan, aikaa ei ole kulunut kuin aivan muutamia viikkoja. Mutta sinä tulet
vanhenemaan vielä viisi vuotta lisää. Kun matkustaa hyperavaruudessa, on suuri
etu olla kuolematon.” Aralmin lisäsi ja iski silmää Markolle, joka ei tiennyt
miten vitsi olisi pitänyt tulkita. Hän naurahti hermostuneena, mutta jo paljon
huojentuneempana. Oli mahdollisuus, että hän saattoi tavata vielä ystävänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voit valita haluatko
viettää nukkuen paluumatkamme, vai hereillä kanssamme.” Aralmin sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Taidan haluta valvoa
tällä kertaa.” Marko vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-20170195231052581472016-11-14T13:05:00.002+02:002016-11-14T13:05:55.096+02:00Jotain ihan muuta!Rakkaat lukijat, pahoittelut hiljaiselosta (jälleen). Tässäpä teille linkki jossa joskus jopa tapahtuu jotain: <a href="http://tohmonblogi.vuodatus.net/">tohmonblogi.vuodatus.net</a><br />
<br />
Kyseessä on siis sarjakuvablogi, jonka aloitin viikonloppuna. Tahti ei tule olemaan niin tiheä, kuin miltä näyttää, mutta sinne nyt yritän postailla <u>jotain</u>. Viimeisin päivitys jopa liittyy luovuuden puutteeseeni Aygan Laulun suhteen.<br />
<br />
Mutta elkää toivostanne luopuko! Aygan Laulu tulee päättymään ja lupaan uuden päivityksen tälle viikolle. ;)<br />
<br />
-TuuliTuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-70323626177351098452016-09-26T19:21:00.001+03:002016-10-11T11:17:58.654+03:00Viimeinen Luku - Kappale 27<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Syvälle pimeyteen</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Taistelukentällä
Varjon sotajoukot hyökkäsivät petturishakaalien kimppuun, mutta taistelu oli
nopeasti ohitse. Ymmärtäessään epäreilun alivoiman Varjolaiset perääntyivät
kohti muuria. Tilanne oli kääntynyt päälaelleen ja Varjon voittokulku oli
tullut päätökseen. Jerchóvan yhdistyneet soturit katsoivat ymmällään alas pilviseltä
taivaalta laskeutuvia avaruuslaivoja ja hurraavia shakaaleja, jotka seisoivat
nyt kaikki yhtenä rintamana. Ihmisten armeijassa sotilaat silmäilivät toisiaan
epäuskoisina. Shakaalit olivat vapauttaneet itsensä orjuudesta, siltä vaikutti.
Oliko tämä käännös parempaan?</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif";"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Muurin harjalla Saman´naelh
kääntyi vihaisena kohti Alcatchaa. Muodonmuuttaja kasvoi sitä isoimmaksi, mitä vihaisemmaksi
hän kävi. Mutta valkoinen lohikäärme katsoi häntä järkähtämättä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tätäkö
sinä tarkoitit?! Usutat koirat omien isäntiensä kimppuun??” Saman’naelh sylki. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedät,
että shakaalit eivät meitä yksin pysäytä. Eivät vaikka Aralmin olisikin heidän
kanssaan! Muut ovat yhä keskuksessa, Liittouma ei tuhoudu. Minä en kaadu tänä
päivänä. Shakaalit eivät voi minua tappaa!” muodonmuuttaja kihisi raivosta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Alcatcha kohotti päätään ja
muodonmuuttaja vaikeni välittömästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedät,
että taistelu on ohi. Ja olet oikeassa Saman’naelh, shakaalit eivät sinua
tapa.” lohikäärme lausui. Ja nämä sanat saivat Saman’naehlin mykistyneeksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Alcatcha
viittasi seremoniallisesti Nanákiin, joka kohotti heti katseensa. Nanáki jätti
Sarakon Eiffelin huomaan, nyökäten vanhukselle merkitsevästi. Sitten hän käveli
tyynesti lohikäärmeen eteen muodonmuuttajan katsoessa tyttöä halveksuen. Mies
naurahti ääneen, mutta naurunsa sävy oli enemmän hermostunut kuin ylimielinen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän on Esitaistelijani,
Sarakon Puolustaja, ja hänellä on Aygan Siunaus yllään.” Alcatcha sanoi
jylhästi. Hän laski päänsä ja henkäisi valkoista tulta Nanan päälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tuli ei polttanut vaan tarttui himmeäksi
auraksi tytön ympärille. Alcatcha avasi lumisen kitansa ammolleen ja henkäisi
pakkasviimaa ulos. Jääpuikkoina roikkuvien hampaiden takaa pilkisti lumesta esiin
jotain. Miekka. Nana tarttui oikealla kädellään miekan kahvasta ja veti sen
ulos Alcatchan suusta. Miekka oli hohtavan valkoista terästä, sen kahva oli
marmorista veistetty lohikäärmeen ja kotkan muotoiseksi. Lunta ja jäätä purskahteli
ulos pedon kidasta miekan mukana. Nanáki katsoi miekkaa, kuinka se hohti ja
heijasti valoa, kuin peili. Valkoinen aura hehkui ja lämmitti. Silloin
lumilohikäärme alkoi hajota silmissä. Lumi, josta lohikäärme oli tehty alkoi
lohkeilla palasina muurin päälle. Valkoinen taika, joka antoi myyttiselle
olennolle fyysisen muodon, oli nyt siirtynyt Nanákin ylle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-l3j0OUZ56fo/V-k4xxsX_jI/AAAAAAAAA_I/jNtA0i6aroooPVPEzWCJ1Nap4pZWOuK3QCLcB/s1600/arthur%2Bcopy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="270" src="https://3.bp.blogspot.com/-l3j0OUZ56fo/V-k4xxsX_jI/AAAAAAAAA_I/jNtA0i6aroooPVPEzWCJ1Nap4pZWOuK3QCLcB/s400/arthur%2Bcopy.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Nanáki veti valkoisen miekan Alcatchan jäisestä kidasta</i></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Aikani on koittanut. Mene ja tee se,
minkä vuoksi synnyit, Nanáki.” Suuri pakkanen sanoi ja yhdellä lujalla siiven
iskulla lohikäärme kohosi ilmaan. Jäiset
siivet pyörittiviät lunta heidän ympärillään. Ja samassa lohikäärme hajosi
lumeksi ja pyryksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Eiffel! Vie Sarako alas muurilta! Vie
hänet turvaan.” Nanáki huusi rajuilman läpi. Eiffel nyökkäsi ja tarttui vastustelevaa
Sarakoa käsivarresta kiinni, kiiruhtaen heidät pois muurin harjalta. Saman´naelh
sähähti vihaisesti ja pyrki heti Sarakon perään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Älä luulekkaan!!” Nana karjaisi ja pysäytti
Saman´naehlin tien miekallaan. Muodonmuuttaja sähisi ja muuttui demonimaiseksi
pedoksi kirkuen hurjana. Hän syöksyi valtavan lepakon muodossa tyttöä kohti.
Nanan ilme ei värähtänytkään, kun hän kävi päättäväisesti vastahyökkäykseen. Valkoinen
aura alkoi loistaa ja Nanan liikkeet kiihtyivät. Hän syöksyi kuin lentäen kohti
Saman’naelhia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Nanan liikkeet olivat
nopeita ja tappavia. Muutama sivallus ja pedon siipi irtosi singahtaen verisenä
ilmaan. Siipi lensi kaaressa maahan ja surkastui tomuksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Alhaalla taistelukentällä
Shakaaliarmeijan edessä Marko tähysti muurin harjalle. Hänen vierellään Aralmin
näki kuinka hänen veljensä kohtasi edessään pienen, hintelän geatkitytön.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En näe mitä tapahtuu.
Meidän täytyy mennä lähemmäs, rouvani!” Marko pyysi. Hän tiesi Eiffelin olevan tuolla,
mutta tavalliset ihmisen silmät eivät erottaneet tapahtuman kulkua
lumisateelta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän tulee pian
huomaamaan, mitä Aygan siunaus merkitsee.” Aralmin lausui mystisesti kuten aina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tule, ihmisen poika,
meitä tarvitaan pian toisaalla.” Aralmin lausui Markolle. Muodonmuuttajista
puhtain muutti itsensä valkeaksi ratsuksi. Marko tiesi mitä tehdä ja hän
istuutui hopeisena hohtavan hevosen selkään ja he lähtivät kiitämään kohti
muuria.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Sillä välin Saman´naelh palautui
takaisin miehen olomuotoonsa. Hän kompuroi lumisen muurin harjalla pidellen
olkapäätään. Koko maailma tuntui pysähtyvän hänelle. Hänen toinen kätensä
puuttui kokonaan ja valui hyrskähdellen verta. Saman´naelhin ilme muuttui sitä
kauhistuttavammaksi, mitä selkeämmäksi hänelle kävi, että hänen kätensä ei enää
palautunut takaisin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Nana laskeutui ketterästi
jaloilleen, puhdistaen valkoisen miekan verestä yhdellä napakalla käden
liikkeellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”MAHDOTONTA! <i>Minä olen KUOLEMATON</i>!” Mies rääkyi kammottavasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Et ole.” Nana sanoi ja
hyökkäsi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Saman´naelh
karjui raivoissaan. Silloin muodonmuuttajan
iho alkoi kuplia ja miehen kehosta astui ulos Saman´naehlin klooni.
Muodonmuuttaja irvisti ja loi itsestään viisi kopiota lisää. Tarunomainen,
voittamaton muodonmuuttaja hyökkäsi kopioidensa kanssa yhtenä rintamana Nanaa
vastaan. Geatkityttö ei epäröinyt, eikä pelännyt. Hänen miekkansa oli tappava
ja keihäs sivalsi ja pisti, minne hän vain halusi. Tyttö liikkui ketterästi
kuin korpikissa väistäen muodonmuuttajien iskut. Hän sukelsi niiden välissä
kuin kala vedessä. Hän liiti kuin haukka tyhjällä taivaalla. Luonto oli suonut geatkille
kyvyn tähän kaikkeen ja Nana oli yksilö, jossa kaikki ominaisuudet yhdistyivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Heidän
lähestyessä muuria Marko pelästyi nähdessään mitä tapahtui. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Meidän täytyy auttaa! Saman´naelh
tappaa hänet!” Marko huudahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Hevonen katsahti mustalla silmällään
Markoa; <i>Hän ei tarvitse apuamme.</i> Marko epäröi, mutta nyökkäsi sitten
hyväksyen. Hän ei tunnistanut taistelulajia, ehkä se oli sekoitus monta
tekniikkaa, mutta liikkeet olivat täydellisiä. Kuin viettelevä tanssi , jota
oli hypnoottista katsoa. Sapelit leikkasivat ilmaa ja päitä. Verinen tanssi,
kuoleman koreografia, jota Nana oli harjoitellut koko elämänsä ja nyt oli näytöksen
kantaesitys. Grande Finale. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tyttö oli tappavampi kuin kaikki
shakaalit yhteensä. Kukaan tässä maailmassa ei voinut tappaa muodonmuuttajaa,
mutta silti Nanáki kävi pelottomana taistoon, yksin. Marko henkäisi, kun tyttö mestasi
juuri kolme Saman’naelhin kopioista. Aralmin oli oikeassa hän ei tarvinnut apua
keneltäkään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Isku. Mustaksi enkelimäiseksi hahmoksi
muuttunut kopio kaatui kuolleena maahan ja katosi savuna ilmaan. Enää oli
jäljellä enää vain yksi. Oikea Saman´naelh, joka tajusi juuri jääneensä yksin.
Hänen kopionsa oli surmattu ja hän oli ainoana jäljellä. Ilmeisesti hänen
voimansa rajouttuivat vain tiettyyn määrään kopioita. Saman’naelh näytti
nääntyneeltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Saman´naelh astui horjuen taaksepäin.
Hän palautui kankeasti aiempaan miehen muotoonsa valkeassa kaavussa. Nanáki
hengitti raskaasti, pyyhkien verta keihäänsä päästä. Valkea mies perääntyi vilkuillen
hädissään ympärilleen. Hänen katseensa anoi armoa, mutta hän ei vieläkään
alentunut siihen, vaikka tiesi päiviensä tulleen päätökseen. Nanáki asteli
rauhallisesti miestä kohti. Muodonmuuttaja väheni, kutistui ja hänen vaatteensa
muuttuivat vaatimattomiksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Hyvä on Alcatcha!” Saman´naelh vihdoin
huusi kohti taivasta. ”Lopetetaan tämä hulluus!” hän aneli, mutta lumimyrsky
oli muuttumaton. Saman´naelh vilkaisi kohti Nanaa, joka asteli määrätietoisesti
häntä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Alcatcha, veljeni, ole kiltti! Minä
luovutan, pyydän anteeksi! Anna anteeksi! En tahdo kuolla ja kadota! Rakas
veljeni, armoa! Pyydän! Annan ruumiini sinulle, voin ottaa osasi henkenä ja
suojella tätä pyhää maata, mutta pyydän, käske verikoirasi pois!” Saman´naelh anoi
surkeana, toivoen Alcatchan vielä kuulevan hänet. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Silloin Nanáki pysähtyi niille
sijoilleen. Saman´naelh vaikutti silminnähden helpottuneelta. Mutta siihen ei
ollut mitään syytä. Silloin Saman´naelh huomasi Nanákin tuijottavan häntä
silmät raivosta leiskuen. Valkoinen aura roihusi kuin rovio.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Minä en ole kenenkään koira!” Tyttö
murisi ja miekka putosi maahan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nanan hiuksetkin tuntuivat liehuvan auran
mukana. Hän näytti kauhealta ja pelottavalta. Nanáki paljasti hampaansa syöksyessään
juoksuun Saman’naelhia kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”<i>Minä
olen NANAKI!</i>” Nana karjui hyökäten raivoisasti. Mies kiljui kuin teurassika
ja yritti paeta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kauas, kun Nana tarttui häneen
kiinni. Tyttö raapi ja iski hampaansa muodonmuuttajan toiseen käsivarteen, joka
repesi irti, kuin mädäntynyt puunoksa. Saman’naelh ei ehtinyt edes huutaa, kun
Nana nappasi miekan maasta ja silvalsi sillä muodonmuuttajista korkeimman pään
irti. Miehen ruumis surkastui pieneksi, kelmeän harmaaksi olioksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
</div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Irtonainen pää osui tömähtäen lumen
peittämän muurin harjalle. Ulkonevat poskipäät erottuivat selvästi kalpeassa
päässä ja suuret tummat silmät olivat kuoleman puoleksi sulkemat. Pitkät harvat
hiukset sekoittuivat vereen ja lumeen ja ne eivät olleet enää hohtavan valkoiset
vaan läpikuultavan harmaat ja ohuet. Nana astui rauhallisesti maassa lojuvan
pään luokse ja nosti sen ilmaan suiposta korvasta. Hän iski verisen pään
seipäänsä kärkeen ja asteli muurin reunalle. Hän nosti seipään ilmaan
voitonmerkkinä. Alhaalla laaksossa shakaalien uusi kuningas Dennardah kohotti
voitokkaana seipäänsä ja kirkui voimallisesti. Muutkin shakaalit karjuivat voitokkaina<span style="color: #4f81bd; mso-themecolor: accent1;">. </span>Jerchóvan soturit
liittyivät kuoroon. Geatkit iloitsivat ylpeinä, he olivat pelastuneet!
Metsäkansan suku ei sammu vielä! Sorron aika oli vihdoin ohi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
***</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Oli
kiire. Tomar juoksi pitkää käytävää pitkin, syvälle Mustan Palatsin sisään. Hän
oli jättänyt Daranin ja muut foduriaanit taistelemaan shakaaleja vastaan. Tomar
oli seurannut Trokhanin hajua pitkin portaita ja sokkeloisia käytäviä, kunnes
haju oli sekoittunut Palatsin muihin hajuihin. Ja kaiken yllä leijui Varjon
tunkkainen lemu. Tomar nielaisi juostessaan. Käytävä jakaantui kahteen ja
nurkan takaa lähestyi vartijoita. Tomar piiloutui kivisten pilareiden varjoihin
ja seurasi piilostaan kuinka kaksi vartijaa marssi risteyksestä oikealle,
askeleiden etääntyen nopeasti. Onneksi varjolaisilla ei ole herkkä hajuaisti,
Tomar mietti kiiruhtaessaan eteenpäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Kapea käytävä päättyi kolkkoon
saliin. Ylhäälä katon holveista roikkui valurautaisia kynttelikköjä, mutta
niiden valo ei yltänyt lattiaan saakka, vaan jätti tilaan aavemaisen kelmeän valon. Salin perällä
ammotti avonainen pariovi, jonka ohitse kulki hovin väkeä ja vartijoita kiireellisinä.
Sota ei antanut ylhäistöllekään rauhaa. Mustien pilareiden välissä oli
vaatimaton ovi. Tomar hiipi ovelle ja tiirikoi sen näppärästi auki. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Oven takana oli vain ahdas
komero, jossa oli yksi hylly ja kynttelikkö hyllyllä. Tämä oli varmasti
palvelijoiden ovi Tomar arvasi. Hän laski kynttilän maahan ja veti puisen
hyllyn irti seinästä. Seinä avautuikin kapeaakin kapeampi käytävä, jonne Tomar
puikahti. Seinien välissä kulkeva salakäytävä vietti ahtaisiin kierreportaisiin.
Tomar kipitti pimeitä portaita liukkaasti alas. Portaat päättyivät pian ja hänen
eteensä tuli puinen yksinkertainen ovi. Lukko oli sisäpuolella, joten Tomar pääsi
helposti ulos. Hän päätyi suureen puutarhaan. Tomar oli hämmentynyt
yht’äkkisestä vehreydestä, mutta kiiruhti kuitenkin eteenpäin. Hänellä ei ollut
aavistustakaan minne oli joutunut, tai kuinka pääsisi täältä takaisin palatsiin
sisälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Silloin hänen kuonoonsa
tuntui pistävä ulon haju. <i>Shakaaleja! </i>Tomar
veti jousensa esiin ja tähyili ympärilleen. Hän näki puiden ja kasvien lävitse
kaksi shakaalia ja maassa polvillaan yhden Palatsin vartijoista. Toinen
shakaaleista pieksi miestä ja toinen seurasi vieressä. Ympärillä maassa lojui
ruumiita ja irtonaisia päitä. Täällä oli teloitus käynnissä. Kuvotus kävi
Tomarin sisuksien läpi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar tähtäsi ja ampui ajattelematta.
Nuoli suhahti miestä pieksevän shakaalin kaulan läpi, tappaen sen välittömästi.
Shakaalin ruumis lysähti tajuttoman vartijan viereen. Toinen shakaali karjahti
vihaisesti ja katsoi nuolen tulosuuntaan. Hänet oli huomattu! Peto paljasti
hampaansa ja rynnisti puiden lomitse kohti Tomaria kuin raivo härkä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voi paska!” Tomar parahti
typeryyttään. Hän äkkäsi ison puun ja kipusi ripeästi sen oksille. Oli parempi
vaihtaa asetta. Miekka toimi paremmin lähikontaktissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar loikkasi oksalta
toiselle, etsien sopivaa hetkeä. Hän kuuli kuinka shakaali runnoi puutarhan
istutusten läpi maantasalla. Tomar koki hetkensä koittaneen ja hän teki
täyskäännöksen, ja syöksyi puusta shakaalin niskaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Miekka kalahti pedon niskapanssarista ja
shakaali ehti saada otteen Tomarin miekasta. Toisella kourallaan shakaali
tarttui häntä kurkusta. Shakaali ojensi kätensä suoraksi, roikkottaen sätkivää Tomaria
ilmassa. Tomar haparoi vasemmalla kädellään viiniään, nappasi nuolen ja iski
sen shakaalin oikean ranteen läpi. Peto kirkaisi ja irrotti otteen Tomarin
kaulasta. Nyt hän ulottui potkaisemaan shakaalia leukaan. Tyrmäys. Tomar
viimeisteli tapon repäisemällä shakaalin niskat sijoiltaan. Hän harppoi hengästyneenä
pari askelta, kunnes sai itsestään jälleen jonkun tolkun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar kiiruhti kasvuston lävitse
kivetetylle polulle, jonka varrella ensimmäisenä kuollut shakaali makasi
kasvavassa verilammikossa. Maassa lojui kaksi ruumista, toisen pää oli
niskastaan vain ihoriekaleen varassa kiinni. Lähempi tarkastelu osoitti kyseisen
ruumiin kuuluneen Trokahnille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar pysähtyi huokaisten järkyttyneenä.
Pettyneenä. Hän oli myöhässä. Shakaalit olivat jo tappaneet hänen vanhan
vihollisensa. Hän puristi kätensä nyrkkiin tuijottaessaan Trokahnin kauhun
kovettamia kasvoja. Tomar näki elävästi mielessään Vesjan sidottuna jalkapuuhun,
pahoinpideltynä henkihieveriin. Muisto sai veren kuohumaan suonissa ja kynnet pureutumaan
kämmenen ihosta läpi. Kosto olisi ollut makeampi itse tarjoiltuna. Tomar
karjahti vihoissaan ja iski paljaan nyrkkinsä maahan Trokahnin irtileikatun
pään viereen. Hän iski ja iski vielä kerran, ennen kuin lopetti vihan hiipuessa
katkeruudeksi. Tomar olisi omakätisesti halunnut päästää Trokahnin päiviltä,
mutta nyt riitti että mies oli poissa pelistä lopullisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Hieroessaan jomottavaa nyrkkiään Tomar jäi
pohtimaan miksi shakaalit olivat tappaneet Trokahnin. Hänen katseensa pysähtyi
Trokahnin kaulaan. Leikkauskohta oli luonnottoman siisti. Shakaalit tappavat
käyttämällä raakaa voimaa. Tämä haava oli kirurgisen tarkka. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä kirottua täällä
tapahtui?” Tomar äimisteli inhoten groteskia näyttämöä. Muutaman metrin päässä
oli kymmenkunta erirotuisten olentojen päitä, jokaisen kasvot irti silvottuina.
Tomar murisi vastenmieliselle näylle, mutta käveli silti lähemmäs. Verisessä
kasassa oli miesten ja naisten irtonaisia päitä ja kaikkien kasvot oli
irrotettu äärimmäisen tarkasti. <i>Onko tämä
kauheus Varjon voimalla tehty?</i> Tomar muisti Trokahnin tavanneen salassa ylhäisiä
Varjolaisia samassa leirissä, mistä hän löysi Vesjan. Ehkä Trokahn yritti
viekkaudella ja valheilla liehitellä vääriä henkilöitä. Ja he kaikki olivat
saaneet maksaa kalliin hinnan. Silloin Tomarin takana maassa maannut palatsin
vartija alkoi tulla tajuihinsa. Shakaalit olivat piesseet miehestä liki hengen
pois, mutta silti tämä vielä haparoi pystyyn. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Samassa
musta nuoli suhahti Tomarin korvan ali. Se repäisi karvaa ja palan ihoa hänen
kaulastaan. Tomar sukelsi puiden varjoon. <i>Hitto!
Luulin miestä puolikuolleeksi, </i>Tomar ehti ajatella kivutessaan nelistäen
ylös puuhun. Mustalehtisen lehmuksen paksua vartta pitkin oli nopea kiivetä. Seuraava
nuoli kopsahti puun runkoon, niin että kaarnan säpäleet lensivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar
vilkaisi alas puusta lehvästön läpi. Mies oli varmasti Trokahnin kätyri, miksi
muuten shakaalit oli pistetty asialle. Trokahn oli päässyt hengestään ensin ja
tuo äijä olisi ollut seuraavana vuorossa. Tomar virnisti. Hän saisi sittenkin
kostonsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Luonto
oli antanut Tomarille taidon kiivetä puuhun kuin orava. Kokemus oli antanut
Tomarille kyvyn seurata vihollistaan, kiiruhtaen kuin tuuli näkymättömissä. Kädet
vetivät nuolen viinistä ääneti. Harjoitus oli antanut varmat kädet
tähtäämiseen. Jousi napsahti tarkuudella ja nuoli osui sotilasta lapojen väliin.
Mies parahti tuskasta ja tipahti toisen polven varaan. Mutta nyt hän tiesi
mistä nuoli tuli. Tomar ehti hilkulla väistää, ennen miehen ampuma nuoli
suhahtui kahisten lehtien sekaan. Äijä oli harmittavan sitkeää tekoa, Tomar
mietti katsoessaan kuinka mies kampesi itsensä uudestaan ylös. Tämän taistelun
pystyi voittamaan vain lähietäisyydeltä. Tomar vaihtoi nuolen miekkaan. Nyt
piti olla nopea. Ja äänetön.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar
laskeutui maahan ja hiipi kiiruhtaen puiden ja pensaiden varjoissa. Hän kiersi miehen
ympäri, tämän pyöriessä tolppana keskellä makaaberien ruumiiden ketoa. Syke
kohosi. Oli aika tappaa. Tomar jähmettyi sijoilleen aistit terävinä, odottaen
oikeaa hetkeä. Mies vilkuili ympärilleen hädissään. Veri kuohahti Tomarin
rinnassa ja nosti hänen luontonsa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Ja
pimeys antoi hänelle voimaa. Geatkin villi luonto otti hänestä vallan hänen
syöksyessä varjojen lomasta. Vasta kun Tomar ponnisti viimeiseen loikkaan, mies
kääntyi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Seis!!”
mies huusi. <b><i>Myöhäistä.<o:p></o:p></i></b></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar
kohotti miekkansa ja iski sen kaikella voimalla syvälle miehen rintaan. Pelkkä
raaka voima musersi miehen rintakehän, painaen sen rusahtaen sisään. Hän
irrotti otteensa miekasta, potkaisi lujaa ihmisen maahan. Tomar laskeutui jaloilleen
maahan, niin että kuiva hiekka pöllähti ilmaan. Jos äijä selvisi tuosta, hän
olisi harvinaisen kovaa tekoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<b><i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> </span></i></b><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar puristi
kätensä nyrkkiin. Veri kuohui yhä, mutta hän oli saanut kostonsa. <b><i>Varmista
tappo. </i></b>Hän kääntyi kannoillaan ja mietti tarvitsiko hänen edes
tarkistaa. Mutta tämä mies oli varjolainen, ei tavallinen ihminen. Myös Trokahn
oli selvinnyt hengissä, vaikka Tomar oli luullut viimeistään sen tulipalon tappaneen
hänet. <i>Parempi katsoa kuin katua.</i>
Tomar kääntyi kannoillaan, nosti maasta shakaalin miekan mukaansa siltä
varalta, jos miehessä vielä henki pihisi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Astuessaan lähemmäs, hohti
kalpea kuun valo pilvien raosta. Syvä kylmyys puristi Tomarin rintaa, hänen
nähdessään mitä oli tehnyt. Siinä kohden maassa, missä olisi pitänyt olla
varjolainen tapettuna miekalla, makasikin maassa kuoleman kielissä fjoduriaanien johtaja. Daran. Tomar pysähtyi
epäuskoisena. Syke kohosi. Daranin pitkät mustat hiukset olivat sekoittuneet
vereen, hänen kalpeat kätensä puristivat miekan kahvaa, joka oli väistintä
myöten sisällä lihassa. Hänen takanaan maassa makasi verissään se vartija.
Tuskissaan, mutta hengissä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”D- Daran? Miksi sinä...?”
Tomar sai sanottua, ennen kuin näki kuunvalossa vartijan kasvot; toinen silmä
kiinni tikattu, se oli se hänen uniensa mies. <i>Ei. Ei voi olla. </i>Tomar puisti päätään ja astui taakse päin. Daran
veti vaivalloisesti henkeä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän... on... ystä</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif";">vä</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 10.0pt;">ni</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">.” Daran sai sanottua. Kourien
ote heltyi ja hänen katseensa lasittui. Mustat pitkät hiukset valuivat kalman
jähmettämille kasvoille.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Valtava kipu täytti
Tomarin. Hänen kätensä vapisivat kylminä ja koko torso oli tulessa. Tämä ei
voinut olla totta. Puut tuntuivat kaartuvan hänen ylleen ja taivas maalautui
mustaksi. Maailma pimeni hänen ympärillään. Koston himo oli sokaissut Tomarin,
eikä hän ollut erottanut ystävää vihollisesta. Daran oli yrittänyt pysäyttää hänet, mutta maksoi siitä hengellään. Pimeys saartoi Tomarin sydämen tänä hyytävänä iltana, jolloin hän tappoi vanhimman ystävänsä. Varjo sulki
Tomarin kylmään syleilyynsä ja Tomar menetti viimein otteensa todellisuudesta,
hän katosi tuonpuoleisen pimeään erämaahan ja hänen tahtonsa ei ollut enää
hänen omansa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-7KVDmHa0LXA/V-lKvsihQqI/AAAAAAAAA_c/lTB5YM848eQnYsEfzMumw4r5jnIkgUSrQCLcB/s1600/varjoon.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-7KVDmHa0LXA/V-lKvsihQqI/AAAAAAAAA_c/lTB5YM848eQnYsEfzMumw4r5jnIkgUSrQCLcB/s400/varjoon.jpg" width="243" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "times new roman" , serif; text-align: start;"><i><span style="font-size: x-small;">Varjo oli ottanut hänet omakseen.</span></i></span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0.0001pt; text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: .0001pt; margin-bottom: 0cm; mso-layout-grid-align: none; mso-pagination: none; text-autospace: none;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-72598002440166468952016-06-12T21:50:00.001+03:002016-06-12T21:50:30.478+03:00Viimeinen Luku - Kappale 26<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Pimeyden tuolla
puolen<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Saman´naelh
horjui hieman, mutta kasasi sitten itsensä. Hänen valkoisen kaapunsa toinen
hiha makasi irti repeytyneenä ja verisenä mustan muurin harjalla, mistä se
tarrautui lumisen tuulen mukana sotatantereen ylle. Mies katsoi raivosta
kihisten geatkia, pidellen veristä olkavarttaan, jota tyttö oli lyhentänyt
puolimetriä. Nanáki piti katseensa naulittuna valkoiseen mieheen. Hän oli
vaarallinen. Sitten mies suoristi selkänsä ja irrotti otteensa verisestä hihan
tyngästä. Hänen kätensä oli kasvanut
takaisin. Hän hymyili ylimielisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuten huomaat, meitä ei voi tappaa.”
Saman´naelh lausui tyynesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kaikki jotka vuotavat verta voi
tappaa.” Nana vastasi takaisin kylmästi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Saman´naelh
tuhahti halveksuen geatkille. Mies kääntyi verkkaisesti katsomaan heidän yllään
leijuvaa lumilohikäärmettä, joka laskeutui Varjon muurin harjalle. Myrkyllinen
hymy vääntyi miehen naamalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Ah, kunnioitatte meitä läsnäolollanne,
Alcatcha.” hän sanoi hyytävän ystävällisesti. Lumilohikäärme kohotti päätään,
sen olemuksen muuttuessa kiinteämmäksi. Olennon kyljet peittyivät jään
valkoisten suomujen alle, harja loimusi valkoisina liekkeinä, pitkä häntä
viilsi taivasta. Sen ilmaa piiskasivat siipien valkoinen nahka kiilsi
läpikuultavana. Lohikäärme laskeutui muurin mustalle kivelle. Sen jalkojen
pitkät, norsunluun valkeat kynnet koskettivat mustaa muurin harjaa, jolloin
koko muuri alkoi jäätyä silmissä. Lohikäärme veti pitkän kaulansa kaarelle,
avasi jäänsiniset silmänsä selälleen, katsoen niillä Saman’naelhia. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Lohikäärmeen läsnäolo aiheutti
pelonsekaista kunnioitusta Eiffelissä ja hän otti epävarman askeleen pois päin
siitä. Vieressä Nanáki vilkaisi vanhaa miestä olkansa yli ja hetkeksi heidän
katseensa kohtasivat. Eiffel ei ollut koskaan puhunut Nanalle – hyvä kun edes
muisti miltä tämä oli näyttänyt. Nähdessään hänet nyt seisovan siinä; jokainen
lihas kehossaan valmiina taistelemaan ja puolustamaan siskoaan, hän ymmärsi
miksi Waldo oli menettänyt sydämensä tälle tytölle. Eiffel kasasi itsensä ja
harppoi Sarakon vierelle. Hän ojensi kätensä ja veti Varjon kuningattaren ylös
maasta. Nanáki nyökkäsi tiukasti heille, ennen kuin kääntyi valkoista miestä
päin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kajoa uudestaan Sarakoon ja se on
viimeinen tekosi.” Nana murisi muodonmuuttajalle. Mies nauroi alentavasti, eikä
vastannut uhkaukseen. Hänellä oli muuta mielessä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel huomasi, että taistelun äänet
alangolla olivat vaimenneet. Hän näki Saman’naehlin tarkkaillen tilannetta
taistelukentällä. Lohikäärmeen ilmestyminen Varjon Muurin harjalle sai taistelun
hetkeksi taukoamaan. Varjolaisten soturit asettautuivat puolustusasemiin Muurin
juurelle, shakaalien ryyhmittäytyessä uudelleen. Peikot vetäytyivät ja
näyttivät rakentavan uutta hyökkäystä. Jerchovan ihmissoturien tasatessa
rivejään. Saman´naelh erotti muodonmuuttajan suurilla mustilla silmillään Idän
Hovin joukossa ratsastavan mustia Fjoðurianeeja. Hän myhähti astellen
itsevarmoin askelin eteenpäin muurin reunalle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Emme tienneetkään, että
Suuri Pakkanen on ottanut Varjon puolen. Hm. Mielenkiintoista.” Mies kuulutti
omahyväisesti. Hänen äänensä kantautui kauas alas alangolle. Se oli tarkoituskin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Lohikäärme kohotti päätään ja avasi
kitansa. Sen sanat tulivat ulos kuin liekit ja sen ääni kantoi kilometrin
päähän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedät miksi olen
saapunut. Ei ole käsissäsi päättää Jerchóvan kohtalosta.” lohikäärme jyrisi ja
viittasi päällään kohti sotatannerta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Saman´naelh
puuskahti välinpitämättömästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Alcatcha,
me olemme lukeneet Kirjoituksia, sinäkin olet. Tiedät varsin hyvin miksemme
väisty. Näin on kirjoitettu. Näin tulee tapahtumaan.” Muodonmuuttaja puhui
luennoiden, äänessään hyytävää itsevarmuutta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Missä muut
ovat? Missä on Aralmin?” Lohikäärme kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Sisaremme
pitävät huolen, että Liittouma pysyy yhtenä poissaollessanikin. Mutta Aralmin
ei liittynyt meihin. Hän on typerys!” valkoinen mies lausui myrkyllisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Typerys? Vaikuttaa
siltä, että Aralmin on teistä viisain.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Saman’naelh sylkäisi happamana ja astui
uhmakkaasti lähemmäs Alcatchaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Aika rohkeaa
puhetta <i>hengeltä, </i>joka ei voi edes
ottaa lihallista muotoa. Kerrohan, Alcatcha, voitko edes <i>koskea </i>meihin? Mitä voit tehdä meille? Olemme <i>kuolemattomia. </i>Jumalia.” Saman´naelh saarnasi kiihkoisasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Lumilohikäärme
puhui jälleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Te olette
nostaneet itsenne jalustalle, joka ei teille kuulu. Olette ylittäneet rajan.”
Hänen puheensa sai maan vavahtelemaan ja läsnäolijat seisoivat hievahtamatta
kuunnellen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Teidän perintönne
oli pitää yllä koko maailmankaikkeuden tasapainoa.” Alcatcha jatkoi. ”Mutta te
korruptoiduitte. Valta pilasi teidät. Vaikka omaisikin jumalan voimat, se ei
tee kenestäkään jumalaa. Ahneutenne ja tiedonhalunne turmelivat mielenne.
Kaikkea ei kuulu tietää. Te teitte virheen, kun luitte Kirjoituksia. Kaikessa
viisaudessanne teidän tulisi myös tietää se, että se joka loi Kirjoitukset, voi
myös halutessaan muuttaa niiden suuntaa.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Muodonmuuttaja
kohahti pöyristyneenä ja vastusti väitettä äänekkäästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Roskaa!
Kirjoituksia ei voi muuttaa, se on täysin mahdotonta!” hän karjui. Lohikäärme
nosti päätään ja näytti hymyilevän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mitä? Onko
sittenkin tässä maailmankaikkeudessa jotain, jota jumalanluomat Suuret Viisaat
eivät tiedä?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Saman’naelh
astui kiivaana eteenpäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Sinä
valehtelet! Yrität huijata meitä! Se on mahdotonta. Hän ei koskaan tekisi sitä
meille!” mies kiljui. Hänen auransa hehkui uhmaavana energiana hänen ympärillään.
Eiffel nielaisi, kuinka ikinä he selviäisivät tästä? Mutta Alcatcha levitti
siipensä ja siinä samassa lumimyrsky nielaisi heidät. Sakeassa pyryssä oli
vaikea nähdä eteensä. Pimeää taivasta vasten erottuivat lumimyrskyyn
kietoutuneena, hehkuvat lohikäärmeen siniset silmät, kylminä ja tuomitsevina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”<i>Teille</i>?” Hän jyrisi. ” Luuletteko te
että Alku Ajatus välittää kenestäkään? Ayga loi Kirjoitukset, Ayga <i>on</i> Kirjoitukset. Sinä ja sisaresi olette
hänelle yhdentekeviä.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Silloin
Saman’naelh muuttui silmissä. muodonmuuttajan jylhyys ja karisma oli rapissut
pois ja hän näytti yhtäkkiä pelokkaalta ja levottomalta. Alcatcha oli tyyni.
Kiivas viima pyöritti Sarakon pitkiä mustia hiuksia ilmassa. Hän tarkkaili
tilannetta; muodonmuuttajaa, siskoaan ja jäistä petoa heidän takanaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Te olette
lukeneet Kirjoituksia, mutta te ette ymmärrä mitä olette lukeneet. Kirjoitukset
eivät kuulu kuolevaisille.” Alcatcha lausui ja nämä sanat saivat
muodonmuuttajan hurjaksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuinka
kehtaat?! Sinä mitätön henki! Puhut juuri jumalalle!” Saman’naelh sylki ja
hänen muotonsa muuttui kauhistuttavaksi. Hänelle kasvoi kolme päätä, joilla
kaikilla oli kahdet vääristyneet, pelottavat kasvot, sekä kuusi kättä jossa
jokaisessa oli miekka tai tulinen keihäs. Hänen vaatteensa liekehtivät. Jotkut
sotilaat heittäytyivät maahan ja rukoilivat peloissaan, toiset katsoivat
kauhuissaan tätä kamalaa näkyä. Hirviö syöksyi kohti valkoista lohikäärmettä.
Maa murtui ja vavahteli voimakkaasti muurin alla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel syöksyi tarrautuen
tytöistä kiinni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Juoskaa!” Hän
huusi, Saman’naehlin syöksyessä heitä kohti. He liukuivat muodonmuuttajan
valtavan hahmon alitse, kun Peto paiskautui hirmuista vauhtia päin Suurta
Pakkasta. Lohikäärme ei järkähtänytkään mahdin alla, vaan torjui hyökkäyksen
raa’an voiman jäisellä pyrstöllään. Hirviö kirkaisi niin, että vuoret vapisivat,
kun kolme valtavaa hammasta irtosi räsähtäen sen suusta. Hampaat lensivät alas
taistelukentälle ja tappoivat sotilaita, jotka jäivät niiden alle. Shakaalit ja
Varjolaiset hyökkäsivät sekasorron yllyttämänä ja taistelu jatkui verisenä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Muodonmuuttaja
kirkaisi ja palautui nopeasti takaisin aiempaan muotoonsa, katsoen raivoisasti
Valkoista lohikäärmettä, jonka valkoinen harja liehui muuttumattomana sen
selässä, silmät nauliintuneina heihin. Saman’naehl alkoi hehkua. Puut
repeytyivät irti maasta ja lensivät ilmassa kuin pyörremyrskyn kourissa muodonmuuttajan
raivon voimasta. Saman’naelh hyökkäsi
yhä uudestaan Alcatchan kimppuun, mutta henki pysyi muuttumattomana; jokaisesta
iskusta hän tuntui saavan voimaa lisää ja hän näytti kasvavan yhä suuremmaksi
ja suuremmaksi. Mutta Lohikäärme ei hyökännyt vihollistaan vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tiedät, että
tuo on turhaa.” se lausui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Muodonmuuttaja lopetti
ahdistelun. Hän palautui aiempaan valkeaan miehen hahmoonsa ja seisoi Alcatchan
edessä lumimyskyn yhä raivotessa heidän yllään. Silloin muodonmuuttajan aura
seestyi ja hän sai itsevarmuutensa takaisin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tiedänpä
hyvinkin. Kirjoituksia voi muuttaa? Hm? Katsotaan oletko tuota mieltä pitkään.”
Saman’naelh nauroi kepeästi, viitaten kädellään taivaalle. Eiffel käänsi katseensa
ylös nähdäkseen, kuinka pilvien lävitse ilmestyi Liittouman valtava sotalaiva.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel henkäisi, samoin Sarako. Myös Nana
tuijotti hievahtamatta laivuetta. Alhaalla taistelukentällä geatkit ja
varjolaiset nostivat katseensa kauhuissaan. Jotkut Jerchóvalaiset hurrasivat
aluksi, mutta nähdessään muiden soturien katseet he vaikenivat peloissaan.
Aluksen perässä pilvistä ilmestyi satoja - tuhansia aluksia, Liittouman <i>Armada</i>. Nyt myös shakaalit lakkasivat
taistelemasta. Jotkut niistä murisivat ja ulvahtelivat levottomina. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Suurin aluksista
laskeutui keskelle taistelukenttää ja kaikki osapuolet pakenivat henkensä
edestä. Monet ehtivät alta pois, mutta muutamat kömpelöt peikot ja hitaat
ihmiset murskautuivat laskutelineiden alle ja jotkut paloivat elävältä osuessaan
suihkumoottoreiden liekkeihin. Paksun höyryn ja savun seasta erotti vaivoin,
kuinka valtavat laskusillat upposivat lumeen, mutaan ja vereen. Höyryn
kaikottua pakkasilmaan, alkoi aluksesta purkautua tuhansia sotilaita, sekä
shakaaleja Liittouman valkoisissa haarniskoissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kirjoitukset ovat puolellamme.”
Saman´naelh sanoi voitokkaana. Alcatcha ei reagoinut. Lunta tuiskutti yhä,
mutta pilvet alkoivat kaikota sotalaivueen tieltä. Muodonmuuttaja myhäili
voitokkaana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Liittouman joukot!”
Sarako henkäisi kämmeneensä. Nanáki tuijotti vakavana aluksia ja tarttui
siskoaan kädestä kiinni. Eiffel katsoi lohduttomana laivuetta joka oli tullut
tuomaan ”vapautta” Jerchóvaan. Näin heidät orjuutettaisiin, vapauden nimeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Shakaalit järjestäytyivät asemiin sotalaivan
eteen. Osc seisoi verisenä ja väsyneenä taistelutantereella. Vieressä
ihmissoturit laskivat aseensa maahan ja nostivat kätensä ilmaan peloissaan. Osc
murahti heille. Hän ei aikonut luovuttaa. Ramoninpoika piti miekkansa vielä
koholla, vaikka tilanne näytti lohduttomalta. Ylhäällä muurin harjalla
Saman´naelh astui kohti lohikäärmettä voitokkaana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Jos sinulla oli jokin suuri suunnitelma
luennoimisen sijaan, Alcatcha, suosittelin laittamaan sen täytäntöön nyt.
Julistit itsesi aikoinaan Jerchóvan suojeliaksi, tee siis jotain! Kutsu Denishi
apuun, hän on meistä voimakkain. Mutta aivan niin! Sinähän riistit omakätisesti
hänen voimansa pois tuhat vuotta sitten. Ei ihme, että Denishi vihaa sinua,
eikä häntä näy täällä tänä päivänä.” hän sanoi hymyillen julmasti, levittäen
käsiään sivuille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tämä taistelu, ei kuulu Denishille.
Hänen aikansa koittaa vielä, kuten minunkin. Mutta tänään minä olen vain
sanansaattaja, Saman´naelh.” Alcatcha vastasi totisesti. Valkea mies katsoi
heitä kaikkia ylimielisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tämä taistelu on jo ohi. Teidän tuhonne
on luvatun ajan alku.” Saman’naelh julisti ja kääntyi kohti laivuettaan. Hän
otti esiin modernin lähettimen helmoistaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Komentaja, tuhotkaa
heidät kaikki.” muodonmuuttaja sanoi pehmeästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mitään
ei kuitenkaan tapahtunut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Toistan: Komentosilta, saatte luvan avata
tulen.” Saman´naelh lausui tiukasti laitteeseen, joka pysyi mykkänä.
Saman´naelh tähysti laivastoa, jonka sadat alukset laskeutuivat pilvien alle,
niiden valot leiskuen kuin kirkkaimmat tähdet lumisella taivaalla. Eiffel
aavisti, että jokin ei nyt mennyt hänen suunnitelmansa mukaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Silloin lähetin särähti. Saman´naelh
pyyhkäisi peukalollaan lähettimen lasista pintaa, jolloin siitä projisoitui
holokuva leijumaan ilmaan. Ensin ovaalin muotoisessa kuvassa näkyi vain
valkoista kohinaa, kunnes siihen astui shakaali. Sillä oli päällään Liittouman
panssari, mutta Varjolaisille tyypillinen kaulus, sekä molempien käyttämä
kultainen käärme päälaellaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Shakaali! Mitä tämä
tarkoittaa!?” Saman´naelh mylvähti vihaisena. ”Missä amiraali Thot on?! Vastaa,
orja!” hän raivosi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<b>Minä en ole orjasi muodonmuuttaja.</b>” shakaali vastasi karhealla
yleiskielellä. Muodonmuuttaja hätkähti tyrmistyneenä, näyttäen siltä kuin joku
olisi läimäyttänyt häntä kasvoihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuinka kehtaat koira?!?”
muodonmuuttaja huusi sylki lentäen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<b><i>Hiljaa!</i></b>” shakaali
karjaisi niin, että lähettimen ääni särähti. ”<b>Nimeni on Dennardah, olen vapaiden shakaalien johtaja, enkä tottele
ketään muuta kuin itseäni. Ja sinun pitää pelätä minua muodoton, sillä edessäsi
näkyvät laivat kuuluvat <i>minun</i>
komentooni. Me olemme tulleet vapauttamaan kansani jota <i>te </i>olette orjuuttaneet vuosituhansia. Ette enää.</b>” Dennardah
murisi ja lähetys loppui. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Saman’naelh tuijotti kädessään olevaa
lähetintä käsi täristen. Sitten hänen kätensä vapina siirtyi lähettimeen. Siinä
samassa se räjähti osiksi ja lähetimen palat levisivät kuin pyrstötähdet joka
ilmansuuntaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä riivattua tämä
tarkoittaa??” Saman´naelh ärähti ja puristi kätensä tiukkaan nyrkkiin, katsoen
vimmoissaan Alcatchaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Lohikäärme oli kuin
patsas, se ei näyttänyt mielenliikkeitään ulospäin. Vain leiskuva harja loimusi
valkoisina liekkeinä ja sen ääni kaikui pelottavana: <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Eikö tätä oltukaan
Kirjoitettu? Kuulkaa minua. Alku Ajatus ei luonut maailmankaikkeutta vain teitä
varten.” Alcatcha lausui typertyneelle muodonmuuttajalle. Nanáki ja Sarako katsoivat
toisiaan yhtälailla hämmentynyneinä. Oli vaikea sanoa mitä juuri tapahtui.
Alhaalla sotatantereella kuului kohinaa. Saman´naelh marssi lähemmäs kallion
reunaa nähdäkseen paremmin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Shakaaliarmeijan
ryhmittäydyttyä ulos, laskusiltaa pitkin asteli arvokkaasti juuri hetki sitten
holokuvassa ollut shakaali panssariin, kaulukseen ja mustaan viittaan
sonnustautuneena. Hänen perässään käveli harmaaseen kaapuun pukeutunut ihmismies, sekä kokovalkoiseen leninkiin
kietoutunut nainen. Eiffel ei ollut eläessään nähnyt tuota naista, mutta Markon
hän tunnistaisi vaikka kilometrin päästä! Nana kurtisti kulmiaan muristen
hiljaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Aralmin!” Saman’naelh
huudahti tyrmistyneenä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Dennardah
kohotti peitsensä ilmaan ja kirkaisi niin, että koko laakso kaikui. Kaikki
katsoivat häntä, kun hän puhui shakaaleille heidän kielellään:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Shakaalit,
me emme kohota aseitamme veljiämme vastaan. Me emme ole vihollisia keskenämme,
vaan meillä on yksi yhteinen vihollinen. Muodonmuuttajat ovat orjuuttaneet
kansaamme vuosituhansia, nyt se loppuu. Me emme ole enää orjia, vaan vapaita!
Minä olen Dennardah, minut vapautettiin ja minä vapautin nämä shakaalit. He
valitsivat minut johtajakseen. Seuratkaa minua veljeni ja siskoni!”<b> </b></span></i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">shakaali karjui osoittaen
seipäällään aluksen edessä seisovia shakaaleja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Silloin kaikki shakaalit sotatantereella
laskivat aseensa, kuin käsikirjoitetusti. He eivät olleet kuulleet
äidinkieltään puhuttavan tällälailla koskaan aiemmin; julkisesti. Varjon
sotilaat katsoivat niitä hämillään, kuten myös Jerchóvan joukot; he eivät
ymmärtäneet shakaalien kieltä, eivät myöskään tienneet mitä tapahtui. Jotkut
hyökkäsivät shakaaleja päin, mutta shakaalit eivät enää hyökänneet vastaan,
vaan puolustautuivat passiivisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ne kääntyivät kaikki kohti uutta
johtajaansa, Dennardahia, joka seisoi aluksensa laskusillalla. Dennardah osoitti
seipäällään muurin harjalla seisovaa muodonmuuttajaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”Tuolla! TUO on yksi NIISTÄ! Hän on vihollisemme!”</i> hän karjaisi.
Kaikki shakaalit katsoivat ensin toisiaan ja sitten shakaalit - niin Liittouman
kuin Varjon väreissä - asettuivat yhteen rintamaan. Muut sotilaat pakenivat
shakaalien tieltä, kun ne asettuivat muodostelmaan. Dennardah nosti kaksin
käsin seipäänsä päänsä päälle. Hänen takanaan Aralmin laski kätensä shakaalien
kuninkaan olkapäälle ja kun Dennardah puhui, hänen äänensä kuului kilometrien
päähän.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> <b><i>”Muodonmuuttajat, tänä päivänä te
kukistutte. Vastassanne on koko galaksin shakaalit. Meitä on täällä
viisisataatuhatta, ja pilvien yläpuolella meitä on kymmenen miljardia!
Liittoumaa ei enää ole! ME VOITIMME! TE KUOLETTE!”</i></b> Dennardah karjui ja
kaikki shakaalit liittyivät kuoroon. Tuhansien shakaalien mylvintä sai monet
pitelemään korviaan. Kirkuna kantautui ylös vuorille, kauas metsiin ja
korkealle taivaisiin. Shakaalit olivat vapaita, eivätkä ne enää aikoneet
alistua Liittouman tai Varjon alle. <o:p></o:p></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-71574761712403322232016-05-06T12:55:00.004+03:002016-05-06T12:55:59.551+03:00Erinomaista Toukokuuta!Tänään sain vihdoin oman osuuteni animaation tekemisestä päätökseen. Pätkä ei ole vielä valmis, jälkityöskentely vie oman aikansa, samoin äänimaailma.<br />
<br />
Mutta mitä tämä uutinen merkitsee Aygan Laululle? Se merkitsee sitä, että allekirjoittanut pääsee piiiiitkän tauon jälkeen kiinni tekstinkäsittelyyn, eli oikolukemiseen ja uuden työstämiseen. :) Pyrin saamaan uusimman kappaleen ulos ennen kuin Toukokuu on ohi. Lisäksi haluan jatkaa Siskolleni-sarjakuvaa, jota myös tipahtaa sivu (tai kaksi) kerrallaan. Kärsivällinen odotuksenne palkitaan, rakkaat lukijani. :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-nmNbRtn73OE/VyxphAHL3DI/AAAAAAAAA3Y/zJyk9-VIY3I-EqrhQ0M3KT6dvjSi_CuowCLcB/s1600/animoi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="454" src="https://2.bp.blogspot.com/-nmNbRtn73OE/VyxphAHL3DI/AAAAAAAAA3Y/zJyk9-VIY3I-EqrhQ0M3KT6dvjSi_CuowCLcB/s640/animoi.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kuvakollaasi animointi-ajastani. Syksy meni ahertaessa, talvi panikoidessa kipeenä, mutta onneksi kevät saapui ja urakka saatiin päätökseen. ^__^</div>
<br />Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-30238252748205180202016-04-01T10:29:00.001+03:002016-04-04T17:22:42.959+03:00Traileri tänä vuonna ilmestyvään pätkään<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/BVyUm3_QhE8/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/BVyUm3_QhE8?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<br />Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-22514081695585688852016-03-27T17:06:00.000+03:002016-03-27T17:06:01.557+03:00Siskolleni sivut 16 - 18<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-_qD0fX4ch74/VvfnbW-Z3sI/AAAAAAAAAzo/Hh5Vn3qtaEgZ1pksdQ_1Dy79qwNXnwKwg/s1600/sivut_16-18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-_qD0fX4ch74/VvfnbW-Z3sI/AAAAAAAAAzo/Hh5Vn3qtaEgZ1pksdQ_1Dy79qwNXnwKwg/s1600/sivut_16-18.jpg" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Päivitys sarjakuvalle, jota olen työstänyt vapaa-ajallani pari vuotta. Hyvää Pääsiäistä! :)</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="http://ayganlaulu.blogspot.fi/p/kuvia-sarjassa.html">Sarjakuvan</a> sivulle.</div>
<br />
<br />Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-35015802687975221502016-03-22T10:52:00.001+02:002016-03-22T10:52:54.801+02:00Kevät uutisia!Hei rakkaat, uskolliset lukijat!<br />
<br />
Näin kevään korvilla haluaisin tehdä pienen ilmoituksen. Kuten monet ovat jo huomanneet, että Aygan Laulu on viettänyt hiljaiseloa pitemmän aikaa, vaikka toisin oli luvattu. Voin nyt paljastaa työstäväni lyhyttä animaatiota Nanákin ja Sarakon lapsuudesta. Työnimellä <i>Burden</i> kulkeva pätkä valmistunee kesään mennessä. Yksi ihminen pystyy työstämään vapaa-ajallaan vain yhtä projektia kerrallaan. :)<br />
<br />
Joudutte siis vielä odottelemaan uutta sisältöä, mutta siihen saakka käykää ostamassa Marjan Kirjoitukset -kirja <a href="https://holvi.com/shop/nevelynmedia/">verkkokaupasta</a>. Nauttikaa valosta ja keväästä ja upeasta sarjakuvasta! Aygan Laulu tulee palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen viimeistään Toukokuussa.<br />
<br />
-Tuuli<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-S2qArJVR-Mw/VvEH1g60FUI/AAAAAAAAAzQ/LTFeCrCTisgsK5G2abnKV-VM_gFlES4NA/s1600/tytot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-S2qArJVR-Mw/VvEH1g60FUI/AAAAAAAAAzQ/LTFeCrCTisgsK5G2abnKV-VM_gFlES4NA/s320/tytot.jpg" width="303" /></a></div>
<br />Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-49994150063109648442015-12-16T12:14:00.001+02:002015-12-16T12:17:30.359+02:00Viimeinen Luku - Kappale 25<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 14.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><br /></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 14.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Kuoleman Puutarhassa<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Taistelu
raivosi ankarana. Osc piteli vasenta kättään. Hän oli saanut ikävän viillon
shakaalin seipäästä. Tämä käsi oli hyödytön, mutta onneksi miekka pysyi vielä
oikeassa kädessä. Geatkit taistelivat raivokkaasti, osa ratsain, osa maassa,
osa nelistäen kuin villipedot. Sokea raivo ajoi korven kansaa eteenpäin kuin
nurkkaan ajettuja eläimiä. Osc loikkasi syrjään, kun kolme hänen naapuriaan
kaatoivat yksissä tuumin kiljuvan shakaalin, raastean ja repien sitä palasiksi.
Silloin sivusta loikkasi valtaisa peto, joka pyöräytti pitkää seivästään ja miestä
kaatui kuin heinää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Osc nosti miekkansa. Se
oli tullut painavammaksi. Hän lähti
etenemään kivusta ja väsymyksestä huolimatta, shakaali täytyi pysäyttää. Peto
kävi hänen vartiotoverinsa kimppuun ja iski seipäällä pienen geatkin olkapästä
kahtia, helposti kuin jauhosäkin. Osc parkaisi vihasta ja tuskasta syöksyen raivoissaan
shakaalin kimppuun. Shakaali ennätti kääntyä ja niitti ilmaa seipäällään Osc
ehti väistää, mutta menetti tasapainonsa. Kaatuminen olisi ollut kohtalokas,
ellei shakaalin pään läpi olisi poksahtanut nuoli ja peto rojahti maahan.
Valkoisiin pukeutunut haltia ratsasti valtavalla mustalla orilla ohitse, ja
veti jousellaan Oscin ylös.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Kiitos!” Osc sanoi
hengästyneenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Haltia ei vastannut,vaan
kiiruhti pois, asetten jo uutta nuolta jouseensa. Osc oli toivonut voivansa
lyöttäytyä jonkun isomman ja vahvemman mukaan. Kaaos ja tappaminen ympärillä
alkoi pelottaa, mutta Osc kasasi itsensä ja kävi uuteen hyökkäykseen. Joka
paikkaa särki ja shakaaleja tuntui olevan loputtomasti. Jerchóvan armeijan
eteneminen oli pysäytetty kuin seinään. He eivät edenneet yhtään lähemmäksi
muuria, vaan tuntuivat jopa etääntyvän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Mitä enemmän he tappoivat
noita petoja, sitä enemmän niitä pääsi muurin aukosta ulos.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tämä on hyödytöntä, ellei
tuota aukkoa tukita!” Osc huusi toverilleen, heidän vihdoin tapettua shakaalin,
joka vielä korskui ja nyki maassa. Vieressä seisova pappa iski keihäänsä
shakaalin kurkkuun ja väänsi, kunnes se lakkasi liikkumasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Meillä ei ole muuta
toivoa, kuin taistella!” Mies vastasi lohduttomasti, kasvonsa verestä tahrimat.
Ukko oli oikeassa. Vaikka Jerchóvan miehiä oli paljon ja pohjoisen haltiat
olivat taitavia sodassa, shakaaleja vain oli enemmän. Loputtomasti, hänestä
tuntui. Ja muurin harjalla seisoi pitkässä rivissä vartijat tulinuolineen. Ne
ampuivat kaikki, jotka lähestyivät muuria.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Osc ja miehet
pakkaantuivat selkä selkää vasten, miekat valmiudessa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tämä on toivotonta! Emme
ikinä selviä hengissä!” Kiharakarvainen naapuri sylki itku kurkussa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Turpa rullalle! Tosimies
ei menetä toivoaan! Ajattele siskoasi, ajatelkaa vaimojanne! Kuka heitä suojelee
ellemme me?!” Vanhus sanoi. Osc yritti uskoa ukon sanoja, kun hän huomasi
edempänä, kun taistelukentällä laukkasi
yksinäinen hevonen, väistellen ruumiita ja puokkoillen paniikissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tulkaa!” Osc huudahti
muille ja kiiruhti hevosen perään, ukot kannoillaan. Hevonen oli ruskea ja iso
kuin vuori, ainakin geatkin mielestä. Osc kiihdytti vauhtiaan ja huomasi
hetkensä tulleen, kun hevonen jarrutti ja alkoi tehdä täyskäännöstä. Hän tarttui
satulan vyöstä kiinni ja veti itsensä kyytiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Hevonen hirnahti ja pukitti
pari kertaa. Osc piti tiukasti eläimen harjasta kiinni, kunnes sai ratsuun
tolkkua. Hän viittoi toisille ja nämä kipusivat ratsun selkään. Kolme pientä
geatkia oli tälle ratsulle kuin leikkiä vain ja Osc kannusti hevosen laukkaan.
Näin korkealta oli helppo navigoida. Lunta turprutti taivaalta ja maan tuhkainen
pinta pöllysi tuulen mukana. Kolmikko ratsasti eteenpäin, väistäen shakaalien
seipäiden teriä. Oikealla suuri ryhmä froduriaaneja kävi yksissä tuumin
taistoon kuutta shakaalia vastaan ja vasemmalla rautaan pukeutuneet
ihmissoturit yrittivät pitää shakaaleja poissa muurinmurtajan ympäriltä. Se pyrki
lähemmäs muuria, mutta suuren puunrungon kuljettaminen taistelukentän halki oli
mieletöntä. Aukko pitäisi <i>tukkia </i>ei
murtaa, Osc mietti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Hän antoi ratsun ohjat
takanaan istuvalle ja kohottautui tähystämään suuren hevosen satulasta.
Shakaalit olivat ympäröineet Jerchovan punaiset värit. Varjon musta ja purppura
saartoi kaiken.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”...Emme voi lopettaa
taistelemista.” Osc henkäisi muille. Yhtäkkiä taaimpana istuinut
kiharakarvainen mies karjaisi ja putosi satulasta. Juuri kun Osc käänsi
katseensa, myös vanha ukkokin kiskottiin alas maahan. Osc käänsi hevosen ympäri
vain nähdäkseen kuinka shakaali repi miehen pään mustilla kourillaan irti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”EI!!” Osc karjaisi ja
kannusti hevosen hyökkäykeen. Yhdellä kädellä tuota petoa vastaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Silloin alangon poikki
kaikui kumea torven soitto. Taistelu herpaantui hetkeksi. Varjon shakaalitkin
pysähtyivät aloilleen. Niiden korvat värähtelivät ja päät nousivat ylös
tähystämään. Osc käänsi ratsunsa ympäri. Ääni kuului uudestaan; pitkä ja
matala, joka tuntui jyrisevät maan allakin. Se kantautui idästä päin. Äänen
mukana myös haju kantautui Oscin nenään saakka ja se sai hänen niskakarvansa nousemaan
suorina pystyyn. Tämä ei tiennyt hyvää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Hän antoi hevoselle
pohkeita ja ratsasti kohti lumista rinnettä, taistelun jatkuessa. Ikävä kyllä
aiempi shakaali ei ollut luopunut leikistä, ja pian Osc havaitsi, että häntä
ajettiin takaa. Hevosella ratsastaminen, sekä taisteleminen yhdellä kädellä oli
aivan liian vaikeaa, ja Ramoninpoika tähysti mitään miekkaa pidempää. Maassa
makaavan ihmisen selässä seisoi pitkä shakaalin seiväs, jonka Osc nappasi
matkaansa hevosen selästä käsin. Kaksiteräinen seiväs oli pitkä ja raskas,
mutta se palveli paremmin, kuin lyhyt miekka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Shakaali ilmestyi
vasemmalle puolelleen kuin tyhjästä. Osc ohjasi jaloillaan hevosen oikealle, ja
pyöräytti pitkää peitseä päänsä yli, ja shakaalin oli pakko väistää. Osc antoi
keihään ottaa kunnolla vauhtia, ennen kuin nopeasti käänsi ratsun ympäri.
Shakaali oli juuri käynyt uuteen nousuun, kun Osc heilautti seipään pedon leuan
alta koko kallon halki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Haah!” Osc karjaisi
adrenaliinipäissään ja huitaisi veret keihäästä. Hän jatkoi laukkaa, ylös lumen
peittämälle, kiviselle kukkulalle. Äänen lähde tuli selvittää. Osc pysäytti
ratsun kuolleen puun viereen, tähysti itään ja henkäisi epäuskoisena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Metsän reuna, jonka takana
kohosivat jylhinä suuret Pakkasvuoret, oli koko mitaltaan täynnä suuria
peikkoja sotisovissaan. Osc ei ollut ikinä nähnyt elävää peikkoa, sillä häntä
oli koko ikänsä varoiteltu Korven koillisosasta, Pikimetsästä. Nyt verenhimoisia
peikkoja seisoi pitkä rivi hänen edessään. Ja kun torvi kolmennen kerran soi jylisten
alas muurille, alkoivat peikot marssia sotarumpujen tahdissa taistelutantereelle.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Etummaisena ratsasti, karhun kokoisen villisian
selässä, pelottava peikkopäällikkö, jonka toisessa valtavassa nyrkissä, ilmaan
kohotettuna oli kiinni valtava rautainen peitsi. Keihään varsi oli paksu kuin
puunrunko, ja sen nokkaan oli seivästetty kivenharmaan peikon ruma ja verinen
pää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Peikot alkoivat hyökätä, ja sotatanner tärisi
peikkoarmeijan jalkojen alla. Shakaalit kirkuivat ja kohottivat aseensa ilmaan
raivokkaasti. Tämä oli viimeinen merkki. Pedot kävivät yhtenä rintamana
hyökkäykseen shakaalien sotajoukkoa
vastaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Ovatko nuo peikkoja?!” Ihmismies parahti vieressä,
osoittaen niiden suuntaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Ovat mutta... Ne hyökkäävät Varjoa <i>vastaan.</i> Ne ovat puolellamme!” Osc vastasi
ja lähti ratsastamaan sinne, missä taistelu kävi kuumimpana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Jerchóvan armeija oli aluksi hämmentynyt uuden
osapuolen liityttyä taisteluun. Huoneen ja Hovin joukot kävivät yhdessä Pohjan
haltiain, geatkien sekä nyt myös peikkoklaanin kanssa ylivoimaista vihollista
vastaan. Peikot raivasivat shakaaleja kuin viikate peltoa. Fjo</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">ðuriaanit
ryhmittäytyivät peikkojen rinnalle ja pääsivät niiden vanavedessä etenemään
kohti muuria. Myös Osc ratsasti Muuria kohti. Hän oli koko elämänsä opetettu
pelkäämään peikkoja. Mutta niin hänet oli myös opetettu pelkäämään koko
ulkopuolista maailmaa. Nyt ennakkoluulot tuli pistää syrjään, sillä heillä
kaikilla oli yhteinen vihollinen – Varjo. <o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Samaan
aikaan Palatsissa Eiffel kääntyi katsomaan ikkunasta ulos ja mietti ankarasti
mitä nyt pitäisi tehdä. Hän oli ennenkin ollut tiukkojen päätösten äärellä,
mutta nyt he olivat keskellä sotaa, jollaisessa he eivät koskaan ennen ole
olleet. Korkeasta, kapeasta ikkunasta aukesi maisema alas laaksoon, jossa
taistelu raivosi muurien edustalla. Jerchóvan joukot olivat hyökänneet koillisesta,
mutta olivat kovasti alakynnessä Varjon massiivisia joukkoja vastaan. Pian
heidät alistettaisiin Varjon ikeen ja ajan mittaa, jokainen Jerchóvalainen
olisi kääntyisi Varjoon. Ja silti Varjon oma Valtiatar oli vaarassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Yhtäkkiä jossain soi kumea torvi. Voimakas
matala jyrinä, joka vavisutti Palatsin rakenteita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mitä tuo oli?” Waldo ilmestyi
Eiffelin vierelle otsa rutussa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Katsokaa.” Eiffel sanoi
ja osoitti kaakkoon päin. Siellä, metsästä marssi esiin suuri tuntematon armeija,
joka hyökkäsi kaikella voimalla Varjon shakaaleja vastaan. Ja kaikki varjon
shakaalit kääntyivät uuden vihollisen kimppuun, jääden samalla kahden armeijan väliin.
Vaikka he olivat hyvin kaukana, pystyivät he silti erottamaan, että armeija ei
ollut ihmisiä, vaan jotain paljon isompia olentoja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mitä ne ovat?” Waldo
ihmetteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ne ovat peikkoja.” Sarako
sanoi ”En ymmärrä... Peikkojen piti taistella Varjon väreissä.” Sarako sanoi
hämmentyneenä. Valtiatar kiiruhti rripeästi huoneen poikki ja nosti
kirjoituspöydän takaa kuparisen kaukoputken. Hän tähysti sillä
taistelukentälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Nuo eivät ole Piikkivuorten peikkoja. En ole
nähnyt niitä ennen! Eiffel… Sinä muutit Kirjoituksia!” hän sanoi ja ojensi
kaukoputken Eiffelille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Eiffel tähysti myös sotanäkymää epäuskoisena. Hämmästyttävä
sattuma tosiaan... He eivät tappaneet Sarakoa ja välittömästi taistelun suunta
alkoi kääntyä. Tämä todella tuntui, kuin hän olisi jotenkin maagisesti
muuttanut tapahtumien kulkua. Mutta... eihän se voinut olla mahdollista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Silloin käytävältä kuului huutoja ja askelia.
Eiffel tarrasi Sarakoa käsivarresta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Et ole vielä turvassa
täällä. Sinut halutaan hengiltä ja jos me emme sitä tee, tulevat <i>he </i>perääsi ja tappavat sinut vaikka
itse. Meidän täytyy paeta.” hän sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”He?” Sarako kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Liittouma.” Eiffel
vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Waldo kasasi itsensä ja
astui Sarakon viereen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”En uskonut sanovani tätä…
Me suojelemme sinua, mutta en tee sitä sinun vuoksesi, tiedä se! Jos me
selviämme tästä, saat auttaa minua etsimään Nanan. Käytät taikavoimiasi tai
mitä ikinä ja herätät hänet henkiin.” hän sanoi vakavana. Sarako nyökkäsi
hyväksyvästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Alhaalta salista kantautui
ääniä. Joku oli tullut sisään ja luultavasti ihmetteli juuri monia ruumiita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Meidän täytyy lähteä nyt!”
Eiffel ilmoitti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Entä Mendez?!” Waldo
kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ei ole aikaa!” Eiffel
vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Lapseni!” kuningatar henkäisi
ja riensi kohti kehtoa. Hän nosti kaksoset syliinsä ja suuteli heitä. Sitten
hän kiiruhti huoneen perälle seinän viereen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tässä on salaovi, josta
pääsee ylös salaiseen makuukammariini. Viedään lapseni ensin turvaan.” Hän
sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Waldo astui seinän viereen ja työnsi salaoven
auki. Seinän takaa avautuivat ahtaat kierreportaat ylös. Sarako meni edeltä ja miehet
heti perässä. Eiffel tuli viimeisenä ja veti piilotetun oven kiinni perästään.
He laskeutuivat portaita pitkin hämyiseen pyöreään huoneeseen, jossa oli vain
sänky ja yksinkertainen pöytä kapean ikkunan kupeessa. Sarako käveli sängylle
ja laski yhä uinuvat lapsensa peitteen päälle. Toinen lapsista ynähti puoleksi
unissaan ja Sarako silitti hänen päätään kyynelten valuen hänen kuonoaan
pitkin. Eiffelistä tuntui lohduttoman pahalta katsoa, kun äiti jätti äänettömiä
hyvästejä lapsilleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ” Palvelijani tietää
milloin tulen tähän huoneeseen. Hän saapuu pian huolehtimaan heistä.” Sarako
sanoi hiljaa. Hän nousi ylös yhä katsoen lapsiaan tuskissaan ja koski vielä varovasti
kehdon reunaa. Eiffelistä tuntui pahalta pakottaa hänet hylkäämään lapsensa,
mutta mitä muuta he voisivat tehdä? <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Riittää Sarako, meidän
täytyy lähteä nyt.” Waldo murahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Sarako huokaisi kävelessään huoneen poikki koruttomalle
ovelle, jonka takaa laskeutuivat kiviset portaat alas. He laskeutuivat Sarakon
perässä jyrkkiä portaita suoraan alaspäin. Lopulta portaat päättyivät pimeään
käytävään, jota pitkin he kävelivät kohti edessä siintävää valoa. Etäämpänä hehkui
soihtu, jonka luona käytävä jakaantui kahtia. Eiffel oli kiertänyt yksin monta
viikkoa Palatsissa ja silti hänellä ei ollut aavistustakaan minne päin he
olivat menossa. Sokkeiloisten käytävien jälkeen he saapuivat ovelle, joka oli
lukittu. Sarako veti helmoistaan avaimen. Hän avasi oven ääneti ja he astuivat
Palatsin puutarhaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Toisessa päässä puutarhaa on ovi, josta aukeaa
salakäytävä. Sitä pitkin pääsee ulos Palatsista. Ulos Varjon alueelta.” Sarako
sanoi hiljaa Eiffelille ja Waldolle, ja lähti johdattamaan heitä puutarhan
läpi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Mitäs me sitten tehdään kun päästään ulos?”
Waldo kysyi Eiffeliltä heidän hiippailessaan pimeässä puutarhassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”En tiedä, mutta parempi ulkopuolella, kuin
jäädä tänne. Mietitään sitä, kun päästään jonnekin piiloon.” Eiffel vastasi.
Nyt oli vain järkevintä toimia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Taistelun äänet kaikuivat etäisinä, tullen kuin
jostain kaukaisuudesta. Muuten oli häkellyttävän seesteistä. Korkealle
ulottuvien puiden oksien läpi näkyi pilvinen taivas, johon J´ranmon valot
heijastuivat oranssina hohteena. Eiffel ei kuitenkaan laskenut suojuksiaan. Kaikki
ei ollut kunnossa. Jäytävä paine sisuksissa kertoi tuttua tarinaansa. Eiffel
tarttui Waldoa hihasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Jokin ei ole oikein. Ole varuillasi.” hän
kuiskasi. Waldo nyökkäsi tiukasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Tovin käveltyään he
saapuivat keskelle puutarhaa, jossa suuret puut kasvoivat, kurotellen kohti
taivasta ja eksoottiset kasvit reunustivat puroja ja pieniä lampia, joissa
uiskenteli karppeja ja kultakaloja. Muualla oli talvi, mutta täällä aika tuntui
pysähtyneen. Ilmassa tuoksui tuhat kukkaa ja kasvien raikkaus. He kulkivat
syvälle puutarhan ytimeen. Samassa Sarako pysähtyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Emme ole yksin.” hän kuiskasi kauhusta
käheällä äänellä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Eiffel veti miekkansa esiin ja Waldo jännitti
jousensa. He astuivat Sarakon kummallekin puolelle ja katselivat valppaina ympärilleen.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Silloin heidän edessään seisoi kopean näköinen
mies. Miehen valkoiset, lähes polviin ulottuvat hiukset oli punottu latvoista
köynnöksiksi, joista roikkui hopeisia renkaita. Eiffel hätkähti. Mies ei ollut
siinä vielä hetki sitten, vaan ilmestyi kuin tyhjästä. Miehellä oli päällään
valkoinen kaapu, jonka pitkissä leveissä hihoissa ja helmoissa oli hopea- ja
kultakirjailuja ja rintakehään oli ommeltu suuri hopeinen kolmio. Liittouman
tunnus. Ylhäinen mies näytti varsin omahyväiseltä. Eiffel osoitti miekallaan
välittömästi miestä, jota ele vain huvitti, kuten koiranpennun murina huvittaa
ihmistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Mitäs meillä on täällä? Hmm? Tämäpä on aika
erikoinen yllätys. Me luulimme, että te olitte tulleet murhaamaan
Kuningattaren, ette suojelemaan häntä.” Mies sanoi ja otti askeleen lähemmäs. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel puristi miekkaa kädessään. Waldo
ampui jousellaan miestä, jonka läpi nuoli solahti aavemaisesti, osuen puuhun
hänen takanaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Tiedätte että tuo on turhaa. Te ette
voi tappaa meitä aseillanne. <i>Kukaan</i>
ei voi tappaa muodonmuuttajaa.” mies sanoi pehmeästi. Waldo nielaisi ja
perääntyi askeleen. Eiffelin oli vaikea uskoa, että heidän edessään seisoi
kuolematon muodonmuuttaja, joista oli vain kuullut tarinoita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Aikasi on koittanut, Sarako.” mies
puhui kolkolla äänellä. ”Tänään alkaa uusi aika, rauhan aikakausi. Kai neuvostomme
kertoi sinulle? Ah! Tarkoitamme tietenkin <i>Teidän
</i>neuvostonne, majesteetti.” mies sanoi, hymyillen myrkyllisesti. Sarako
näytti raivostuneelta, muttei vastannut sanaakaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Siinä samassa he erottivat taaempana
kapteenin, johon Eiffelillä oli ollut kunnia tutustua aamulla, sekä kaksi
shakaalia perässään. Trokahn marssi muodonmuuttaan viereen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Sinä!” Sarako huudahti Trokahnille. ” Missä
loput neuvostosta on? Haluan nähdä niiden koirien naamat! He ovat valehdelleet
minulle viimeisen kerran!” Sarako sihisi vihaisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Valkea mies hymyili lipevästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuten majesteetti tahtoo.” Hän sanoi ja
levitti kätensä, joiden väliin ilmestyi yksitellen irtonaisia päitä. Päät
muuttuivat lihaksi ja tömähtelivät yksitellen multaiseen maahan. Sarako
kirkaisi ja veti kätensä kuonolleen järkyttyneenä. Jos mies kohteli näin
liittolaisiaan, kuinka hän mahtoi kohdella vihollisiaan?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Rakkikoirien naamat <i>majestetti</i>.” Mies sanoi liikuttaen
valkeaa kättään päiden yllä. Käden varjon koskiessa päiden kasvoja, alkoi
kasvojen iho seurata varjoa. Sarako jähmettyi valkoisena miehen nylkiessä
neuvoston jäsenten kasvoja irti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">” <i>LOPETA!</i>”
Eiffel huusi ja astui tytön eteen peittääkseen groteskin näytöksen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Mies ei reagoinut, vaan jatkoi kylmän
rauhallisesti. Lopuksi hän kättään kohottaen nosti irtonaiset kasvot riippumaan
ilmaan heidän väliinsä. Kuin pyykit narulla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Eivätkö he ansaitse tätä kohtaloa? He
halusivat sinun kuolevan, he halusivat nähdä pääsi seipääseen iskettynä!” Mies
kysyi ja veriset naamat tippuivat läiskähdellen nyljettyjen päiden päälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Vieressä kapteeni Trokahn nauroi
katketakseen, myös mies nauroi kolkkoa naurua ääneen. Aivan kuin ylhäinen
seurue, joille narri esitti huvittavia temppuja. Eiffeliä kuvotti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Teimme vain mitä pyysitte. Nämä
surkimukset auttoivat meitä vapaaehtoisesti. He tahtoivat kaiken vallan
itselleen, jonka he olisivat saavuttaneet kuolemallanne. Mutta annoimme
pettureille ansionsa mukaan. Ainoastaan kapteeni Trokhan on ansainnut
luottamuksemme.” Mies sanoi hymyillen ystävällisesti. Eiffeliä ärsytti
suunnattomasti miehen tapa puhua itsestään monikossa. Hänen teki mieli lyödä
niljakkaan äijän hampaat kurkkuun, mutta tämä äijä ei ollut tavallinen
kuolevainen. <i>Kukaan ei voi tappaa
muodonmuuttajaa.</i> Silloin Waldon pinna paloi loppuun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Paskiainen!!” Waldo
karjaisi ja hyökkäsi. Eiffel yritti tarrata Waldon hihasta, mutta se oli
myöhäistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Valkokaapuinen mies ei edes
vilkaissutkaan häneen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Ole hiljaa.” hän totesi lakonisesti. Ja
Waldo nousi ilmaan, kuin näkymättömien käsien kannattelemana, paiskautuen samassa
puuta vasten. Sarako kirkaisi ja Eiffelkin huudahti kauhusta, kun Waldo lysähti
maahan liikkumattomana. Kapteeni hörähti ääneen ja veti miekkansa esiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Ei!” Sarako huusi. ”Älkää! <i>Lopettakaa! </i>Minut te tahdotte.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Riittää, emme tulleet tänne tappamaan
rottia.” Valkoinen mies sanoi matalalla, tuomitsevalla äänellä. Kapteeni
Trokhan alkoi näyttää kärsimättömältä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Saman´naehl, Herrani, minä voin päästää
pikku prinsessan päiviltä. Sama se kuka hänet tappaa!” kapteeni sanoi
virnistäen mielipuolisesti. Saman’naelh käänsi ilmeettömät kasvonsa kohti
kapteenia. Aamulla kapteeni oli näyttänyt Eiffelin silmiin paljon
vaarallisemmalta, mutta tämän kylmän, valkoisen olennon vierellä hän oli suorastaan
mitätön.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kapteeni Trokahn, kertokaahan miksi koet
oikeudeksesi puhua tällaisessa tilanteessa?” Saman’naelh sanoi katsoen miestä
viivasuoraa nenänvarttaan myöten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Kapteeni katsoi hetken tyrmistyneenä
pitkää ja koppavaa miestä, mutta naurahti sitten pilkallisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Ymmärrän, ette vieläkään ole vakuuttunut
kyvykkyydestäni. Heh. Saatatte pian muuttaa mieltänne, herrani.” Trokahn
naurahti ja yhtäkkiä hän muuttui. Kapteeni venyi silmissä ja hänen ihonsa
tummui ja siinä samassa heidän edessää seisoi toinen Sarako. <i>Kapteeni on myös muodonmuuttaja?! </i>Sarako
oli sanaton, hämmästellen kaksoisolentoaan. Ainoastaan Saman’naelh ei näyttänyt
kiinnostuneelta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuten näette, olen vertaisenne-”
Trokahn aloitti, kun Saman’naelh puhui hänen päälleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuvitteletko sinä säälittävä olento
olevasi vertaisemme, vain koska osaat muuttaa hävytöntä olomuotoasi?! Kuka
tahansa unohdettuja tapoja noudattava kykenee moiseen silmänkääntötemppuun!
Kerrohan kapteeni, kuinka pitkään pystyt ylläpitämään tuota muotoa?” Muodonmuuttaja
puhui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Häh?” Kapteeni vinkaisi Sarakon
äänellä. Hän sai kuitenkin itsensä kasattua ja vastasi ääni täynnä
itsevarmuutta: ”Tarkoitan… Voin pitää muotoani yllä vaikka vuosia!” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Saman´naelhiin tieto ei kuitenkaan tehnyt
vaikutusta. Hän astui lähemmäs ja näytti uhkaavalta luonnottomalla tavalla,
jota oli vaikea kuvailla. Aivan kuin koko maailma olisi pimentynyt tuon olennon
ympäriltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Vai vuosia hm?” Entä vuosituhansia?<i> Vuosimiljoonia?</i>” Saman’naelh lausui
silmät värähtämättä. Kapteeni muutti nopeasti muotonsa entiseekseen. Hänen
kasvoinsa puhuivat tyrmistystä, jopa pelkoa, mutta suu ei saanut sanottua
sanaakaan vastaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Todellista Jumalanluomaa ei kosketa <i>aika</i> tai <i>liha</i>. Me olemme paljon enemmäin kuin muodonmuuttajia.” Saman’naelh
lausui jäätävästi ja kohotti kätensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Odottakaa! Voin vakuuttaa – ” Kapteeni
aloitti, kun yhtäkkiä hänen kaulansa leikkautui auki. Ei kuulunut mitään.
Terätön viilto leikkasi hänen päänsä lähes irti ja Trokahn oli jo kuollut, kun
hänen eloton ruumiinsa lysähti maahan, pään roikkuen ihonriekaleesta kuin takin
huppu hänen niskassaan.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Nyt, Sarako on
sinun vuorosi.” Saman’naelh sanoi, kuin välikohtausta ei oliskaan tapahtunut ja
kääntyi kohti Sarakoa. Hän kohotti molemmat kätensä, kuin aikoisi halata
Valtiatarta.</span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-MpCYrJDtW94/VnE4vrdh3PI/AAAAAAAAAyU/SoHuWC6CZ8I/s1600/samannaelh%2Bcopy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-MpCYrJDtW94/VnE4vrdh3PI/AAAAAAAAAyU/SoHuWC6CZ8I/s640/samannaelh%2Bcopy.jpg" width="444" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i> Saman´naelh, muodonmuuttajista vanhin.</i></td></tr>
</tbody></table>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Sarako näytti olevan shokissa. Eiffel
astui hänen eteensä ja piteli Sarakoa suojelevasti. Saman’naelh ei välittänyt
Eiffelistä, vaan hymyili julmasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja tuuli
yltyi. Mies katsoi ylös ja veti syvään henkeä. Puut havisivat tuulen mukana ja
lähettivät lehtiään ilman mukaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Emme jätä mitään sattuman varaan.
Tulettehan mukaamme?” Saman’naelh sanoi ja ojensi kättään heitä kohden. ”Shakaalit,
tappakaa tuo.” hän sanoi pedoille ja viittasi Waldon suuntaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Ennen kuin Sarako tai Eiffel ehtivät
edes avata suutaan, he tunsivat oudon nykäisyn sisällään ja siinä samassa he
olivat ilmassa, lentäen suunnatonta vauhtia. Ennen kuin kumpikaan ehti edes suutaan avata,
he olivat jo laskeutuneet mustan Muurin harjalle. Sarako veti kädet suulleen.
Sotajoukot taistelivat alhaalla muurin takana. Tuuli yltyi koko ajan ja nostatti
lunta taistelukentällä, kun kummatkin osapuolet silpoivat ja tappoivat
toisiaan. Saman´nael seisoi heidän edessään. Hän silmäili Sarakoa, aivan kuin
ei olisi huomanneet takanaan raivoavaa verilöylyä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Eikö Valtiatar kestä nähdä kansansa
kuolevan puolestaan?” Valkokaapuinen mies kysyi koleasti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Sarako nieleskeli hetken, mutta laski sitten
kätensä sivuilleen ja nosti päänsä pystyyn. Hänen silmänsä kovettuivat, eikä
hän osoittanut kasvoillaan enää mitään tunnetta. Mies ei kuitenkaan vakuuttunut
Sarakon urheudesta, vaan nauroi hänelle ivallisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Typerä lapsi. Pian uhmakkuutesi vaihtuu
ja kohta anelet meiltä armoa, jota et tule saamaan.” Mies sanoi jäätävästi ja
kohotti kätensä. Sarakon silmät laajenivat. Hän tarttui kaksin käsin
kurkkuunsa. Eiffel kauhistui. Sarako painui polvilleen maahan ja raapi
kaulaansa yrittäen saada henkeä. Eiffel hyökkäsi miestä kohti. Mies ei
vilkaissutkaan Eiffeliä, vaan viittasi kädellään ja Eiffel sai näkymättömän
iskun suoraan kasvoihinsa. Hän paiskautui melkein alas muurin harjalta, kauas
Sarakosta, joka yski ja kakoi yrittäessään saada happea.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Älä pelkää, kipusi on pian ohi ja
Varjon muuri kaatuu, kun henkesi pakenee ruumiistasi. Ja kun olen saanut sievän
sielusi talteen, silvon tuon herkän kehosi ja valutan viimeisenkin pisaran
muurin päälle. Kansasi on pian vapaa, Sarako.” Saman´naelh lausui kiristäessään
otettaan Sarakossa. Ja miehen käsi alkoi hehkua valkoista valoa. Sykkivä valo
alkoi venyä hänen kädestään kohti Sarakoa, jonka rintakehä alkoi myös hohtaa.
Sarakon silmät kääntyivät ympäri ja valo alkoi vetäytyä pitkinä rihmoina ulos
hänen rinnastaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Siinä samassa tuuli yltyi navakasta
hyvin voimakkaaksi ja nostatti lunta maasta. Eiffel yritti rämpiä lähemmäs,
mutta vastatuuli oli voimakas. Ilmavirta muodostui pyörteeksi ja myös
Saman´naelh herpaantui. Lumipyörre imaisi Sarakon, ja häntä otteessaan pitänyt muodonmuuttaja
yritti nähdä eteensä lumimyrskyssä. Silloin pyörteen keskeltä jokin syöksyi
miestä kohti. Eiffel ehti nähdä jotain punaista, kun mies karjaisi tuskasta ja
hänen näkymätön otteensa Sarakosta irtosi. Hehku kädessä katosi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Lumipyörre hajosi ja kohosi ylemmäs,
jossa se alkoi muodostua joksikin kiinteäksi. Eiffel siristi silmäänsä, eikä
ollut uskoa näkemäänsä. Lumesta muodostui jäinen lohikäärme heidän ylleen.
Lohikäärme aukaisi kitansa hitaasti ja katsoi alas kohti maata. Eiffelkin
kääntyi ja näki Sarakon tuskissaan haukkovan henkeään. Eiffel kompuroi ylös polviltaan,
kummissaan siitä mitä tapahtui. Ja siinä, Sarakon edessä seisoi keihäs
kädessään Nanáki, punaiset hiukset leiskuen tuulessa ja katse tiukasti
nauliintuneena Saman´naelhiin. <o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"><br clear="all" style="mso-special-character: line-break; page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-57089071452631187072015-12-10T12:20:00.000+02:002015-12-10T12:20:01.880+02:00Viimeinen luku - Kappale 24<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Tehtävä<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Aamu
alkeni kylmänä ja kalpeana Korvessa. Syvällä metsässä ratsastaessaan kohti
Varjon muuria, Nanáki tähysti edessä kohoavaa vuorta. Silloin hän huomasi
liikettä puiden lomassa. Seitsemän hevosta eteni reipasta käyntiä sammal mättäiden
yli. Nana käänsi Nuornan ja ravasi hevosia kohti. Muutama elikko kavahti
kauemmas, mutta kaksi hevosta lähestyi häntä uteliaasti. Nanáki pysäytti
Nuornan. Hänen luokseen lönkytti tumma poni, jonka turvan ympärys oli hieman
harmaantunut. <i>Olen nähnyt tämän hevosen
aiemmin! </i>Nana laskeutui ratsailta ja silitti luokse tulleen hevosen päätä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sinä olet sen Tomarin
ratsu.” Nanáki totesi ja katsoi muita hevosia. Niitä oli yhtä monta, kuin
fjoduriaaneja, jotka lähtivät kohti Varjoa Tomarin mukana. Hevoset kulkivat ilman
suitsia ja varusteita, joten ne oli päästetty vapaaksi. Nanáki kääntyi Nuornan
puoleen ja irrotti sen varusteet. Hän läimäisi tammaa lautasille ja elikot
katosivat laumana metsään. Nanáki haisteli ilmaa ja jatkoi matkaa jalan, kohti
itää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tunnin kuluttua hän saapui
vuoren juureen. Harmaa kallio kohosi kylmänä kohti korkeuksia. Nanáki tuhahti
kärsimättömänä ja asteli kiihkeästi vuoren seinustaa edes takas. Silloin hän
huomasi alempana hangessa lähes lumeen peittyneitä painaumia. Lähempi tarkastelu
osoitti jälkien olevan askelten jättämiä. Silloin tyttö huomasi kalliossa
kapean railon. Hän kurkisti pimeään koloon ja haisteli ilmaa. <i>Tästä on mennyt ihmisiä, </i>hän mietti.
Nanáki sitoi hiuksensa kiinni ja ujuttautui railosta sisään kallion rakoon. Sisäilma
haisi kostealle ja homeelle. Luolasta
kävi veto. Ulospäin puhaltava
ilma löyhkäsi Varjolle. Nanákin karvat nousivat pystyyn, mutta hän ei
pysähtynyt. Suunta oli oikea. Nyt täytyi olla nopea. Ja varovainen. Hän astui
sisään Varjoon, eikä hän voinut laskea suojustaan hetkeksikään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kaikki oli tapahtunut niin
äkkiä. Vain kaksi viikkoa sitten hän oli herännyt keskeltä vierasta seuruetta
ja jo nyt hän oli matkalla Varjoon etsimään siskoaan. Kaikki oli mennyt päin
helvettiä. Oli hänen syynsä, että he jäivät Sarakon kanssa Liittouman
vangeiksi. Katsoessaan kättä, joka repisi hänen sielunsa irti ruumiistaan, oli
Nanan viimeinen ajatus ollut katumus ja pelko. Kaikki sen jälkeen oli tuntunut
loputtomalta painajaiselta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Mutta kuin ihmeen kaupalla
hän heräsi pitkästä pimeydestä. Nyt hän ei enää pelännyt. Hän oli jo kokenut
kauheimman. Kuoleman, tyhjyyden ja katumuksen kirvelevän poltteen. Enää hän
ei aikonut luovuttaa. Vaikka hänen
raajansa revittäisiin, tai tahtonsa muserrettaisiin, hän ei aikunut luovuttaa. <i>Missä oletkin, Sarako, olen tulossa ja vien
sinut pois Varjosta. Vannon sen. <o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Mutta sisimmissään häntä
ajoi eteenpäin myös toinen polte. Se tuntui rinnassa, kuin lepattava kynttilän
liekki, vaimeana, toiveikkaana. Waldo oli elossa ja hän oli Jerchóvassa. Hän
oli Varjon keskuksessa! Nanáki yritti keskittyä Sarakon etsimiseen, mutta ei
voinut mitään sille, että yhä enemmän hänen ajatuksensa harhailivat mieheen,
jonka kanssa hän oli elänyt niin lyhyen aikaa. Se voima painoi häntä eteenpäin.
Nyt hän tekisi asiat oikein. Hän aikoi voittaa tämän taistelun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Pitkä
pimeä tunneli alkoi levetä ja pian hänen edessään oli rautaisen oven karmit,
sekä ovi, joka oli selällään, murrettuna auki. Nanáki ei jäänyt empimään, vaan
jatkoi kiiruhtaen matkaansa. Eipä aikaakaan, kun hän saapui toiselle ovelle,
joka, kuten edellinenkin, oli sijoiltaan. Ovia tuli yksi toisensa perään ja
jokaisen oven myötä Varjo tuntui yhä vain vahvempana ja painostavampana.
Jostain käytävän uumenistä kävi veto ja Nana haistoi shakaalien lemun. Hän veti
lyhyen sapelinsa esiin ja pisti juoksuksi – hän ei ollut enää kaukana. Pian hän
erotti taistelun ääniä, miekkojen kalketta, huutoja ja shakaalien karjahduksia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Yht’äkkiä ilmavirran
suunta muuttui ja Nana tunsi kuinka kylmä viima puhalsi hänen selkäänsä.
Silloin hän tajusi ilman täyttyvän lumesta – kuin luolan suuaukko olisi ollut
aivan hänen niskansa takana. Nanáki seisahtui kummissaan katsoakseen taakseen,
muttei nähnyt muuta kuin pimeyttä – ja lunta. Tyttö kääntyi jo jatkaakseen
matkaa, kun yllättäen hänen edessään, lumen keskellä seisoi valkoisiin
pukeutuut kalpea mies. Nanáki henkäsi ja kohotti miekkansa puolustautuakseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En ole vihollinen.” mies
sanoi kylmästi, ennen kuin Nanáki ehti suutaan avata.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Miksi uskoisin sinua?” tyttö
kysyi, mutta mies sivuutti kysymyksen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tule, ei ole aikaa
hukattavaksi.” hän sanoi ja kääntyi ympäri, kiiruhtaen kohti taistelun ääniä,
lumipyörteet maahan ulottuvien helmojensa kintereillä. Nanáki tunsi kylmän
viiman työntävän häntä eteenpäin, ja hän huomasikin kiiruhtavansa miehen
kannoilla, eikä hän voinut vastustella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kahdeksannen rautaoven
takana kävi taistelu kuumana. Mustiin pukeutuneet fjoduriaanit kamppailivat
Varjon shakaaleita vastaan alakynnessä. Heidät oli ahdettu nurkkaan. Daranin johdolla he kävivät yhä uuteen hyökkäykseen, vaikka taistelu näytti jo
hävityltä. Nanáki juoksi lumipyörteiden saattamana paikalle. Silloin edellä
liitäneen miehen koko olemus hajosi lumimyrskyksi, joka piiritti shakaalit.
Nanáki ei ollut uskoa silmiään, eikä korviaan, kuulessaan äänen, joka tuntui
tulevan hänen päänsä sisältä. <i>Auta heitä!<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ja
sen enempää pohtimatta Nanáki hyökkäsi. Sakea pyry hämmensi shakaaleja niin,
etteivät ne hetkeen ymmärtäneet mitä tapahtui. Tämä oli oiva tilaisuus pienelle
geatkinaiselle. Aralminin opetukset eivät olleet unohtuneet edes vuosien
uinumisen jälkeen ja kepeästi kuin perhonen, hän loikkasi miekka valmiudessa
vihollisen kimppuun. Shakaali karjaisi tuskasta, kun sapeli viilsi sen paksun
niskan auki lapoihin saakka. Edes niskapanssarista ei ollut apua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tilanne antoi
fjoduriaaneille uutta voimaa ja he kävivät lumimyrskyn suojin taistoon. Lyhyen,
mutta verisen kamppailun jälkeen viimeinenkin shakaali oli saatu hengiltä.
Daran pysähtyi hengästyneenä, katsoen ihmeissään ensin Nanákia, sitten pyörivästä
lumesta muodostuvaa hahmoa. Nähdessään lumisen miehen hän heittäytyi polvilleen maahan ja muut veljet
seurasivat esimerkkiä. Silloin he kaikki kuulivat äänen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”Daran, sinua tarvitaan Palatsissa. Riennä puutarhaan. Riennä
metsäkansan pojan perään.” </i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Daran nyökkäsi ja
hetkeäkään aikailematta hän kiiruhti portaikkoon, minne Tomar oli aiemmin
juossut Trokahnin perässä. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”Ja Nanáki, sinä tulet mukaani.” </i>ääni lumimyrskyn keskeltä sanoi.
Nanáki ei ehtinyt miettiä mitä oli tekeillä, kun lumipyörre tarttui häneen ja kiertyi
hänen ylleen tiheänä pyrynä. Fjoduriaanit jäivät hämmästyneinä niille
sijoilleen, kun lumimyrsky katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, vieden
geatkitytön mennessään.<o:p></o:p></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-9142426788931761402015-10-19T23:51:00.000+03:002015-12-16T12:17:40.739+02:00Viimeinen Luku - Kappale 23<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 14.0pt;"><br /></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 14.0pt;">Valtiatar<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Illan
tummuessa lunta jo pyrytti taivaan täydeltä. Sota oli alkanut ja taistelu
raivosi Varjon muurin kupeessa. Sisällä Mustassa Palatsissa, hartaudensalissa
sitä vastoin oli hiljaista. Lattia oli peittynyt kuolleiden vartijoiden verestä.
Salin toisessa päässä, lähellä Kuningattaren kammariin vievää portaikkoa
seisoivat Eiffel ja Waldo Kuningattaren kuolleen henkivartijan vieressä. Heidän
kuolleen ystävänsä vieressä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mendez…” Waldo sanoi
hiljaa, katsoen surullisena hänen ruumistaan. Eiffel laski kätensä Waldon
olalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mendez kuoli jo kauan
sitten…<s><span style="color: #7f7f7f; mso-themecolor: text1; mso-themetint: 128;"> </span></s>Márussa.
Varjo sai hänet. Tuo ei ollut se Mendez, jonka me tunsimme. Tuo oli vain varjo
hänestä.” Eiffel sanoi ja kyykistyi Mendezin ruumiin viereen. Hän kokeili
pulssia ja tarkisti, että hän varmasti oli kuollut. Hänen sydäntään särki,
mutta Eiffel yritti ajatella äsken lausumia sanojaan. Tämä ei ollut enää
Mendez. Vain joku Varjolainen, kuningattaren henkivartija<span style="color: #7f7f7f; mso-themecolor: text1; mso-themetint: 128;">. </span><i>Hän sanoi pelastaneensa Waldon joesta. Se ei
voinut olla valetta, ei hän muuten voinut tietää Waldon pudonneen virtaan.Miksi
hän pelasti Waldon, jos kuitenkin aikoi taistella meitä vastaan. Siinä ei ole
mitään järkeä.<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Hän veti miekkansa Mendezin selästä ja paiskasi
sen maahan. Hän ei voinut käyttää tuota asetta, miekkaa, joka oli tappanut
hänen ystävänsä. Sitten hän nousi ylös. <i>Varjo
teki hänestä hullun, sen täytyi olla ainoa selitys. Hän tappoi Brittanyn<span style="color: green;">,</span> muista se, vanhus! </i>Eiffelin olo oli sekava. Juuri
saatuaan ystävänsä takaisin, hän menetti toisen. He olivat tulleet näin
pitkälle <i>pelastaakseen </i>Mendezin.
Mutta näköjään elämä ei mene niin kuin pitäisi. Eiffel käveli lähellä makaavan
sotilaan luokse ja otti ruumiin hervottomasta kädestä aseen.<i><o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Minä… Luulin, että sä kuolit. Hukuit.”
Eiffel sanoi Waldolle. Tämä ei reagoinut, vaan tuijotti vaiti Mendeztä. Lopulta
hän laittoi miekkansa tuppeensa ja asteli Eiffeliä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Ja mä luulin että sinä kuolit. Taju
lähti siinä vedessä, mutta sitten heräsinkin kuivana jostain palatsin kellarista.
Sieltä mä löysin sisälle ja päätin jatkaa tämän tehtävän loppuun.” hän sanoi ja
käänsi katseensa vielä kerran kohti Mendezin ruumista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel nyökkäsi. Heidän mielensä
kulkivat nähtävästi samalla radalla. Enää oli yksi asia jäljellä. Kun Valtiatar
on tapettu, he voisivat viedä Mendezin ruumiin ja paeta äkkiä Luolavuoreen.
Ehkä he selviäisivät vielä kotiin ja voisivat haudata hänet Brittanyn kanssa
Priorissa. Markolle ei tarvitsisi kertoa Mendezin petollisuudesta... <i>Yksi asia kerrallaan. Meillä on vielä työt
täällä kesken.<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">He lähtivät kulkemaan yksissä tuumin kohti
portaita. Kierreportaat olivat muun linnan tapaan mustaa kiveä, mutta paljon
leveämmät, kuin portaikot muualla palatsissa. Portaat olivat matalat ja miehet
harppoivat niitä kaksi tai kolme kerrallaan, kohoten ylemmäs yhä pimenevää
käytävää pitkin. Lopulta he saapuivat suuren koristeellisen oven luokse. Eiffel
kokeili kahvaa ja se oli lukossa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">”Varo.” Eiffel sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Waldo
astui pari porrasta alemmas, kun Eiffel otti kaksin käsin miekasta kiinni ja
iski sen kaikin voimin lukon päälle oven rakoon. Miekka upposi syvälle, mutta
ovi ja sen pielet olivat tukevaa puuta ja Eiffel joutui kiskomaan miekan irti<span style="color: #7f7f7f; mso-themecolor: text1; mso-themetint: 128;"> </span>ja lyömään
sen yhä uudelleen samaan kohtaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Oven takominen sai hänet
muistamaan Márun ja Kalistarin linnan. Ja hän muisti veriset lapsen kasvot ja
löyhkäävän pimeyden. Kuten silloinkin, myös nyt oli Eiffelin vaikea aavistaa
mikä häntä odotti heitä oven takana. Varjolla oli yliluonnollisia voimia,
samoin kuningattarella – hän oli itse todistanut sen aamulla. Hän puri
hamamsta, pelonsekaisin tuntein, kun lukko viimein räsähti rikki. Eiffel puski
orastavan pelon syrjään, iskiessään miekalla lukon säpäleiksi. Oven lukko
irtosi kalahtaen. Waldo tarttui nopeasti oven pitkästä rautarivasta kiinni, ja
tempaisi oven auki. He kumpikin syöksyivät sisään kammariin.<span style="color: #3366ff;"> <o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Te tulitte vihdoin.” naisen
ääni lausui huoneen perältä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Varjoista astui esiin
pitkä nainen. Hän oli riisunut hunnun pois ja hänen liskomaiset kasvonsa
näyttivät murheellisilta, eikä hän katsonut heihin päin. Waldo pysähtyi ja
katsoi naista jotenkin hämmentyneenä. Eiffelkin seisahtui, mutta piti miekkansa
kohotettuna ja aistinsa terävinä. Valtiatar osasi taikoja ja oli vaarallinen. Kuningatar
asteli hitaasti korkean ikkunan eteen ja katsoi ulos. Hän puristi käsivarttaan
ja huokaisi synkästi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Nainen oli erilainen kuin Eiffel oli kuvitellut. Hän oli
nähnyt mielessään hurjan ja julman valtiattaren, joka tuhosi kylmästi kaikki
vihollisensa. Tämä hauraan näköinen nainen oli jotain aivan muuta. Pitkät
mustat hiukset roikkuivat maahan saakka, naisen katsoessaan heitä apeana. <i>Ei, vaan murtuneena. Kuin teloitusta
odottava vanki</i>, Eiffel ajatteli. Tähän hän ei ollut varautunut.<span style="color: #3366ff;"> </span>Yhtäkkiä pimeydestä kuului nyyhkytystä ja
vaikerrusta. Nainen hätkähti kuin eläin<span style="color: #3366ff;"> </span>ja
riensi huoneen poikki. Eiffel laski miekkansa ja käveli varuillaan naisen perässä<span style="color: green;">.</span> Hämärästä alkoi kuulua hiljaista hyräilyä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> Huoneen perällä, suuren
sängyn reunalla Valtiatar istui sylissään pieni itkevä vauva, jota hän tuuditti
uneen. Lapsi itki vielä hetken, kunnes hiljeni ja vaipui uneen. Eiffel ja Waldo
katsoivat, kun nainen keinutti lastaan hyräillen hiljaa surullista sävelmää. Nainen
vaikeni ja nousi ylös. Hän asteli sängyn vieressä olevan kehdon luokse ja laski
lapsen kaksoisisarensa viereen nukkumaan. Nainen keinutti kehtoa hiljalleen ja
katsoi vaitonaisena nukkuvia lapsiaan, kunnes kääntyi hitaasti poispäin. Hän ei
katsonut Eiffeliä tai Waldoa, vaan seisoi hiljaa pää painuksissa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tehkää se nopeasti, älkää
herättäkö heitä.” kuningatar kuiskasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel
kohotti miekkansa, mutta jotenkin hänestä alkoi tuntua väärältä tappaa tämä
nainen. Hän yritti kovettaa itsensä. Brittany kuoli tämän naisen takia. Mendez
vaipui Varjoon ja kuoli tämän naisen takia. Hän ei tullut tänne asti perääntyäkseen
viime hetkellä. Oli hän ennenkin tappanut naisia sodassa. Lapsia hän ei tappaisi – se ei edes kuulunut tehtävään<span style="color: green;"> </span>–<span style="color: green;"> </span>mutta tämä
nainen kuolee nyt. Eiffel nosti miekkansa ja astui eteenpäin. Waldon
epäuskoinen ääni pysäytti hänet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Sinä?</i>” <s><o:p></o:p></s></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel
pysähtyi ja kääntyi kohti Waldoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hei Waldo. Sinä siis
muistat minut.” nainen sanoi huokaisten ja kohotti katseensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nyt
Eiffel ei ymmärtänyt mitään. Waldon naama venähti ja hänen ilmeensä vääntyi
tuskaiseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuinka… Miksi?” Waldo sanoi
tukahtuneesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">Nainen
painoi päänsä alas ahdistuneena. Eiffel katsoi kumpaakin vuorotellen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Mitä</i> –tunnetko sinä hänet?” Eiffel kysyi, mutta Waldo ei
kiinnittänyt mitään huomiota Eiffeliin; hänen kasvoiltaan paistoi kärsimys.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Sinä olit hänen <i>siskonsa</i>!” Waldo parahti tuskissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Nainen
kääntyi hitaasti häntä kohti. Hänen katseessaan oli yhtä aikaa surua ja inhoa.
Sekä häpeää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Hän ei ollut siskoni.” hän sanoi hiljaa.
”Äitini otti hänet huostaansa ja kasvatti hänet pienestä asti. Nanáki oli
henkivartijani.” hän jatkoi ja hänen päänsä painui alas. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Henkivartija??” Waldo kysyi hämillään. ”Mitä
helvettiä tarkoitat?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Nyt Eiffelkin tunnisti naisen, vaikkei ollut
ensin uskoa sitä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ja kaikista maailman
ihmisistä juuri hän... Eiffelin oli vaikea uskoa, että Varjon kuningatar oli se
sama ruipelo, vapiseva tyttö, joka istui niillä palotikkailla kauan sitten. Hän ei ollut edes muistanut koko tapausta,
mutta nyt hän tunnisti Sarakon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Silloin Eiffel myös muisti mitä Antaniel oli
sanonut Panthissa. <i>Hämmennytkö lisää, jos
kerron, että Aralminilla mahdollisesti oli toinenkin lapsi? Lapsi, joka ei
ollut hänen omansa. Lapsi, jonka ainoa tehtävä oli suojella siskoaan, Aralminin
oikeaa tytärtä. Henkivartija.</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sara ja Nana…” Eiffel
sanoi katsoen hämillään aikuiseksi kasvanutta liskotyttöä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Sarako ja Nanáki.” kuningatar lausui. ”Ehkei
hän ollut siskoni, mutta minä rakastin häntä kuin siskoa. Ja hän vihasi minua
viime hetkiinsä saakka.” hän jatkoi kuiskaten, yhden kylmän kyyneleen
vierähtäessä hänen poskelleen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Mitä sillä on väliä, onko mulla siskoa vai ei. </span></i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-font-size: 11.0pt; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Eiffel
muisti ne ahdistuneet lapsenkasvot. Nyt hän ymmärsi, mikä sai tyttöparan
silloin niin surulliseksi.</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Vanha mies oli enemmän kuin
hämillään tilanteesta, mutta Waldo näytti saaneen päättäväisyytensä
takaisin. Yhdellä riuskalla liikkeellä hän nosti nuolen jouselle, ja tähtäsi
suoraan Sarakon silmien väliin. Hän mulkoili Sarakoa kulmiensa alta silmät
epätavallisen kirkkaina.<span style="color: #3366ff;"><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Niin. Nana kuoli
huorataloon. Sinä pakenit.” Waldo sihisi hampaidensa takaa, vihan tihkuen hänen
äänestään. Sarako katsoi häntä hämmästyneenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Hän… Ei hän kuollut sinä
päivänä. Me molemmat pakenimme sieltä.” Sarako sanoi hiljaa. Waldo tähtäys
laski sentin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Nana on yhä elossa. Tavallaan. Liittouma sai
meidät kiinni. Meille molemmille suoritettiin sielunriisto. Ja silti… tässä
minä olen. Varjolaiset varastivat ruumiini Demósta ja jotenkin minä palasin
takaisin. Nana on varmasti myös yhä elossa. Tai hänen ruumiinsa ainakin.”
Sarako sanoi ja asteli verkkaisesti ikkunan luo.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Lunta satoi jo sakeasti sotilaiden tappaessa
toisiaan ulkona. Jostain päin Palatsia kuului kolahdus ja huutoa, joka loittoni
pian. Eiffel jännittyi hetkeksi, mutta Waldo näytti siltä, kuin ei olisi edes
havainnut mitään. Hän oli liian järkyttynyt kuultuaan, että hänen rakastamansa
nainen saattoi yhä olla elossa jossain. Eiffel yritti saada asioihin jotain
tolkkua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Kuinka osasit odottaa meitä?” <s><o:p></o:p></s></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Sarako katsoi yhä ulos ja
huokaisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Niin oli kirjoitettu. Että mies, joka rakastaa
siskoani, tulisi tappamaan minut tänä päivänä. Vain siten sota loppuu ja rauha
alkaa.” hän sanoi hiljaa kääntäen
katseensa kehdossa nukkuviin lapsiin ja pyyhkäisi silmäkulmaansa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Olisin halunnut elää… heidän vuokseen. Mutta
ei ole meidän käsissämme päättää kohtalostamme.” Sarako sanoi miltei kuiskaten
ja sulki hitaasti silmänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> <o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<i><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">…Lopussa
me kirjoitamme itse kohtalomme.<o:p></o:p></span></i></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Eiffel
hätkähti. Yhtäkkiä kaikki oli hänelle päivänselvää. Sarako huokaisi syvään.
Waldo seisoi hievahtamatta paikoillaan, tuijottaen tyhjyyteen. Eiffel astui
hänen viereensä ja laski kätensä hänen olalleen. Waldo vapisi ja kyynel
vierähti hänen poskelleen. Sarako katsoi yhä ulos.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sinulla </span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt;">–</span><span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> teillä on kaikki syy vihata
minua. Minä tulin Waldon ja Nanan väliin, ilman minua olisitte saaneet elää
onnellisesti yhdessä. Mutta älkää vihatko kansaani. Tämä ei ole heidän vikansa.
Liittouma ajoi meidät ahtaalle. Liittouma rakensi nuo muurit satoja vuosia
sitten ja sulki nämä ihmiset häkkiin kuin
…rotat. Vain koska olemme erilaisia ja kuljemme pilvisen taivaan alla. Tämä ei
ole heidän syytään.” Sarako kuiskasi viimeiset sanat ja kääntyi sitten takaisin
heitä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ei se ole
Jerchóvalaistenkaan syytä.” Eiffel murisi.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Sarako
katsoi heitä surullisena, kuin äiti, joka on hylännyt vastentahtoen lapsensa,
tai kuin alamaisiaan rakastava kuningatar, jota talutettiin giljotiiniin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Minä en koskaan halunnut
tätä sotaa, mutta meille ei jätetty vaihtoehtoja. En voi antaa kansani kitua
enää hetkeäkään.” Sitten hän oli hetken hiljaa ja suoristi itsensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tapa minut. Tee se nyt.
Nopeasti.” hän sanoi päättäväisen uhmakkaasti ja tuijotti intensiivisesti
Waldoa. Kyyneleet valuivat virtana Waldon silmistä, kun hän jännitti jousensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Hän luotti sinuun.” hän
sanoi hammasta purren.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tiedän. Ja minä petin
hänet.” Sarako vastasi silmiään räpäyttämättä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Eiffel
nielaisi ja astui Waldon eteen. Waldon katse pureutui häneen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”<i>Mitä </i>sinä teet?” hän kysyi ääni vihasta väristen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Et voi tappaa Sarakoa.”
Eiffel sanoi itsevarmasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Eiffel, <i>siirry</i>.” Waldo sanoi raivoissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ei. En. Sinä <i>et</i> <i>saa</i>
tappaa häntä.” Eiffel toisti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Sarako
astui lähemmäs.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> "Siirry, vanha mies.
Tämä ei kuulu sinulle" Sarako sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Väistä <span style="text-transform: uppercase;">nyt </span>tai minä tapan vittu <span style="text-transform: uppercase;">sinutkin</span>!!” Waldo karjui. Mutta Eiffel
ei väistänyt, vaan jatkoi kylmällä äänellä:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sarako ei ole kertonut
meille vielä kaikkea. Miksi hän on niin valmis kuolemaan? Jotta sota loppuisi?”
hän sanoi ja kääntyi nyt puhumaan Sarakolle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Näin aamulla, kun teit
Muuriin reiän. Juuri sen kokoisen, että shakaalit pääsevät siitä ulos. Mutta se
ei riitä, eikö vain?” Eiffel kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Sarako ei vastannut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mitä tarkoitat?” Waldo
tivasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sinun kuolemasi liittyy
jotenkin muuriin eikö vain? Kosketettuasi muuria valahdit hervottomaksi. Jotta
koko muuri kaatuisi, täytyisikö sinun kuolla? Pitääkö tämä paikkansa?"<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Pieni värähdys Sarakon
silmissä kertoi Eiffelin osuneen oikeaan, mutta Sarako pysyi vaiti. Hän
vilkaisi olkansa yli lapsiaan, ja sitten ikkunaa. Waldo laski aseensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sota loppuu, mutta
Varjolaiset vapautuvat.” hän sanoi ja katsoi vihaisena Sarakoa yhdellä
silmällään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sarako, kuuntele minua –
ja kuuntele tarkkaan. <span style="color: #3366ff;"> </span>Waldo,<span style="color: #3366ff;"> </span>muistatko
mitä se Liittouman sotilas kertoi meille?” Eiffel kysyi ja Waldo nyökkäsi
synkkänä. Sarako kurtisti kulmiaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Juuri nyt Jerchovaa kohti
lähestyy Liittouman sotalaivasto. Ja he eivät ole tulossa neuvottelemaan.
Haluatte, että muuri murtuu, mutta juuri nyt kansasi on paremmassa turvassa
muurien sisällä, kuin niiden takana.” Eiffel lausui<span style="color: green;">, </span>ja
Sarako veti kädet suulleen järkyttyneenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Me tulimme tänne
tappamaan sinut, koska luulimme että se lopettaisi sodan, mutta niin ei tule
käymään. Tämä tuntuu hullulta, mutta juuri nyt muurien kaatuminen ei aja
kenenkään asiaa, vähiten Varjolaisten.” hän jatkoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ei.” Sarako henkäisi
epäuskoisena. ”Sinä valehtelet.<span style="color: #3366ff;"> </span>Olen valmis...”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-PXMksEd90mo/ViVU7Y3YdOI/AAAAAAAAAws/WnNx6HvOfoM/s1600/kappale%2B23_03%2Bcopy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="380" src="http://3.bp.blogspot.com/-PXMksEd90mo/ViVU7Y3YdOI/AAAAAAAAAws/WnNx6HvOfoM/s640/kappale%2B23_03%2Bcopy.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Waldon
oli vaikea enää hillitä vihaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mitä meidän sitten
pitäisi tehdä? <i>Suojella</i> Sarakoa?
Tässä ei ole enää mitään järkeä. Aivan sama mitä teemme, Liittouma tulee ja me
kuolemme kuitenkin!” Waldo ärähti turhautuneena. Sarako lyyhistyi maahan näiden
uutisten järkyttämänä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , serif; font-size: 16px; text-indent: 86.9333px;">”En tiedä. Mutta tämän hetkisen tilanteen valossa, se ei välttämättä ole huono idea. Parasta olisi pelata aikaa.” Eiffel lausui harkiten. Waldo murahti vihaisena vastaukseksi, mutta laittoi kuitenkin nuolen takaisin viiniinsä. </span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Eiffelin rintaa puristi. Ei sydänkohtauksen tai
Varjon läsnäolon takia, vaan tämän hauraan tytön vuoksi. Silloin hän oli
ajatellut, ettei hänen paikkansa ollut huoratalossa, kuten tänäänkin. Eiffel tiesi,
ettei hänen osansa ollut kuolla, vaan elää lastensa kanssa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Sarako katsoi heitä silmät suurina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Teidän... piti tappaa minut.” hän mutisi. <span style="color: #3366ff;"><o:p></o:p></span></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Olen pahoillani, mutta niin ei taida nyt
käydä.” Eiffel sanoi ja ojensi hänelle kätensä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Sarako katsoi kättä, kuin peläten sen purevan,
jos hän koskisi siihen. Sitten neito nielaisi ja tarttui kädestä kiinni. Eiffel
veti hänet ylös lattialta. Silloin Sarakon silmät muuttuivat ja hän katsoi
vanhaa miestä eri lailla kuin aiemmin.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "times new roman" , "serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 115%;"> ”Kiitos,
Eiffel.” Sarako lausui varovaisesti, sydämensä pohjasta.</span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-10851257768698281682015-09-19T13:25:00.001+03:002015-09-19T13:25:42.145+03:00Viimeinen Luku - Kappale 22<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Taistelu<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Aamu
oli kylmä. Kuurainen maa rapisi ja narskui jalkojen alla, ilma oli jäätävän
usvan peittämä. Tähtikirkas yö oli vaihtunut hyiseen, harmaaseen aamuun. Kolme
päivää ja neljä yötä ratsastettuaan, Korvenpään joukot saapuivat vihdoin päällikkönsä
johdolla suuren Korven reunaan. Osc oli ollut viimeksi vuosia aiemmin tässä
osassa metsää, mutta paikka oli silti tuttu. Joten näky jonka hän tulisi pian
näkemään, särkisi hänen sydämensä, eikä jättäisi Oscia rauhaan elämänsä
viimeisinä hetkinäkään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Sumun peittämän metsän
keskeltä alkoi erottua jotain tummaa. Osc oli torkkunut hevosensa selässä vielä
hetki sitten, ja hän kuvitteli näkevänsä näkyjä väsymyksen vuoksi. Pilvistä
taivasta tuskin erotti, mutta puiden latvustosta alkoi hiljalleen laskeutua
lumihiutaleita. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kesyttämätön kuusikko oli
jäänyt jo kauan aikaa sitten taakse ja he olivat kulkeneet koko yön
lehtometsässä, joka oli täynnä koivuja, leppiä ja lähes havaittavasti havisevia
haavoja. Ohi ratsasteassa saattoi huomata kuinka haavan lehdet havahtelivat,
vaikkei ikinä ole ollut niin tyyntä, kuin sinä aamuna. Osc siristeli silmiään,
puut olivat jotenkin kummallisen värisiä. Hän katsoi haapaa, jonka lehdet
roikkuivat tummanpunaisina ja tumman ruskeina. Olisiko ruska voinut värjätä
lehdet noin luonnottomiksi? Kaikki
näytti niin oudolta, mutta silti normaalilta, eikä Osc osannut sanoa, mikä
aiheutti hänelle tämän vaikean olon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc katsoi ylös
taivaaseen, josta kevyet lumihiutaleet leijailivat hitaasti maahan. Yksi
hiutale laskeutui kuonon päähän ja sai hänet aivastamaan. Osc hätkähti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tämä ei ole lunta.” hän
sanoi hämmentyneenä ja katsoi uudestaan ylös. Muutamat muutkin tähystivät ylös.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>Tämä on… Tuhkaa. </i>Osc tuijotti ylös epäuskoisena ja kääntyi sitten
katsomaan puita ja hän ymmärsi. Talvi oli jo alkanut, mutta metsässä ei ollut
lunta, eivätkä puut olleet pudottaneet lehtiään, vaikka ilma oli ollut jo
pitkään pakkasen puolella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tämä metsä on luonnoton!”
Joku mies murahti hänen takanaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Myös
Osc tunsi häntäkarvojensa nousevan pystyyn. Geatkit vilkuilivat ympärilleen
pelokkaina. Monen turkki nousi niskaa myöten pörrölleen ja sieltä täältä alkoi
kuulua murinaa. Osc antoi ratsulleen pohkeita ja ravasi päällikön viereen. Myös
Arthos näytti epäluuloiselta, mutta silti rauhallisemmalta kuin monet muut. Jos
päällikkö näyttäisi epävarmuutensa, menettäisivät soturit rohkeutensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä täällä tapahtuu?” Osc
kysyi yrittäen peittää hermostuneisuutensa äänestään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Syy löytyy edestäpäin.
Katso.” Arthos osoittaen eteenpäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Usva
laskeutui metsän pohjaan ja puut harvenivat. Osc hätkähti. Edessä heitä
lähestyi täysin musta puu. Puun luona hän näki, että kaarna oli hiiltynyt mustaksi.
Pian näkyi toinen pikimusta puu, sekä kolmas… Silloin metsä loppui lähes
yllättäen, eikä Osc ei ollut uskoa silmiään. Koko metsä oli palanut -
tuhoutunut peninkulmia myöten. Hiiltyneet kannot ja kaatuneet puut puskivat
esiin tuhkan peittämästä maasta. Aavalla puhaltava tuuli nostatti alangon tuhkaa
ilmaan ja kuljetti sen vaarojen taakse. Myös sumu jäi puiden rajaan ja he
pystyivät näkemään, kuinka karrelle palanut erämaa päättyi virstan päähän;
Varjon muuriin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Hevoset pysähtyivät riviin
metsän reunaan, päällikkö etummaisena. Heistä vasemmalla, kaukana horisontissa
maisema oli peittynyt valkoiseen huntuun. Mutta mitä lähempänä metsät ja
lumisten niittyjen peittämät laaksot olivat muuria, sitä mustemmaksi maa
muuttui. Hiiltyneet, siellä täällä pystyssä seisovat puun raadot saivat
maiseman näyttämään, kuin suoraan painajaisista todellisiksi loihdituilta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä kirottua…?”
Päällikkö sanoi epäuskoisena. Osc ei voinut ymmärtää että tällainen näky voisi
olla totta. Nerval tähysti muuria pitkään hiljaisuudessa ennen kuin sai
sanaakaan sanottua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tämä… Se on levinnyt niin
laajalle.” hän sanoi hiljaa. Sitten Nerval jatkoi huokaisten ahdistuneena. ”Tätä
hävitystä eivät Varjolaiset tehneet - vaan Varjo itse. Tarkoitan Varjoa, joka hehkuu
muurista. Puut ovat eläviä olentoja siinä missä eläimetkin. Ja kun ne ovat
olleet muurin läheisyydessä tarpeeksi kauan, ne kääntyvät myös Varjoon. Varjon
lapset eivät selviä kauaa muurin tällä puolen, vaan niiden on pakko palata lopulta
Varjoon, muuten ne heikentyvät heikkenemistään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Mutta kasvit ja puut eivät
pysty liikkumaan ja voi vaeltaa Varjon puolelle. Siksi ne eivät enää pysty
elämään erossa Varjosta, vaan lopulta ne kuolevat: nääntyvät ja muuttuvat
vähitellen mustiksi. Kaarna, lehdet, runko… Ja pian ne alkavat hiiltyä; palaa
elävältä, kunnes jäljellä on…. tämä.” vanha mies sanoi järkyttyneenä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tuuli yltyi ja puhalsi
tuhkaa, paljasten alta mustan, jäätyneen maan. Toinen Fjoðuriaani kääntyi
puhumaan päällikölle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Viimeksi, kun näimme
muurin alue oli kymmenen kertaa pienempi.” mies sanoi kuoleman vakavana. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Geatkeja kerääntyi heidän
taakseen yhä enemmän ja enemmän, kunnes koko sotajoukko oli pysähtynyt Korven
äärimmäiselle rajalle Länteen. Ensimmäistä kertaa olemassaolonsa aikana,
kokonainen klaani geatkeja astui korvesta ulos. He näyttivät hämmentyneiltä,
vihaisilta ja ahdistuneilta. Mutta eniten he näyttivät pelokkailta. Joukon
kärjessä ratsastava Arthos, heidän päällikkönsä piti kuitenkin katseensa ankarana
ja itsevarmana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Aurinko alkoi kohota.
Taivas oli pilvinen Varjon yllä, sekä heidän takanaan Korvessa. Kuitenkin,
etäällä Kaakossa taivas oli jo kirkas. Etelästä puhaltava viima viilsi
hyytävästi, kuljettaen mukanaan harmaata pilvimassaa, sekä maasta pölyävää
valkoista tuhkaa. Idästä kohoava aurinko maalasi taivaanrannan purppuraiseksi,
lähes verenpunaiseksi. Paha enne.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kun aamun ensi säteen pilkistivät
kaukausuudessa, lähes havaittavan Dewavuoriston huippujen takaa kuului kumea
torven soitto. Ja silloin Idästä ilmestyi korkean harjun laelle suuri ihmisten
ja haltiain sotajoukko. Osc nielaisi. Ihmisia oli tuhansittain, keihäät ja
peitset kimmaltaen auringon ensisäteiden osuessa niihin. Punaiset viirit
liehuivat tuulessa, jokaisessa valkoiset vaakunat sinisellä vedellä ja mustalla
linnalla kirjailtuina. Järvi, vuori ja linna.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hovin joukot.” Nerval sanoi ja
hymynkare piipahti hänen rohtuneilla huulillaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Joukkoja
johti punaiseen viittaan kietoutunut ihmismies, sekä valtavan hevosen selässä
istuva, kokovalkoiseen haarniskaan sonnustautunut haltiaruhtinas. Sotajoukon
yllä kaarteli haukka, jonka huuto kaikui alas laaksoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuka hän on?” Arthos
kysyi ihmisiltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ah, Pohjan Huoneen Àndor
Viimamieli, rinnallaan poikansa Grindor.” Nerval vastasi. Päällikkö nyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ratsastakaamme heitä
vastaan.” Arthos lausui ja antoi pohkeita hevoselleen. Fjoðuriaanit ratsastivat
Arthosin rinnalla, ja Osc sai kunnian ratsastaa päällikönsä mukana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kahden armeijan kohdatessa
harjan laella, oli kohoava aurinko värjännyt taivaan pehmeän indigon sävyissä. Kuulasta
taivasta vasten Hovin punaiset viirit erottuivat kuin veri hangesta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Punaiseen viittaan
sonnustautunut ihmismies ratsasti heitä vastaan. Nerval nosti kätensä ilmaan
tervehdykseksi. Mies vastasi tervehdykseen ja heidän kohdatessaan hän kumarsi
lyhyesti, sekä Nervalille, että Korvenpään Päällikölle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Korvenpään johtaja Arthos
Khaedelin poika, Drynn Thraninpoika Idän Hovin prinssipuoliso ja korkein
kenraali.” Nerval esitteli. Arthos ratsasti hevosellaan hänen vierelleen ja
ojensi kätensä Drynnille, joka kumarsi tälle kunnioittavasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hovin Kuningatar Elénatar
Andaléin sukua, tervehtii teitä ja kansaanne. On kunnia taistella rinnallanne.”
Drynn lausui vakavan muodollisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Johtajamme Daran oli
estynyt ... –” Nerval aloitti, kun Drynn keskeytti hänet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedän jo kaiken.
Miehenne ehtivät perille ja kertoivat saman tarinan. Muut saapuvat pian. Mutta
älkäämme jääkö tähän heitä odottamaan.” Drynn puhui ja osoitti sitten mäen
harjalle. Yhteistuumin he kannustivat ratsunsa liikkeelle ylös mäkeä. Geatkien
sotajoukko ryhmittyi Hovin ja Pohjan Huoneen rintamalinjaan. Mäen harjalla haltiaruhtinas
Àndor poikansa kanssa jo odottivat heitä. Esittelyjen jälkeen ensimmäisenä
puheenvuoron otti Drynn.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kokoontumisen aika
koittaa. Toivottavasti Lännen Huone pitää sanansa.” hän murahti tähystäen
horisonttia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Emme ehkä erota heitä,
mutta tuuli tuo mukanaan ihmisten ja hevosten hajua, sekä kaltaisiasi, Nerval.”
Arthos sanoi kääntäen kasvonsa lounatuulen suuntaan. Ja eikä aikaakaan, kun taivaanrantaan
piirtyi tiheä juova, joka kuhisi kuin muurahaiskeko. Enää ei ihmistenkään
täytynyt siristellä silmiään, kun pian he kaikki näkivät suuren sotajoukon
ratsastavan horisontissa. Etulinjasta pystyi erottamaan Fjoðuriaanien tumman
joukon. Veljeskunta oli kasvanut vuosien saatossa ja tänään he kaikki
ratsastivat rinta rinnan taisteluun Jerchóvan tulevaisuudesta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kun Lännen armeijat olivat
saapuneet muiden joukkojen rinnalle, liittyi päällikköjen seuraan myös Lännen
Huoneen käskynhaltija vihreän viirin alla, sekä harmaisiin pukeutunut vanha
ihmismies. Fjoðuriaaneja johtanut harteikas punapartainen mies kohotti kätensä
vanhaa miestä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Dánin suvun Antaniel,
sekä Lännen Huoneen kuvernööri Vitae Ruonkoski tervehtivät teitä.” mies lausui
kumealla äänellä. Nerval vastasi hänelle:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Pohjan Huoneen Àndor
Viimamieli, Korvenpään Arthos Khaedelinpoika, sekä Hovin kenraali Drynn
Thraninpoika tervehtivät myös.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ja niin Jerchóvan viisi
arvovaltaisinta kättelivät toisiaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kun aurinko kohosi
hiljalleen puiden latvustoja hipoen, kuului Varjon suunnalta voimakas jyrähdys.
Kuin ukkonen talvella. Jerchóvan päämiehet kääntyivät kaikki äänen suuntaan. He
tähystivät herkeämättä kohti mustaa muuria, joka erottui vuorten edessä. Drynn
osoitti sormellaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Muuri. Siinä... Siinä on
aukko!” hän sanoi uskomatta omia sanojaan. Osc tähysti vanhan miehen
osoittamaan suuntaan. Vuoren rinnettä alas kiemurteli Muuri, kuin musta suoni,
sykkien pahuutta. Siellä, lumisen vuoren
juurella oli muurissa näkyvä aukko, Varjon pääkaupungin kupeessa. Mikä heistä
näytti sentin raolta, oli todellisuudessa monen metrin palanen. Ainoastaan
haltiat Grindor ja Àndor näkivät, kuinka palasia muurista mureni yhä irti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuinka se on
mahdollista?! Muurin pitäisi kestää ikuisesti!” punapartainen Fjoðuriaani
päivitti suu auki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Varjon Valtiatar.”
Antaniel sanoi vakavana. Nerval nyökkäsi hänelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olessamme Varjon puolella
saimme tietoomme, että Valtiatar kykenee yliluonnollisiin tekoihin. Hän on
muodonmuuttajan verta. Tämä on heidän suunnitelmansa.” Fjoðuriaani kertoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ja he hyökkäävät auringon
laskiessa, kun Varjo on vahvimmillaan. Mielestäni nyt olisi otollinen aika
käydä taistoon. Hyökkäys on paras puolustus.” Drynn Thraninpoika sanoi
tiukasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen samaa mieltä ihmisen
pojan kanssa.” Arthos vastasi painokkaasti. Lännen Huoneen Vitae nyökkäsi
mukana. Sen sijaan Grindor, Àndorin poika astui eteen isänsä vierestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sotilaat ovat marssineet
pitkän taipaleen, levättyään päivän he ovat voimissaan taistelun alkaessa.”
haltiain perillinen sanoi, osoittaen sanansa Drynnille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Geatkit jaksavat
taistella vaikka marssisimme sata peninkulmaa lisää. Olemme sodassa. Toivottavasti
haltiain joukot ovat ihmisiä sitkeämpiä.” Arthos sanoi lyöden nyrkillä
rintaansa. Päällikkönsä rinnalla seisova Osc tunsi suurta ylpeyttään rodustaan
ja Päällikkönsä puolesta. Silloin harmaaseen viittaan sonnustautunut mies
puhui. Hänen kasvonsa olivat kuin kivestä veistetyt ja hänen sanansa yhtä jäykät,
kuin olemuksensa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Urheita sanoja Korven
geatkilta – ja olette oikeassa. Ihmiset
tarvitsevat lepoa. Joukkoni ovat marssineet pitkän taipaleen, samoin Hovin
joukot. Voimien kerääminen ei ole heikkouden merkki. Meillä on mahdollisuus
valmistautua ottamaan Varjolaiset vastaan. <i>Yhdessä.</i>
Me tiedämme paljon vihollisestamme. Tiedämme myös pelkkä miesvahvuus ei riitä
voittamaan sotaa. Siihen tarvitaan myös suunnitelma. Me emme hyökkää
valmistautumatta.” Dánin Antaniel puhui ja muut kuuntelivat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Lännen Huone arvostaa
armeijasi tukea ja kokemustasi politiikasta, mutta minun täytyy olla eri mieltä
kanssasi. Korvenpään Arthos puhuu kuten soturin kuuluu. Varjolla on shakaaleja
– lukematon määrä!” Vitae vastusti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Varjolla on shakaaleja
enemmän kuin meillä miehiä. Juuri siksi me tarvitsemme suunnitelman.
Sotajoukkomme koostuu kuudesta eri armeijasta, mikäli emme tiedä kuinka
yhdistää vahvuutemme, emme mahda Varjolaisille yhtikäs mitään ja koko Jerchóva
kaatuu.” Àndor Viimamieli jyrähti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Myös Fjoðuriaanit
seisovat tälä kannalla.” Nerval ilmoitti. Muut nyökkäilivät, kunnes Drynn
huokaisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hyvä on. Luotan
kokemukseenne sodassa ja taisteluissa. Fjoðuriaanit ratsastivat apuumme talven
sodassa kolme vuotta sitten. Jos olette tuota mieltä, uskon sanaanne.” Drynn lausui
nöyrtyen. Myös Vitae ja Arthos myöntyivät ja päälliköt päättivät aloittaa valmistautumisen
heti. Aikaa ei ollut hukattavaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Antanielin sotilaat
ryhtyivät pystyttämään telttaa johtajille, muiden keskittyessä muonittamaan
sotureita kuudesta armeijasta. Fjoðuriaanien soturit seisoivat Pohjan
haltioiden kanssa etulinjassa tähystäen merkkejä hyökkäyksestä Varjon
suunnalta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc kulki ratsuineen kohti
päälliköiden telttaa, kun Drynn Thraninpoika asteli hänen viereensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”...Tomar?” hän katsoi nuorukaista
hämmästyneenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ei, olen hänen veljensä
Osc Ramoninpoika.” Osc vastasi ja kumarsi muodollisesti korkealle kenraalille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olette hyvin
samannäköisiä, vaikka kohtasin Tomarin vain hyvin lyhyesti, kauan sitten. Missä
hän on nyt? Hovin Kuningattarella on hänelle viesti.” Drynn kysyi katsoen
ympärilleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän lähti Fjoðuriaanien
johtajan Daranin mukana Varjon puolelle viikko sitten.” Osc sanoi, tähystäen
Varjon mustaa muuria. Drynn nyökkäsi ja marssi sitten päälliköiden telttaan
sisään. Teltan suulla seisoi myös Päällikkö Arthos, joka viittoi Oscin sisään
kanssaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Sisällä ihmiset jo kävivät
sotasuunnitelmiaan läpi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mielestäni tärkeintä on
katkaista Varjolaisten hyökkäys heti muurin juureen.” Lännen Huoneen Vitae puhui
kiivaasti. Hänen äänensä kohosi ja miehen posket punottivat jo yhdestä
kupillisesta viiniä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Varjolaisten miesvahvuus
on suuri, laskelmiemme mukaan shakaaleja on jopa 50 tuhatta, mahdollisesti
enemmän. Mikäli ne pääsevät ulos, olemme tuhon omia.” Nerval sanoi synkkänä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Haltioiden nuolet
kantavat kauas. Ehdottaisin, että Àndorin joukot lähettäisivät nuolisateen
ensimmäiseen Varjolaisten aaltoon.” Drynn osallistui keskusteluun istuessaan
alas muiden seuraan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Myös hevosemme ovat
suuria ja vahvoja, voimme ratsastaa ensimmäisessä tai toisessa linjassa.” Àndor
jatkoi ja muut nyökkäsivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Geatkit ovat nopeita;
pieniä, mutta hurjia. Voimme hyökätä etulinjassa, tai hevosten takana.
Matalalta tulevat sapelit leikkaavat shakaaleilta raajat ja ilman jalkoja ne
eivät etene.” Arthos puhui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Isot shakaalit eivät
välttämättä näe pieniä geatkeja, se on hyvä. Kannatan ajatusta.” Antaniel sanoi
ja muut nyökyttivät myöntyvästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc seurasi tunteja
sivusta sotaan valmistautumista. Arthos selvästi halusi, että hän tietäisi,
kuinka taistelu tulisi etenemään, mutta ei ollut hänen osansa puuttua
keskusteluun. Hyvän tovin päästä hän koki tarvitsevansa happea ja siirtyi vähin
äänin pihalle. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ulkona tuuli yltyi ja
vuorilta puhaltava viima oli kuljettanut paksuja harmaita pilviä hiiltyneen
kentän ylle. Tuhka pöllysi ja sekottui lumihiutaleisiin, joita alkoi putoilla
taivaalta verkkaisesti. Tuli hyytävän kylmä. Ihmissotilaat, haltiat ja geatkit
hytisivät sytytettyjen tulien ympärillä. Näky oli masentava. Osc huokaisi
syvään ja marssi etulinjaan, jossa Fjoðuriaanit ja haltiat seisoivat vahdissa.
Muutama geatkikin oli liittynyt joukkoon, heidän tarkasta hajuaististaan oli
yhtä lailla apua, kuin kauas näkevistä haltiasilmistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Hän tähysti etäisyyteen.
Varjon puolella taivas oli paksujen mustien pilvien peittämä ja tuntui, kuin
nuo pahaenteiset pilvet vyöryisivät heidänkin ylleen hetkenä minä hyvänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En pidä tästä.” Osc ajatteli
ääneen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Et ole ainoa.” mutisi
vieressä seissyt keski-ikäinen geatki paksuun risupartaansa. Mies oli toisesta
kylästä pelastautunut, sillä hän ei ollut entuudestaan Oscille tuttu. Tuuli
yltyi ja lumisade sakeutui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kukaan ei pidä sodasta.
Ikinä.” Valkohapsinen haltija lausui heille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyläni poltettiin puoli
vuotta sitten. Shakaalit leikkasivat vanhimpien poikieni päät ja iskivät
seipään nokkaan. Jouduin pakenemaan, pelastaakseni vaimoni ja nuorimmaiseni.
Montako sotaa sinä olet nähnyt, hännätön valkonaama?” Mies murahti haltialle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kolme sotaa,
kaksikymmentä seitsemän taistelua. Eräässä taistelussa mukana oli yksi
kaltaisesi, arvon geatki. Hän ei paennut, vaikkei hänen osansa ollut liittyä
taisteluun. Mutta hän teki sen silti. Pohjan huone muistaa, ja me taistelemme
tänään viimeiseen mieheen hänen, sekä muiden kaltaistesi tähden. Koko Jerchóvan
tähden.” haltia vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Mies meni hiljaiseksi ja
käänsi katseensa jälleen kohti Varjoa. Yleinen mieliala ei ollut korkealla.
Voiton mahdollisuus oli pieni ja tappio, sekä sen mukana kuolema tuntui
väistämättömältä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Lopulta pitkä päivä
taittui iltaan. Johtajat astuivat ulos teltastaan rinta rinnan ja kipusivat
ratsaille. Soturit ryhmittäytyivät hyökkäysasemiin; etulinjaan Hovin sotilaat,
heidän taakseen geatkit; haltiain jousiampujat kolmannessa rivissä ja loput soturit
heidän perässään. Ensimmäisiksi ratsastivat johtajat, haarniskain panssarit
loistaen laskevan auringon viimesäteissä. Arthos kohotti viinaleilinsä ilmaan.
Sotaa varten geatkit olivat panneet tiukinta pirtuansa. Korven soturit
kaivoivat leilinsä esiin johtajansa esimerkkiä seuraten. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> <i>”Siéna!”</i> Arthos karjaisi ja geatkit joivat leilinsä tyhjiksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Siéna! Siéna!</span></i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> he karjuivat ja
ulvoivat nostattaen mielensä hurjiksi sotaa varten. Varjon muurin edustalla
alkoi näkyä liikettä. Shakaalit valmistautuivat hyökkäykseen. Ihmissoturit
vilkuilivat toisiaan huolestuneina. Silloin Drynn Thraninpoika ratsasti
joukkojen eteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jerchóvan soturit! Tänään
me taistelemme vapaudestamme. Me taistelemme kotimme puolesta, perheidemme
puolesta! Emmekä pelkää kuolemaa, emme kipua, sillä Ayga on kanssamme tässä
taistelussa! Me emme häviä, me emme kaadu! Me emme ratsasta kuolemaan. Me
ratsastamme voittoon!!” Hän huusi ja kohotti miekkansa ilmaan. Ja koko
Jerchóvan armeija hurrasi ja huusi. He kohottivat aseensa ulvoen kuin villipedot.
Geatkit karjuivat villiten itsensä hurmokseen. Silloin Varjon puolelta kuului
huutoa. Tuhannet shakaalit kirkuivat ja niiden kirskuva huuto sai nahan
kananlihalle ja karvat pystyyn. Tuo huuto janosi verta. Jotkut soturit
kalpenivat peloissaan, mutta silloin haltiat kohottivat vaskitorvensa ja
puhalsivat ilmoille kirkkaan, kantavan soiton: <i>Sotaan veljet, yhtenä rintamana! <o:p></o:p></i></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ja torvien soiton myötä
vyöryi koko Jerchóvan sotajoukko liikkeelle. Heitä vastaan Varjon muurin läpi
tulvi shakaalien suuri joukko, yhtenä mustana massana. Osc antoi kannuksia
ratsulleen ja riensi Päällikkönsä rinnalle ihmisten ja geatkin sotajoukon
eteen. He huusivat ja kiihdyttivät vauhtiaan. Hevoset laukkasivat tanner
täristen, miehet juoksivat seipäät koholla ja geatkit seurasivat kannoilla
raivokkaasti. Varjon shakaalien lähestyessä miehet keräsivät rohkeutensa ja rynnistivät
voimiensa takaa ylivoimaista vihollista vastaan. Geatkit vauhkoontuivat, Korven
kansa herätti eläimen luontonsa; he heittäytyivät laukkaamaan nelistäen, ulvoen
ja karjuen kuin villipedot. Kun auringon viimeiset päivänsäteet katosivat tummuvan
pilvimassan taakse, iskivät kaksi sotajoukkoa toisiaan vasten, kuin myrkyisä
aallokko teräviin rantakallioihin. Oli kuoleman aika.<o:p></o:p></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-78845242092399909162015-09-19T13:02:00.001+03:002015-09-19T13:25:59.450+03:00Syyspäivitys!Voin ilokseni sanoa, että vaikka yritykseni päivittää toisen kerran elokuussa jäi todellakin yritykseksi, en ole kuitenkaan lekotellut lomalla, vaan tehnyt <strike>raatamalla</strike> töitä. Animaatioprojektini vie suurimman osan ajastani, enkä ole ehtinyt viimeistellä uutta kappaletta julkaisukuntoon. Sen sijaan olen saanut<br />
kirjoitettua uutta tekstiä loppuun. :) Saatte kappaleen nyt ja kuvitusta siihen mahdollisesti myöhemmin viikonloppuna.<br />
<br />
Kirjoitin tarinan lopetuksen vuosia sitten, enkä ole enää niin tyytyväinen kieliasuun, sekä muutamaan juonenkäänteeseen. Jahka saan luovan kirjoitustyön päätökseen, kykenen lisäämään päivitystahtiakin. Tarina venyy hieman siinä samalla, muttei loputtomiin. Vielä en uskalla lupailla mitään päivämääriä milloin tulee valmista, mutta ilmoitan kyllä, kun se päivä koittaa. ^_^<br />
<br />
-TuuliTuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-68809246318653655752015-08-10T11:31:00.002+03:002015-08-10T11:31:52.178+03:00Viimeinen Luku - Kappale 21<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Musta Palatsi<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Oli
pimeä. Hyvin, hyvin pimeä. Talvi-ilta ei ollut erikoisen kylmä, mutta koleus
tuntui luita ja ytimiä myöten. Koko kuluneen päivän oli harmaalta taivaalta
satanut räntää, mitä lähemmäs Muuria Tomar ja muut ratsastivat. Räntä hellitti
vihdoin, kun viimeisen harjun päältä erotti mustan juovan kymmenien kilometrien
päässä. Himmeänä paksun pilvikerroksen takaa hehkunut aurinko oli jo painunut
mailleen, mutta Muurin erotti silti pimeydestä. Varjolaiset olivat valaisseet
Muurin soihduin ja lyhdyin kilometrien matkalta. Se oli kuin loputon musta
käärme, jonka tulinen harja leiskui pimeässä yössä. Kaikista kirkkaimpana
erottui Jearn´mo, sekä Musta Palatsi joka kohosi pahaenteisenä kaukaisuudessa,
heijastaen kaupungin valoja kiiltävällä pinnallaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar ei ollut koskaan
ollut näin lähellä Varjoa. Hän ei ollut ikinä nähnyt Muuria, vaikka oli kuullut
puhuttavan siitä. Se näytti ikiaikaiselta, kuin se olisi täysin luonnollinen
osa maastoa, mutta samalla se oli luonnottominta mitä Tomar oli koskaan nähnyt.
Muurin muotoa ei pystynyt erottamaan, sillä luikerteli kuin musta nauha joka
vuorten keskellä; Muuri imi kaiken valon ympäriltään, eikä heijastanut sitä
yhtään takaisin. Kylmä puistatus vavisutti Tomarin kehoa hänen katsoessaan etäisyyteen.
Ja sinne he olivat menossa. Suden suuhun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sen näkeminen aiheuttaa
aina kylmiä väreitä.” Daran sanoi. Hän ratsasti Tomarin viereen katsomaan alas
laaksoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Käännymme pian
luoteeseen. Ylityspaikkamme on tuolla.” hän jatkoi osoittaen kohti Mustan
palatsin takana kohoavaa vuorta. Douja, kirottu vuori. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar nielaisi. Hän muisti
ylllättäen, kuinka oli kymmenen vuotiaana ollut isänsä kanssa metsästämässä
oravia ja hän oli kiivennyt korkean kukkulan laella kohoavaan mäntyyn. Tomar ei
ollut koskaan ollut niin korkealla. Päivä oli kirkas ja kaunis, ja hongan
latvasta näki kymmenien kilometrien päähän. Hän oli tähystänyt luoteeseen ja
nähnyt luoteen vuoriston takana suuren mustan vuoren. Douja oli pelottavinta
mitä pieni poika oli koskaan nähnyt. Sen huippu kohosi harmaan pilvimassan
sisään, kadoten näkyvistä kokonaan. Koko vuori tuntui olevan kuin toisesta
maailmasta, painajaisista, tähän maailmaan tuotu.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Douja.” Tomar sanoi
pahaenteisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
katsoi häntä ja sitten vuorta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Varjon puolella sen nimi
on Dáuja.” Daran vastasi ja kannusti ratsunsa alas mäkeä. Tomar katsoi yhä
Daranin perään, kun yksi miehistä ravasi hänen vierelleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Se tarkoittaa
ylösnoussutta.” Mies totesi, hymähtäen vinosti Tomarille ja laukkasi sitten
Daranin perään veljiensä kanssa. Myös Tomar antoi pohkeita Syksylle, joka lähti
ravaamaan muiden perään loivaa polkua alas.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Seuraavana
päivänä alkoi lumisade. Vuorilta laskeutui laaksoon kylmä viima, joka muutti
lumisateen pian pyryksi, joka ei ottanut tauotakseen. Kun he lopulta saapuivat
määränpäähänsä vuoren rinteellä lumimyrsky hiipui lopulta lähes olemattomiin.
Daran laskeutui ensimmäisenä maahan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jatkamme tästä jalan.
Vaara jäädä kiinni on suurempi ratsain.” Hän sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jätämmekö hevoset
metsään?” Tomar kysyi Daranin ottaessa varusteitaan ratsun selästä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä. Päästämme ne
vapaaksi. Hevoset kyllä löytävät takaisin kotiinsa. Sinunkin ratsusi lähtee
luultavasti niiden mukaan. Kun ylitämme muurin, joudumme silloin viimeistään
jättämään ne oman onnensa nojaan. Ja minä teen sen, mieluiten sopivan kaukana
Varjosta.” Daran sanoi lakonisesti, kuten aina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> He riisuivat suitset, sekä
satulat ja piilottivat ne kuusen oksien alle, siinä toivossa että palaisivat
joskus hakemaan tavaroitaan. Tomar kiitti Syksyä kumppanuudesta. Se oli ollut
kelpo ratsu, hieman levottomampi kuin Veli, mutta tottelevainen ja nopea. Tomar
puhalsi vielä Syksyn harjaan, ennen kuin lähetti sen muiden hevosten mukaan.
Pienessä laumassa ne pärjäisivät paremmin kuin yksin, Tomar pohti noustessaan
vuorenrinnettä mustanpuhuvan seurueen perässä.<a href="https://draft.blogger.com/null" name="_GoBack"></a><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tuntien
kipuamisen jälkeen he saapuivat vihdoin muurin juurelle. Heidän edessään kohosi
musta sileä seinä, kohti taivasta. Maa oli tummunut hiilenmustaksi. Ilma haisi
kuololle ja kylmälle. Muuri näytti elottomalta, mutta Tomarilla ei tehnyt mieli
asua enää askeltakaan lähemmäs. Aivan kuin jotain pahaa voisi tapahtua, jos hän
koskisi tuota piikiven mustaa pintaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuinka pääsemme yli?”
Tomar ihmetteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hän
katsahti seuruettaan ja huomasi Daranin kääntyneen kulkemaan muurin suuntaisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Täällä.” Daran sanoi ja
muut lähtivät hänen peräänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kalliossa,
muurin juurella oli kapea railo. Niin ohut, että siitä saattoi juuri ja juuri
mahtua sisään, mutta niin syvä, ettei pohjaa näkynyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tästäkö meidän on
tarkoitus mennä?” Tomar kysyi
epäluuloisena. Rakoa ei voinut edes luolaksi kutsua, niin kapea se oli ja
kulkemattoman näköinen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
nyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tätä reittiä olemme
käyttäneet vain kerran, mutta tunneli vie Doujan läpi suoraan palatsin alle.
Mikäli onni on myötä, olemme palatsissa ennen kuin sota alkaa.” Daran lausui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Sitten he laskeutuivat
yksitellen, Daran etummaisena railosta sisään. Tunneli oli kapea, kivinen ja
kylmä. Kallion raoista valui jäistä vettä ja ilma haisi homeelle. Daran sytytti
soihdun, jonka lepattavassa valossa he etenivät yhä vain syvemmälle. Välillä
Tomarista tuntui, kuin he kulkisivat vain alaspäin. Aika menetti merkityksensä.
Tunkkainen ilma muistutti Tomaria Dewan vankityrmistä, joista hän viisitoista
vuotta sitten pelasti Daranin. Käytävä nyt oli tosin paljon ahtaampi, jos sitä
edes käytäväksi saattoi kutsua. Vaikutti siltä muin salama olisi iskenyt vuoren
kahtia ja tämä ahdas railo olisi syntynyt siitä voimasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Välillä tila oli niin
ahdas, että ihmisillä oli vaikeuksia mahtua sotisovissaan kulkemaan eteenpäin.
Tomarilla kulku oli helpompaa pienen rakenteensa ansiosta, mutta liukkaat kivet
ja pimeys saivat hänenkin askeleensa toisinaan lipsumaan. Kahdesti Tomar
kompastui ja toisella kerralla hän kaatui vetsenterävälle kivelle, joka viilsi
hänen saappaansa auki nilkasta pohkeeseen. Tomar kirosi, mutta huokaisi
kuitenkin helpotuksesta ajatellen, että sama vamma olisi voinut tulla hänen
jalkaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ikuisuudelta tuntuneen
ajan kuluttua heidän edessään näkyi vihdoin jotain muuta kuin mustaa kiveä.
Daranin soihdun liekin valaistessa luolaa paremmin Tomar erotti heidän edessään
suuren rautaoven. Se oli ainakin jalan verran paksu ja sen rautaiset saranat
olivat vääntyneet rikki. Keskellä ovea oli lukolle paikka, mutta ei
avaimenreikää. Oven takana käytävä oli luohittu leveämmäksi ja maalattia oli
päällystetty ajan ja veden hiomilla mustilla laatoilla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tämä ovi...” Tomar
aloitti ja kosketti oven kylmää, rautaista pintaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä. Tämä on
ensimmäinen kahdeksasta ovesta, jotka edellisen johtajamme Vághon johdolla mursimme
kolmekymmentä vuotta sitten.” Daran sanoi ja painoi kulmansa yhteen astuessaan
ensimmäisenä oven leveiden karmien lävitse. Tomar muisti elävästi Daranin
kertoman tarinan, kuinka Talismaani saatettiin päivänvaloon. Hän ei voinut
uskoa, että jonain päivänä itse kävelisi juuri näiden ovien lävitse. Matka
jatkui pimeää käytävää kiemurrelle yhä syvemmälle vuoren sisään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Puolituntia myöhemmin
vastaan tuli seuraava rautaovi. Sekin oli auki, saranat rikki väännettyinä ja
keskellä ovea oli suuri lukko, mutta tällä kertaa lukossa oli avaimelle paikka.
Lukon ympärille oli rautaoveen kaiverrettu suuri pedon kita, joka näytti
ahmaisevan lukon sisäänsä. Kaiverrus oli taitavaa työtä ja Tomarilla olisi
tehnyt mieli koskea sen pintaa, mutta hän pelkäsi pedon heräävän kosketuksesta
henkiin. Hän puisteli typerät ajatuksensa päästään ja seurasi Fjoðuriaaneja
kiiruhtaen kynnyksen yli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Seuraava oven he
saavuttivat vasta liki tunnin käveltyään nousevaa ja laskevaa käytävää pitkin.
Ovi oli kuin edellinenkin, mutta tässä ovessa oli kaksi lukkoa ja kaksi
kiemurtelevaa käärmettä kaiverrettuna rautaiseen pintaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Eivätkö varjolaiset
vartioi käytävän päätä? Jos ovet on jo kerran murrettu, luulisi vartioinnin
olevan tiukkaa nyt?” Tomar kysyi Daranilta heidän ohitettuaan kolmannen oven.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sitä en voi tietää.
Toivokaamme, että vastassamme ei ole mitään shakaaleja pahempaa.” Daran sanoi tuttuun
synkkään tapaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar
nielaisi. Vaikka Daran oli aina yhtä vakava, hän ei koskaan laskenut leikkiä
tällaisilla asioilla. Ajattelematta Tomarin käsi siirtyi miekan kahvalle,
vaikka matkaa oli vielä jäljellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Heidän
saavuttuaan neljännelle ovelle he pitivät tauon ja istuutuivat rinkiin juomaan
viiniä ja syömään leipää. Kaksi miehistä pisti nukkumaan muiden istuessa hiljaa
piirissä. Tomar silmäili kalliota vasten nojaavaa rautaovea. Sen keskellä oli
kolme lukkoa, joiden ympärillä ui kolme kalaa muistuttavaa oliota.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Edellisessä ovessa oli
kaksi lukkoa, ja tässä on kolme. Kasvaako lukkojen lukumäärä joka ovea kohden?”
Tomar tiedusteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä. Samoin aarretta
vartioivien petojen lukumäärä kasvaa.” Tomarin vieressä istuva mies vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Miksi ensimmäisessä
ovessa ei ollut lukkoa, eikä petoa?” Tomar ihmetteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Seitsemän on
varjolaisille pyhä luku, sitä vastoin kahdeksan on heille tabu. Oikeastaan
ensimmäinen ovi, oli <i>’ovi ilman lukua’ </i>ja
ensimmäinen peto on Varjo itse. Huomasit sen varmaan jo itsekin.” Daran sanoi
hiljaa. Tomar nyökkäsi. Ilman tunkkaisuus ja epämiellyttävä tunne. Se sama
tunne kuin Dewavuoriston sisällä... Se ei ollut kosteus tai home, joka ahdisti
henkeä, vaan Varjo.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Pian he joutuivat
herättämään uupuneet veljensä ja jatkoivat matkaa syvemmälle Varjon ytimeen.
Nyt ovet tulivat vastaan yhä tihenevämpää tahtia. Viidennessä ovessa oli neljä
lukkoa ja neljä sutta, jotka repivät toisiaan. Ovi muistutti etäisesti
Korvenpään taistelevia ahmoja ja sai Tomarin olon vaivaantuneeksi. Käytävä
muuttui kapeammaksi, mutta korkeammaksi heidän kulkiessaan kohti kuudetta ovea.
He joutuivat vaihtamaan soihtua ja uuden liekin lepattaessa heikosti, Tomar
olisi voinut vannoa jonkun seisovan heidän takanaan. Soihtu heitti seinille
kiemurtelevia varjoja, jotka tuntuivat elävän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älä katso varjoja, vaan
pidä katseesi eteenpäin suunnatuna.” Daran neuvoi vakavana juuri, kun Tomar
luuli nähneensä jotain pimeydessä. Hän nyökkäsi, mutta vilkaistessaan muita hän
näki miesten kasvoilla saman epävarmuuden, joka jäyti hänenkin sisintään. Pelko
alkoi hiipiä hiljaisuudesta heidän mieliinsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kuudes ovi korkea ja kapea
ja käsitelty niin, että leikin lepattaessa, näytti kuin ovi olisi valunut
verta. Oven joka kulmassa oli yksi lukko ja keskellä ovea viides lukko. Oveen
oli kaiverrettu sarvipäinen peto joka ahmi suuhunsa ihmislapsia. Vaikka käytävä
oven takana oli suurempi kuin aiemmin, tuntui kulku yhä hankalammalta.
Tomarista tuntui kuin olisi kantanut säkillistä kiviä selässään. Jalkoja painoi
ja hengitys ei tuntunut kulkevan. Mies Tomarin vieressä huomasi tämän ja antoi
hänelle leilinsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Juo, se helpottaa
oloasi.” Mies sanoi ja Tomar otti leilin kiittäen vastaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Juoma
maistui rautaiselle ja makealle ja oli väkevää kuin viina. Maku muistutti
liikaa verta, eikä Tomar voinut olla irvistämättä. Juoma kuitenkin auttoi,
kuten mies oli luvannut ja henki kulki paremmin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kun seitsemäs ovi lähestyi
oli kulku käynyt jälleen vaikeaksi. Ja Tomar huomasi, ettei hän ollut ainoa,
johon ilma vaikutti ja pian miehen auttava leili kiersi vuorollaan jokaisella.
Karkea juoma ei kuitekaan tuntunut auttavan enää kuin hetken. Kivisillä
seinillä hyppivät varjot tuntuivat kaartuvan heidän päällensä ja Tomar jo
toivoi, että käytävä loppuisi pian.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Seitsemäs rautaovi oli
kokonaan pyöreä ja kuusi lukkoa oli rakennettu kehään, seuraten oven muotoa.
Ovi oli taottu karkeammin kuin aikaisemmat ovet ja arretta vartioivat pedot
olivat kuluneet rautaisesta pinnasta tunnistamattomiksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ovi oli niin tiukasti
ummessa, että jouduimme sulattamaan sitä tulella.” Daran sanoi astuessaan
ovenkarmien lävitse. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Viimeinen käytävä ei näyttänyt enää
luolalta. Mustat lattialaatat oli hiottu kiiltäviksi ja katto oli rakennettu
ruodeholvin muotoon. Seinien vieressä kulkivat kapeat rännit, joissa oli joskus
ollut öljyä valaisemassa pimeää käytävää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Askeleet kaikuivat kolkossa tilassa.
Ilma oli lämpimämpää kuin aiemmin, mutta silti Tomarin karvat seisoivat pystyssä.
Auki haljennut saapas ei enää tahtonut pysyä jalassa ja Tomar pysähtyi sitomaan
jalkinettaan tiukemmaksi. Yhtäkkiä hän tunsi kosketuksen selässään. Tomar
säpsähti ja nousi ylös. Silloin hän huomasi jääneensä viimeiseksi, eikä kukaan
seurueesta olisi voinut häntä koskea. Tomar veti nahkanauhalla saappaansa äkkiä
kasaan ja kiiruhti juosten muiden perään. Täällä hän ei halunnut olla
hetkeäkään yksin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Lopulta heidän edessään häämötti
viimeinen ovi. Kahdeksas ovi seisoi jylhänä ja uhkaavana heidän edessään. Oven
seitsemän rautalukkoa oli rakennettu ristin muotoon ja niiden ympärille oli
kaiverrettu seitsemän kasvotonta miestä, joista jokainen piti miekkaa
kädessään. Reliefit näyttivät niin eläviltä, että olisivat voineet astua irti
ovesta hetkenä minä hyvänsä. Mutta päinvastoin kuin seitsemän edellistä ovea,
tämä näytti ehjältä ja se oli suljettu kiinni. Daran astui oven eteen ja
valaisi sen valtavaa rakennetta soihdulla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tätä minä vähän pelkäsinkin. He ovat
korjanneet sen.” Hän sanoi päätään puistellen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuinka pääsemme läpi?” Tomar kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
ei vastannut. Hän kävi soihdullaan läpi kaikki oven kohdat, veistokset, lukot
ja kaikki kaksitoista saranaa. Käytävä oli hiljainen, jostain katonrajasta
tippui vesipSisara kylmälle kivetykselle. Daran kääntyi mietteliäänä ympäri.
Hänen kovettuneet kasvonsa jäykistyivät huolesta, eikä Tomar uskaltanut sanoa
enää mitään. Toiset Fjoðuriaanit astuivat puolipiiriin ja kävivät keskustelua
madalletuin äänin. Kaikille oli selvää että käänne oli odottamaton ja eteneminen
toistaiseksi mahdotonta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar astui oven eteen.
Rautaovi näytti järkähtämättömältä. Läpi pääseminen ilman kovia otteita ei
tulisi kuuloonkaan. Mutta heitä ei ollut montaa: kuusi miestä ja geatki. Kuinka
Vágho ja Fjoðuriaanit olivat silloin saaneet ovet murrettua? Voimalla?
Taikuudella? Hän ei osannut sanoa, kuinka kauan he olivat olleet vuoren
sisällä. Ehkä päiviä, ehkä vain tunteja. Aikaa ei silti ollut hukattavaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar tunsi henkäyksen
niskassaan. Niskakarvat nousivat pystyyn ja hän käännähti ympäri. Miehet
keskustelivat johtajansa kanssa taaempana. Geatkin vaistot kertoivat, etteivät
he olleet tässä pimeydessä yksin. Tomar haistoi ilmaa, joka tuntui kylmenevän.
Nyt myös ihmismiehet havahtuivat epämiellyttävään tunteeseen. Syvältä käytävän
uumenista kaikui syvä, ulvova ääni. Kuin vuori olisi herännyt henkiin ja
puhunut unohtuneella kielellä, käskien heitä perääntymään, pakenemaan. Tomar
luimisti korviaan. Tämä ei tiennyt hyvää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Hengitys alkoi höyrytä,
lämpötila laski. Ja syvältä käytävien uumenista kävi jäätävä viima heitä kohti.
Ilma ei voinut liikkua umpinaisessa käytävässä, joten jostain kävi veto. Nyt
ääni muuttui jyrinäksi ja silloin Tomar tajusi jyrinän kuuluvat ovesta. Hän
loikkasi taaemmas ja paljasti miekkansa. Daran astui hänen viereensä kohottaen
pitkän miekkansa. Ja heidän kaikkien hämmästykseksi ovi heräsi henkiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Seitsemän kasvotonta
miestä kohottivat yksitellen miekkansa kohti lukkoja, kuin aavemaiset
marionetit. Rautaiset nivelet narisivat ja paukahtelivat, ja ovesta kaikui
kumea kalke ja naksahtelu, kuin ruosteinen kellon koneisto, joka heräsi eloon
vuosisatojen unen jälkeen. Kun seitsemäs rautamies osoitti miekkansa viimeista
lukkoa kohden, kuului ovesta kova kolahdus ja sitä seurasi korkeampi ääni.
Tomar tiukensi otettaan aseensa kahvasta, kun valtava ovi alkoi aueta
uhkaavasti jyristen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Rautaoven takaa kajasti
hehkuvan punainen valo. Se leimui kuin tuliset liekit oven ympärillä, kun
kahdeksas rautaovi aukesi Fjoðuriaanien edessä. Ja heidän eteensä avautui
korkea, katedraalimaisen jylhä tila. Ja siinä heidän edessään seisoi mies.
Ihmisenkaltainen, muttei ihminen kuitenkaan. Hänen parrattomat kasvonsa olivat
valkeat ja kovat. Miehellä oli mustat pitkät hiukset jotka hipoivat hänen
pitkävartisten saappaudensa kannuksia. Hänen päällään oli musta viitta, sekä
ylhäisesti kirjaillut vaatteet. Ja hänen ympärillään seisoi viisi mustaa
shakaalia, joilla kaikilla oli tummaksi käsitellyt panssarit päällään.
Jokaisella niistä oli käsissään pitkä petsi sirppimäisellä terällä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Saavuitte vihdoin.” Mies
sanoi kulmiensa alta. Hän kohotti heitä kohti valtavan miekkansa ja silloin
shakaalit hyökkäsivät heitä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar ei ehtinyt edes
ajatella mitään, kun Daran jo syöksyi ensimmäisenä petoja kohti huutaen
raivokkaasti. Tomar ei aikonut jäädä odottamaan. Ja hän liittyi Daranin
hyökkäykseen muiden Fjoðuriaanien kanssa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Hän ei ollut koskaan
nähnyt Fjoðuriaaneja taistelussa. Heillä oli miekan taito hallussa ja jo
ensimmäisellä iskulla Daran sai ensimmäisen shakaalin kaadettua maahan.
Toisella iskulla shakaali oli mennyttä. Daranin liikkeet olivat nopeita ja
miekka sivalsi ilmaa, kuin tuuli suhisten puiden latvoissa. Tomar ei aikonut
jäädä hänen varjoonsa ja rinta rinnan Fjoðuriaanien kanssa hän kävi taistoon
seuraavaa shakaalia vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Peto oli tappavan nopea ja sen
ylävartaloa ja niskaa peitti luja panssari. Tomar käytti pienuuttaan hyväkseen
ja syöksyi shakaalin jalkoihin, sivaltaen pedon vasemman nilkan miekallaan
poikki. Shakaali ei kuitenkaan vielä kaatunut, vaan rojahti lujaa kirkuen
polvensa varaan. Vieressä vaalein Fjoðuriaani tuli apuun ja otti shakaalin
peitsen iskut vastaan. Tomar yritti hyökätä takaa päin, mutta shakaali äkkäsi
hänen aikeensa ja huitaisi pitkällä seipäällään Fjoðuriaanin kauemmas ja sai samalla
myös Tomarin puolustuskannalle. Se ei kuitenkaan huomannut Darania, joka
ilmestyi sivusta ja sivalsi shakaalin kaulan niskaa myöten auki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kolmas shakaali kuitenkin surmasi
seurueen vanhimman miehen. Hän ei ehtinyt tarpeeksi nopeasti väistää shakaalin
iskua ja kompastui, joka kävi hänelle kohtalokkaaksi. Peitsen terä upposi
miehen vastasta sisään ja shakaali repäisi Fjoðuriaanin kahtia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Endera!!” Daran karjaisi tuskissaan ja
syöksyi hyökkäykseen. Enderan ruumiin takaa kohti shakaalia hyökkäsi myös
toinen heidän veljistään ja yhdessä Daranin kanssa he saivat shakaalin
surmattua. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Suremiseen ei ollut kuitenkaan aikaa.
Jäljellä oli vielä kaksi shakaalia, vastassaan viisi miestä, sekä Tomar. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tomar!” Daran sanoi tarttuen häntä
olasta. ”Me hyökkäämme edeltä, mene sinä taaemmas ja tapa shakaali nuolella.”
hän sanoi ääntään madaltaen ja viittasi Tomarin viiniä ja jousta. Tomar
nyökkäsi ja Fjoðuriaanit hyökkäsivät yhtäaikaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hän otti takapakkia ja viritti jousensa.
Hämärässä oli haastavaa tähdätä, varsinkin liikkuvaa kohdetta osumatta ystäviinsä.
Tomar kuitenkin oli harjoitellut nuolella ampumista koko nuoruusvuotensa,
eivätkä vanhat taidot olleet ruosteessa. Jousi napsahti ja nuosi osui
ensimmäistä shakaalia kurkkuun ja sai sen kaatumaan sätkien maahan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Toinen shakaali oli kuitenkin nopeampi ja
yhdellä suurella loikalla se hyppäsi Fjoðuriaanien ylitse ja syöksyi peitsi
ilmaa viistäen kohti Tomaria. Hädissään Tomar ampui, mutta shakaali väisti
tähtäämättä ammutun nuolen leikiten. Kilpajuoksussa shakaalia vastaan Tomar
tiesi häviävänsä, joten muuta vaihtoehtoa ei jäänyt, kuin vetää miekka esiin ja
yrittää ottaa vastaan shakaalin nopeat iskut. Sapeli sivalsi sivusta ja kärpän
refleksillä Tomar ehti kuin ehtikin torjua sen miekallaan. Shakaalin isku oli
kuitenkin niin voimakas, että Tomar paiskautui sen voimasta seinään. Hän ehti
juuri kierähtää alta pois seipään terän upotessa kivilaattojen väliin. Tomar
näki tilaisuutensa koittaneen. Hän otti vauhtia tarttuen shakaalin peitseen ja
potkaisi kaikin voimin petoa päähän. Shakaalin ote kirposi aseestaan ja se
paiskutui maahan potkun voimasta. Silloin tilanteeseen puuttui Daran, joka iski
maahan kaatuneen shakaalin pään halki miekallaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nyt jäljellä oli enää kalpeanaamainen
mies. Hän ei osoittanut kasvoillaan mitään tunnetta nähdessään shakaaliensa
kaatuneina verisessä maassa. Daran puhdisti miekkansa verestä yhdellä terävällä
liikkeellä ja asteli itsevarmasti keskelle salia miehen eteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Petosi ovat kuolleet.” Hän sanoi
synkästi. Tomar noukki maahan pudonneen jousensa ja harppoi muiden vierelle.
Mies katsoi heitä kaikkia hitaasti ja hänen valkeille kasvoilleen kohosi kolkko
hymy. Ja heidän hämmästyksekseen mies laski miekkansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Taistelitte urhoollisesti, mutta
kysykää itseltänne, mitä se hyödyttää?” Mies virnisti vinosti ja napsautti
sormiaan. Silloin miehen takaa kivisistä portaista laskeutui sisään neljä
shakaalia lisää – kahdella niistä oli käärmeen merkki päälaellaan. Tomar
nielaisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Halpamaista, taistele kuin mies
Evárran!” harmaapartainen mies ärähti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tuo ei ole Evárran.” Daran sanoi
tiukasti, saaden heidän edessään seisovan miehen nauramaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tarkkaavaisuutesi ei lakkaa
hämmästyttämästä minua.” Mustahiuksinen mies vastasi. Hänen äänensä kuulosti
väärältä ja myös Tomar tunnisti sen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”...Ei voi olla... Trokahn?!” hän
parahti hampaidensa välistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Q-jijxSNyWI/VchhJt2_zNI/AAAAAAAAAwE/6g2o-lSnyug/s1600/001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="http://4.bp.blogspot.com/-Q-jijxSNyWI/VchhJt2_zNI/AAAAAAAAAwE/6g2o-lSnyug/s400/001.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Miehen mielipuolinen katse porautui
Tomariin ja kiero hymy venyi melkein korviin saakka. Miehen maahan ulottuvat
mustat hiukset alkoivat lyhetä silmissä samalla, kun hän perääntyi shakaalien
taakse. Yhä hymyillen. Ja hän kohoti miekkansa kohti Tomaria ja veti takkinsa
kaulusta, paljastaen Tomarin korvasta korvaan antaman ruman arven.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”<i>Sinä</i>.
Sinut minä muistan, karvanaama. Jätit minulle ruman muiston. Voi kuinka
haluaisin itse repiä sinun kurkkusi auki, mutta minulla on kiire.” Mies sanoi
ja silloin hänen kasvonsa palautuivat Trokahnin häijyksi naamaksi. Varjon häijy
kätyri puhutteli vielä shakaaleja. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Haluan että tuo rotta kuolee hitaasti.
Muilla ei ole väliä, kunhan ovat poissa päiväjärjestyksestä.” Näinhin sanoihin
Varjolaisten kapteeni perääntyi juosten portaisiin ja shakaalit hyökkäsivät.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tomar mene hänen peräänsä! Me hoidamme
pedot!” Daran karjaisi. Tomarilla oli sekunti aikaa reagoida, ja hän tempaisi
nuolensa mukaan, syöksyessään shakaalien välistä Trokahnin perään. Mies ei
pääsisi häntä enää pakoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mutta rientäessään kohti kivisiä
portaita, ei Trokahnista näkynyt jälkeäkään. Perästään hän saattoi kuulla
väkivallan ääniä, ihmisen tuskan parahduksia ja shakaalien kirkumista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar pysähtyi. Tämä hetki oli aivan
kuin liki viisitoista vuotta sitten. Daran jäi metsään taistelemaan shakaleja
vastaan, kun Tomar pakeni Demóon. Vaikka Tomar pelastikin ystävänsä lopulta Dewa-vuorten
tyrmästä, ei Tomar ollut antanut itselleen anteeksi ystävänsä hylkäämistä.
Tomar empi ja kääntyi katsomaan taakseen, kun kuuli Daranin huudon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mitä aikailet?! Mene, Tomar!!”
floduriaanien johtaja karjaisi
ottaessaan seipään iskun vastaan miekallaan. Tomar nielaisi epäröintinsä ja
juoksi ylös portaikkoon. <i>Daran pärjää, he kaikki pärjäävät kyllä, </i>hän
vakuutteli itselleen. Hän oli eri mies kuin silloin. Nyt hän ei paennut, vaan
totteli määräystä. Hänen taistelunsa jatkui.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing" style="text-align: left; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar juoksi portaat ylös, minkä
jaloistaan pääsi, kunnes portaat loppuivat. Nyt hän saattoi jo haistaa Trokahnin
iljettävän löyhkän pimeältä käytävältä. Jäljestäminen oli helppoa, mutta nyt
oli oltava myös nopea ja äärimmäisen varovainen. Aikaa ei ollut hukattavaksi.
Oli kiire.<o:p></o:p></span></div>
</div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-75358358568581562682015-07-05T23:29:00.000+03:002015-07-05T23:29:04.235+03:00Viimeinen Luku - Kappale 20<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Murha</span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Aurinko
nousi. Nyt oli kulunut kolme viikkoa siitä, kun Eiffel oli ystävänsä kanssa
erkaantunut Daranista ja fjoðuriaaneista. Vietettyään viimeiset viikot yksin Mustan
Palatsin sokkeloissa, Eiffel oli painanut sen monet käytävät ulkoa mieleensä.
Hän tiesi millä käytävillä kannatti mihinkin aikaan olla, missä oli turvallista
ja missä kannatti kävellä Varjoissa, ja missä taas oli parasta marssia keskellä
käytävää. Varjolaiset olivat äärimmäisen kurinalaisia ja vartijoiden vuorot,
kierrokset ja rytmit oppi nopeasti. Eiffelin oli toisinaan vaikea uskoa, kuinka
häntä ei oltu huomattu. Ehkäpä se johtui hänen käyttämästään Varjolaisten
haarniskasta, tosin hän ei voinut olla asiasta täysin varma. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Viimeinen yö kului verkkaisesti. Eiffel
katsoi kapeasta ikkunasta harmaata, synkkää taivasta. Taivas näytti lainehtivalta, paksun ajan
valuttaman ikkunan lävitse. Auringon noustessa koittaisi päivä, jota varten hän
oli kaikki nämä pitkät piinaavat viikot valmistautunut. Taivaanranta haalautui metallin
harmaasta lämpimän hiekan sävyihin. Aamu alkoi sarastaa. Eiffel veti syvään
henkeä. Hän nousi kankeasti ylös pölyiseltä lattilta, nosti miekkansa ja
sammutti lyhdyn. Tänään hän tekee sen. Kaikki oli suunniteltu tarkkaan ja
huolellisesti, virheitä ei sallittu. Tänään hän tappaisi Kuningattaren.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Astuttuaan ulos huoneesta Eiffel ehti
ottaa vain pari reipasta askelta, kun yhtäkkiä kuuli juoksuaskelia, lähestyvän
käytävää pitkin häntä kohti. Eiffel hätkähti. Tähän kellon aikaan ei kenenkään
kuulunut kulkea tässä osassa linnaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mitä sinä teet?!” toinen vartija huusi lähestyessään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Menen alas, varttikierrokselle.” Eiffel
vastasi itsevarmasti. Vaikka hän osasi valehdella uskottavasti vartija ei silti
hidastanut, vaan tarttui häntä käsivarresta yhä juosten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tule mukaan, ne haluaa
tänään kaikki pihalle.” vartija sanoi päästäessään irti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel hölkkäsi miehen perässä, miettien
mitä tekisi. Seuraavasta kulmasta pääsisi livahtamaan toisen huomaamatta
sivuun. Eiffel hidasti aavistuksen kulman lähestyessä. Hänen pettymyksekseen
juuri saman kulman takaa ilmestyä lisää vartijoita hölkäten, liittyen heidän matkaansa.
<i>Hitto. </i>Nyt paikalta ei voinut vain
liueta. Täytyi mennä mukana ja improvisoida matkan varrella.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ulkona oli pakkasta, kun Eiffel saapui
pihalle. Palatsin eteen oli kokoontunut lähes koko Mustan Palatsin kaarti.
Eiffel laski nopeasti noin sata - kaksisataa miestä. Hän tuli muutaman muun
kanssa myöhässä paikalle ja heidät laitettiin seisomaan eturiviin. Pataljoonan
edessä, suuren mustan hevosen selässä tilannetta seurasi kapteeni, joka mulkoili
tiukasti myöhässä tulleita. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hetken verran kaikki seisoivat hiljaa
odottaen. Kapteeni ratsasti pari kertaa joukon editse, selvästi kärsimättömänä.
Hän tähysti Palatsia ja hyppäsi sitten hevosensa selästä maahan. Nuori sotilas
juoksi ottamaan hevosen ohjakset, kun kapteeni otti asennon ja teki kunniaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hänen kuninkaallinen korkeutensa, Jearnmon
<i><span style="background: white; color: #252525;">harjatuga, </span></i><span style="background: white; color: #252525; mso-bidi-font-style: italic;">valtakunnan
herttua Èvarran, sekä Varjon Valtakunnan korkein Ruhtinatar, Valtiatar Sarako
Jeárnintytär.” Kapteeni karjaisi ja</span></span><i><span style="background: white; color: #252525; font-family: "Arial","sans-serif";"> </span></i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">kaikki sotilaat tekivät
kunniaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Palatsista marssi ulos tummanpuhuva
seurue. Mies, jolla oli pitkät, lähes polvitaipeisiin asti ulottuvat mustat
hiukset; hänen vierellään mustaan kaapuun ja valkoiseen naamioon pukeutunut
henkivartija, sekä heidän keskellään mustaan pitsiin ja huntuun verhoutunut Valtitar.
Niin lähellä, mutta niin kaukana. Heidän molemmilla puolillaan marssi kaksi
valtavaa shakaalia aseistettuina, miekat vöillään ja seipäät kädessään, sekä
kuusi shakaalia heidän perässään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel nielaisi katsoessaan Varjon
korkeaa hallitsijatarta. Vaatteiden ja huntujen lävitse pystyi kutakuinkin
näkemään, että hän ei ollut ihminen. Naisella oli korkea, kapea kaula ja siro,
suippo kuono, jonka liskomainen muoto erottui hennosti mustana verhona
laskeutuvan hunnun alta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Sotilaat tekivät kunniaa hänen
majesteetilleen, Eiffel muiden mukana. He astuivat syrjään hallitsijaparin
edeltä, ja korkea seurue asteli arvokkaasti sotilasjoukon halki. Heidän
ohittaessaan Eiffelin vain muutaman metrin päästä, hän hetken harkitsi
tappavansa naisen nopeasti. Eiffel pääsisi kyllä itsekin heti hengestään, mutta
silloin tehtävä olisi suoritettu. Tilanne kuitenkin meni nopeasti ohitse, ja
Valtitar oli jo liian kaukana. Hänen olisi pitänyt topimia välittömästi
kuningattaren kohdalla, mutta epäröi. Eiffel puri huultaan turhautuneena. <i>Tämä ei ollut viimeinen mahdollisuus, sota
ei ole vielä alkanut. Ei aivan vielä.</i> Silti hän halveksui omaa
pelkuruuttaan. Mitä pelättävää tällaisella vanhuksella enää oli? Ei yhtään mitään.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Koko sotajoukko saattoi Kuningattarensa
Palatsin piha-aukion poikki portille. Suuret mustat portit aukenivat jyristen,
antaen alas kaupunkiin. Varjolaisten kansa oli kokoontunut tien reunoille
nähdäksen Valtiattarensa. Tietä reunustivat sadat shakaalit, seisoen jäykkinä,
kuin patsaat. Kuningatar marssi sotajoukkoineen verkkaisesti kaupungin halki.
Väkijoukko hurrasi, itki ja ilakoi hurmiossa. Eiffel oli hämmästynyt millainen
vaikutus Valtittarella oli muuten niin apaattiseen kansaansa. Hän oli kuin
profeetta ja kansalaiset hänen opetuslapsiaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Marssi vei heidät aivan Muurin juurelle,
jonka eteen oli raivattu aukea tila. Kaikkialla ympärillä opli shakaaleja;
muurin edessä, muurin laella, talojen katoilla, aivan joka puolella.
Varjolaiset seurasivat Valtiatarta hurraten ja sotilailla oli täysi työ pitää
järjestys yllä. Lopulta Valtiatar kulki Muurin luokse puolisonsa ja
henkivartiansa kanssa. Eiffel seurasi silmä kovana mitä oikein oli tekeillä.
Kuningatar paljasti vaatteidensa alta paljaan, laihan kätensä. Hän astui aivan
muuriin kiinni ja kosketti kädellään mustaa kiveä. Silloin varjolaiset
hiljenivät. Ei edes tuulenvirettä käynyt, oli aivan hiljaista; tunnelmaa olisi voinut
vaikka veitsellä leikata.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Yhtäkkiä maa alkoi vavahdella. Ja kuin
salama olisi iskenyt, kovan jyrähdyksen saattamana Muuriin iskeytyi halkeama.
Väkijoukko kohahti, kun Valtiatar päästi tuskaisen voihkaisun. Prinssipuoliso
kiiruhti ottamaan vaimonsa syliin, tämän vaipuessa liki tajuttomana polvilleen.
Mutta halkeama jatkoi murtumistaan. Ihmiset perääntyivät pelonsekaisin tuntein,
mutta shakaalit eivät hievahtaneetkaan. Valkoiseen naamioon pukeutunut mies
astui yllättäen esiin. Hän marssi siihen, missä Kuningatar oli vielä hetki
sitten seissyt. Hän veti miekan tupestaan ja iski sapelinsa kahva edellä Muurin
mustaan seinämään, keskelle murtumaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ja niin Varjon Muuri särkyi. Suuret
lohkareet alkoivat murtua ja romahtaa sen saumattomasta rakenteesta, kuin
hiiltynyt puu tulen alla. Kansalaiset henkäisivät ja puhkesivat korvia
huumaavaan hurraukseen. Ensimmäistä kertaa satoihin vuosiin nouseva aurinko
pilkisti mustan seinämän takaa, paljastaen Jerchóvan tiheät metsät ja
kaukaisuudessa kohoavan vuoriston. Nyt Eiffel ymmärsi miksi Valtitar oli niin
suojeltu ja tärkeä. Hänellä oli voimia, mitä kellään muulla varjolaisella ei
ollut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Èvarran luovutti puolisonsa
henkivartijan huostaan ja astui kansalaistensa eteen. Hän levitti kätensä
hiljaisuuden merkiksi ja puhui:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tänä iltana auringon laskiessa
Varjolaiset käyvät sotaan! Valtiataremme on murtanut muurin ja alistumisen aika
on vihdoin ohi! Taistelemme voitokkaasti Jerchóvan pettureita ja Liittouman
koiria vastaan! Me voitamme heidät! Me murskaamme heidät! Ja pian me saamme
vaeltaa vapaana luvatulla maalla!” hän puhui ja hänen äänensä kaikui muurien
seinämistä ylitse kaupungin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Varjolaiset hurrasivat puheelle ja
sotilaat ryhmittäytyivät jälleen hallisijaparin ympärille. Kuningattaren
nyökättyä hyväksyvästi, lähti sotajoukko saattamaan heidät takaisin Palatsiin,
juhlivan väkijoukon lävitse. Muurin murtuminen oli jo itsessään voitto tälle
alistetulle kansalle. Eiffel ei silti tuntenut tippaakaan sympatiaa heitä
kohtaan. Varjo teki alamaisistaan verenhimoisia muita elollisia kohtaan.
Liittouma oli sulkenut heidät muurien sisään hyvästä syystä, mutta nyt he
olivat vapauttaneet itsensä. <i>Valtitar
vapautti heidät. Ei ihme, että häntä pidetään messiaana.<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Palatsin pihassa Èvarran jättäytyi
jälkeen henkivartijan kanssa, kuuden shakaalin saattaessa Kuningattaren
takaisin sisään. Kaksi shakaalia asettui
Prinssipuolison molemmin puolin, kun hän puhui nyt sotilaille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Shakaalit ovat valmiina
tuhoamaan vihollisen viimeiseen mieheen. Teidän tehtävänne kuitenkin on täällä
Palatsissa. Te pidätte huolen, ettei yksikään ulkopuolinen pääse noiden muurien
tälle puolen. Kukaan ei tule sisään, kukaan ei poistu! Te suojelette
kuningatarta hengellänne!” mies huusi ja katsoi kaikkia sotilaita ankarasti. Varjolaiset
kuuntelivat vakavina ja hiljaa. Èvarran oli vaikuttava näky mustine hiuksineen,
jotka liehuivat kuten hänen viittansa tuulessa. Ylhäältä taivaalta pyörteili
hitaasti maahan lumihiutaleita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Sivussa seissyt, lipevän
oloinen kapteeni kumarsi Èvarranille ja marssi tämän luokse. Hän kumartui herransa
puoleen ja sanoi hänelle jotain. Mies nyökkäsi ja kapteeni kääntyi sotilaita
päin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”No niin te kurjat
surkimukset! Kuusi teistä paskiaisista tuli tänään myöhässä. Te, astukaa
eteen!” kapteeni ärjyi ja osoitti eturivissä seisovia sotilaita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel tunsi kylmän hien
valuvan selkäänsä myöten astuessaan eteenpäin viiden muun kanssa. Hän huomasi
sivusilmällään vieressä seisovan miehen tärisevän kauttaaltaan. Nyt Eiffeliä
alkoi todella huolestuttaa tilanne, johon oli joutunut. Kapteeni viittoi
kädellään ja astui taaksepäin. Molemmat shakaalit kävelivät Eiffelin ja muiden
eteen. Toinen shakaali pysähtyi ja ensimmäinen ojensi sille oman seipäänsä. Keihäänsä
luovuttanut peto veti vuorostaan miekkansa tupestaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ennen kuin Eiffel ehti räpäyttää
silmiään, rivin ensimmäisen miehen pää lensi kaaressa heidän jalkojensa eteen.
Eiffel jännittyi jokaista lihastaan myöten. Hänen täytyi taistella, hän ei voinut
vain seistä tässä ja <i>antaa</i> heidän
teloittaa itseään. Mutta jos hän taistelee, hän paljastuu petturiksi ja häntä
olisi vastassa pataljoona sotilaita ja kaksi shakaalia. <i>Mitä hittoa minä teen??</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel ehti tarttua
miekkansa kahvaan, kun yhtäkkiä pitkätukkainen mies älähti. Shakaali, joka
juuri irrotti toisen sotilaan pään yhdellä lujalla iskulla, pysähtyi välittömästi
ja kääntyi ympäri. Ne liikkuivat pelottavan konemaisesti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kuningattaren henkivartija puhui ääntään
madaltaen arvovaltaiselle prinssipuolisolle. Èvarran nyökkäsi naamioimiehelle,
ja viittoi shakaalinsa takaisin. Kapteeni näytti tyrmistyneeltä ja pettyneeltä tilanteen
muutoksesta. Hän oli selvästi henkilö, josta varjo toi esiin verenhimoisen
puolen. Èvarran puhui vielä naamioidulle miehelle, ennen kuin kääntyi
kannoillaan, marssien sitten takaisin Palatsiin, shakaalien seuratessa häntä.
Varjon korkein mies jätti sotilaansa sanaakaan sanomatta. Sodan alla
sellaisille ei ollut aikaa. Eiffel kyllä tiesi nämä kuviot. Tämä ei ollut
ensimmäinen sota, jossa hän olisi mukana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Näitte mitä myöhästyjille
tapahtuu. Päivällä haluan nähdä KAIKKIEN olevan tasan sillä kellonlyömällä
paikalla!” kapteeni karjui. ”Kaikki muut, paitsi te neljä, poistukaa!” hän
huusi naama punaisena, ennen kuin poistui prinssipuolison perään. Kaikki
sotilaat hajaantuivat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel ja muut myöhästyjät
seisoivat yhä niillä sijoillaan naamiodun miehen astuessa heidän eteensä. Hän
tarkasteli heitä pitkään, puisen maskinsa takaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Te olette nyt minun.”
Mies sanoi kumeasti maskin takaa. Hänen äänensä oli outo. Se oli ainoa sana,
jonka Eiffel keksi kuvaamaan sitä käheää ja soinnukasta ääntä. Tämä ei ollut
tavallisen ihmisen ääni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minä ostin teidän
henkenne, joten te olette tästä hetkestä lähtien minun omaisuuttani.” Mies
sanoi ja nauroi. Kolkko nauru sai väreet kulkemaan pitkin Eiffelin selkäpiitä. Tätä
miestä hänen kannattaisi pitää silmällä. Sitten mies käännähti kannoillaan ja
he lähtivät seuraamaan häntä marssien.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Koko joukko kulki miehen
perässä sisään Palatsiin, ylös suuria kierreportaita ja pitkin leveitä,
autioita käytäviä. Lopulta he saapuivat karuun halliin. Vaikka salissa oli
suuret ikkunat, sen mustat seinät tuntuivat imevän kaiken valon.Seiniä
reunustavat korkeat pylväät heittivät pitkiä mustia varjoja muutenkin synkille
seinille. Salissa seisoi rivissä kuusi sotilasta ikkunoiden edessä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”No niin. Nyt teitä on
kymmenen.” naamiomies sanoi ja pysähtyi keskelle salia. Hän viittasi ikkunan
edessä seisovia sotilaita, puhuen yhä uusille tulokkaille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Heidän</i> tehtävänsä on suojella Valtiatarta. Teidän tehtävänne sen
sijaan on suojella <i>minua</i>.” mies
sanoi. ”Täällä on ihmisiä, jotka tahtovat pääni vadilla ja minun tehtäväni on
suojella kauniin Valtiattaren henkeä. Se on vaikeaa, jos olen päätön.” mies
sanoi olkaansa kohauttaen. Hänen välitön puhenpartensa sai Eiffelin
varautuneeksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Naamiomiehen kädet
roikkuivat sivuilla, eikä hän muutenkaan vaikuttanut olemukseltaan kovin
sotilaalliselta. Eiffel mietti mistä Varjolaiset olivat löytäneet tällaisen
henkivartijan. <i>Mutta muista: minä olen
päällikkösi, ei Evárran. Hän saa sanoa mitä haluaa. </i>Eiffel kurtisti
kulmiaan miettien. Miksi Valtiattarella ei ollut vartioinaan hurjia shakaaleja,
vaan tavallisia ihmisiä? Shakaalit olivat saattaneet Kuningattaren sisään,
mutta niistä ei näkynyt enää jälkeäkään. Jos hän kerta oli niin tärkeä, miksi
hänen vartiointinsa oli tehottomampaa, kuin kruunuprinssin, joka ei edes ole
perimisjärjestyksessä?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Salin toisessa päädyssä
kohosi pimeät kierreportaat, jonne auringonvalo ei päässyt paistamaan.
Portaista kuului askelia. Naamiomies käännähti ympäri ja kaikki tekivät
kunniaa. Eiffelkin suoristi selkänsä. Askeleet voimistuivat, jolloin naamioitu
mies lähti kävelemään vauhdikkaasti portaita kohti. Portaikkoon ilmestyi pitkä
tumma hahmo. Naamiomies pysähtyi. Nyt askeleet kaikuivat salin kiiltävästä
kivilattiasta ja pian auringonvaloon astui pitkä, arvokkaannäköinen nainen.
Nainen oli yhä verhoutunut mustaan pitsiin, jopa hänen kasvojaan peitti musta
huntu. <i>Surupuku?</i> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Teidän armonne.”
naamiomies henkäisi ja painui polvilleen. Hänen äänensä oli muuttunut aivan
erilaiseksi. Pehmeäksi, puhtaaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älä…” nainen sanoi. Hän
kuulosti suorastaan ahdistuneelta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Naamioitu
mies nousi ylös. Valtiatar kääntyi ja asteli kohti ikkunaa. Hunnun alta valuivat
pitkät mustat hiukset, jotka olivat vielä pidemmät kuin hänen aviomiehellään, ulottuen
miltei maahan asti. Nainen pysähtyi ikkunan eteen ja jäi katsomaan ulos. Hetken
oli täysin hiljaista. Eiffel vilkaisi sivusilmällään ja näki, että ikkunoista
avautui näkymä kohti Varjon suurta muuria. Naamiomies asteli valtiattaren
viereen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nytkö se alkaa?” nainen
kysyi hiljaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä, korkeutenne.” mies
vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nainen
henkäisi, kuin joku olisi pistänyt häntä puukolla. Hän sanoi jotain niin
hiljaa, etteivät sotilaat kuulleet hänen sanojaan. Naamiomies astui lähemmäs Valtiatarta
ja kosketti hänen kättään. Nainen kääntyi katsomaan häntä. Vaikkei heidän
kummankaan kasvoja erottanut Eiffel pystyi vannomaan, että heidän välillään oli
jotain.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älkää pelätkö, minä olen
täällä.” mies sanoi, niin että Eiffel juuri ja juuri kuuli hänet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sitä minä juuri
pelkäänkin.” nainen henkäisi ja lähti kiireesti pois. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mies
jäi niille sijoilleen katsomaan, kun Valtiatar katosi takaisin portaikkoon.
Vasta kun askeleet katosivat ja jostain kaikui oven kolahdus, mies ryhdistäytyi
hieman ja marssi takaisin siihen missä oli ollut hetki sitten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Väsyttääkö?” mies kysyi
sotilailta. Hänen äänensä oli jälleen omituisen kuuloinen. ”Parempi ettei,
sillä te tulette seisomaan näillä sijoillanne pitkään.” mies sanoi melkein
nauraen ja huitaisi kädellään ilmaa. Sitten hän käveli ikkunan eteen ja jäi
siihen. Ja niillä sijoillaan he seisoivat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Meni tunti, meni toinen.
Aurinko kulki ikkunoiden editse ja lopulta katosi nurkan taakse. Ensimmäinen
tunti oli ollut tuskaa, toinen tunti oli ollut kärsimystä, mutta kolmannella
tunnilla Eiffelin jalat olivat jo turrat ja vaikka hänen päässään humisi, hän
pysyi silti pystyssä. Naamiomies istui ikkunanlaudalla, nojaten sen
puitteeseen. Välillä hän nousi ja teki pienen kävelylenkin ja palasi sitten
paikoilleen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel oli vihdoin siinä
tilanteessa, mihin hän oli pyrkinyt viimeiset pari viikkoa. Hän oli niin
lähellä kuningatarta, kuin vain mahdollista. Välissä oli ainoastaan yhdeksän
sotilasta ja tuo naamioitu mies. Eiffel oli käynyt läpi monta eri
toimintamallia päässään, mutta ainoa vaihtoehto tuntui olevan suora hyökkäys. Fjoðuriaaneja
ei kannattanut enää odottaa. Palatsia vartioi pari tuhatta sotilasta ja Fjoðuriaaneja
oli paljon vähemmän. Eiffel hymyili itsekseen. Hän kuolisi tänne. Ennemmin tai
myöhemmin, mutta hän kuolisi. Se oli varmaa. Nyt hänen täytyi vain kerätä
sisunsa ja hyökätä. Parempaa tilaisuutta tuskin aukeaisi, pahimmassa
tapauksessa tänne tulisi vain lisää sotilaita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Talven lyhyt päivä alkoi taittua iltaan
ja laskeva aurinko maalasi taivasta oranssin sävyiseksi. Samassa naamioitu mies
havaitsi jotain ulkona. Hän nousi pystyyn ja tähysti ulos. Parin sotilaan päät
kääntyivät ja Eiffelkin katsahti ulos. Kukkulalla, joka kohosi muurin toisella
puolen lähestyi valtava armeija vauhdilla. Ne eivät olleet Varjolaisia. Eiffel
nielaisi. Armeijaa vastaan vyöryi Varjon puolelta shakaalien ja Varjolaisten musta
massa. Jerchóvalaisia oli surullisen vähän verrattuna viholliseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hei! Kuka antoi luvan lepoon?! Asento!!”
naamiomies karjaisi ja kaikki sotilaat suoristivat selkänsä. Mies murahti ja
kääntyi ympäri. Hän katsoi hetken kohti portaikkoa, ennen kuin lähti määrätietoisesti
astelemaan niitä kohti. <i>Nyt tai ei
koskaan. </i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel lähti kävelemään
miehen perään. Sotilaat katsoivat toisiaan kummissaan. <i>Hyvä, ne eivät tajua mitä tapahtuu</i>. Eiffel kiihdytti juoksuun ja
paljasti miekkansa. Hän tunsi kuinka hänen pulssinsa kohosi. Adrenaali sykki
hänen suonissaan miehen selän lähestyessä. Silloin vasta sotilaat havahtuivat,
ettei kaikki ollut oikein, ja joku huusi Eiffelin perään. Naamiomies käännähti katsomaan
taakseen. Eiffel kohotti miekkansa, kun mies näki hänet heti takanaan. Yhtäkkiä
Eiffelin ohi suhahti nuoli. <i>Voi vittu.</i><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nuoli osui naamiomiestä
keskelle rintaa. Eiffel naurahti, vartijoiden sihti oli surkea - hänen
onnekseen. Naamiomies kaatui nuolen iskun voimasta selälleen. Eiffel kuuli
vartijoiden syöksyvän kohti ja hän valmistautui taistoon. Yksi vartijoista oli hetkessä
hänen vieressään. Eiffel väisti iskun, mutta vartija löi miekan hänen
kädestään.<i> Ei!<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Silloin
mies karjaisi ja kaatui kuolleena lattialle. Hänen niskastaan sojotti nuoli.
Eivät vartijat <i>voineet</i> olla noin
huonoja ampumaan. Eiffel nappasi miekkansa maasta ja kääntyi muita vartijoita
päin. Eivät he olleetkaan. <i>Täällä on
ihmisiä, jotka tahtovat pääni vadilla</i>. <i>Äijä
ei kyllä liioitellut ollenkaan.</i> Muut seitsemän vartijaa pysähtyivät
keskelle salia ja katsoivat vuoroin Eiffeliä ja vuoroin toisessa päädyssä olevaa
sotilasta, joka asetti uutta nuolta jouseensa ja ampui. Sitten syntyi kaaos.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kaksi miestä hyökkäsi
Eiffelin ja loput toisen sotilaan kimppuun. Askeleita. Väistö. Isku. Syöksy.
Isku. Huuto. Osuma. Väistö. Isku. Verta. Verta. Verta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Pian kumpikin hänen
kimppuunsa käynyt vartija oli kuollut ja Eiffel seisoi hengästyneenä miekka
valmiudessa. Ase tuntui raskaalta hänen kipeässä kädessään. Toisessa päässä salia
seisoi toinen vartija myös aseistautuneena. Eiffel yritti miettiä. Hän
tarvitsisi jotain mitä käyttää kilpenä, hän ei pystyisi väistelemään nuolia.
Mies otti asetti nuolen jänteelle ja Eiffel kohotti miekkansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Miksi ammuit tuota
miestä?!” Eiffel huusi miehelle ja osoitti maassa makaavaa henkivartijaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Miksi itse hyökkäsit?!”
Mies vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Keskustelun
keskeytti Eiffelin takaa kuuluva ynähdys. Hän vilkaisi taakseen ja näki naamiomiehen
olevan yhä elossa. Mies nousi istumaan, katsoen rintaansa uponnutta nuolta.
Sitten hän otti kiinni nuolesta ja katkaisi sen siitä mistä se oli sukeltanut
hänen sisäänsä. Naamiomies nousi ylös murahtaen ja he katsoivat kaikki
toisiaan. Tilanne oli muuttunut haastavaksi. Henkivartija veti miekkansa esiin.
Eiffel nielaisi. Hän ei ollut tavallinen mies, koska ei näyttänyt paljoa
välittävän siitä, että hänestä oli juuri mennyt nuoli läpi. Lisäksi huolta
aiheutti toinen sotilas, jonka ampumia nuolia olisi vaikea väistellä ilman
kilpeä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-3LvuOLKZ6_0/VZmS7GgdelI/AAAAAAAAAvA/F05r9NXSf4s/s1600/kappale_19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="460" src="http://2.bp.blogspot.com/-3LvuOLKZ6_0/VZmS7GgdelI/AAAAAAAAAvA/F05r9NXSf4s/s640/kappale_19.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mielenkiintoista.”
naamiomies totesi katsoen lattialla maakaavia kuolleita vartijoita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Sitten
hän hyökkäsi Eiffelin kimppuun. Mies käytti miekkaa paljon taitavammin kuin
muut vartijat ja lisäksi Eiffel oli vielä hengästynyt aiemmasta kamppailusta.
Naamiomies oli vaarallinen vastus. Hänen iskunsa olivat nopeita ja tarkkoja. Toinen
sotilas tähtäsi jousellaan, muttei ampunut. Hän selvästi odotti jommankumman
pääsevän ensin hengestään. Käytännöllinen taktiikka.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel yritti lyödä miekalla henkivartiaa
käteen, mutta tämä väisti ja iski Eiffeliä lujaa päähän. Eiffel lensi kaaressa
maahan kypärään kohdistuneen lyönnin voimasta. Hänen henkensä pelastanut kypärä
kieri kauas seinän viereen. Eiffel kierähti ylös, ja koska hänellä ei ollut
silmikkoa kaventamassa näkökenttäänsä, hän näki tilanteen paremmin. Tosin nyt
hänellä oli suurempi vaara päästä hengestään. Eiffel vilkaisi nopeasti. Kypärä
oli liian kaukana, eikä hän ehtisi ottaa kuolleelta vartijalta kypärää
itselleen. Naamiomies kallisti päätään ja naurahti voitonriemuisena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Eiffel kuuli askeleet. Toinen sotilas
ilmestyi hänen viereensä. Hän oli jättänyt jousensa ja kohotti miekan
naamiomiestä kohti. Eiffel katsoi häntä hämillään. <i>Mitä</i> tuo mies aikoi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hyvä nähdä sut täällä.” sotilas sanoi
ja veti myös kypäränsä pois.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hetken
Eiffel luuli, että naamiomies oli sittenkin lyönyt hänet hengiltä ja hän oli
nyt tuonpuoleisessa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä?” Waldo naurahti
Eiffelin ilmeelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Luulin näkeväni
kuolleita.” Eiffel vastasi ja naurahti myös.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Sitten
he vakavoituivat ja kääntyivät vastustaan kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Herkkä jälleennäkeminen
vai?” naamiomies kysyi ja kohotti miekkansa heitä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”No minä lähetän teidät
molemmat takaisin helvettiin!” hän karjaisi ja hyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Jopa
taistelussa yksi kahta vastaan naamiomies oli taitava. Nyt oli selvää, miksi
hänet oli valittu Valtiattaren henkivartijaksi. Mutta Eiffel tunsi saaneensa
voimansa takaisin. Väsymys ja maitohapot olivat poissa. Waldon näkeminen oli
kuin nuorentanut häntä kaksikymmentä vuotta. Vaikka olkapäähän sattui yhä,
Eiffel ei välittänyt. Hänen ystävänsä oli palannut kuolleista ja he eivät
kaatuisi täällä. Ei tänään. He palaisivat täältä hengissä kotiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Vaikka naamiomies muuttui
joka iskulta aggressiivisemmaksi ja nopeammaksi, olivat Eiffel ja Waldo yhdessä
hänelle liikaa. Hän hyökkäsi raivoisasti saaden Eiffelin horjahtamaan
väistäessään miekkaa, jolloin naamiomies yritti hyökätä suoraan häntä päin.
Waldo kuitenkin ehti väliin ja hänen miekkansa viilsi miestä suoraa kasvoihin.
Mies horjahti ja melkein kaatui. Eiffel kierähti ylös ripeästi. Mies suoristi
selkänsä ja kuulosti kuin hän olisi nauranut. Naamio hänen kasvoillaan oli
haljennut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Vähempää en odottanutkaan
teiltä.” mies sanoi. Naamio halkesi ja puolet siitä tipahti lattialle. Eiffel
ja Waldo järkyttyivät. Naamion toinenkin puolisko tipahti kolahtaen lattialle.
Heidän edessään seisoi huvittuneen näköisenä Mendez.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä vittua??” Waldo
ähkäisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Häh, ettekö ole iloisia
nähdessänne mut?” Mendez kysyi ja kohotti hieman miekkaansa. Hänen silmänsä
eivät olleet sokeat, vaan kirkkaat ja terävät. Mutta ne eivät olleet tummat
väriltään niin kuin ennen, vaan vihreät, lähes keltaiset.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eiffel ei voinut uskoa
tätä todeksi. Tuo oli varmasti jokin kaksoisolento, muodonmuuttaja tai jotain.
Tuo mies oli vieras heille. Se vain näytti Mendeziltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sinä et ole Mendez.”
Eiffel sanoi epäuskoisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
katsoi häntä ja virnisti oudosti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mistä sä niin päättelit,
Eif?” hän vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Koska sun piti olla
meidän <i>kanssa</i>, ei meitä vastassa!”
Eiffel huusi raivoissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sää se otat kaiken aina
niin henkilökohtaisesti, kun hommat ei menekkään niinku oisit halunnut.” Mendez
sanoi hymyillen. ”Mut kiitti siitä kun toitte mut Jerchóvaan, sokeana olis ollu
vähän vaikeeta päästä tänne yksin.” hän sanoi ja otti askeleen lähemmäs, hänen
miekkansa yhä roikkuen sivulla. Eiffel ja Waldo kohottivat aseensa. Tuntui
kuitenkin niin väärältä hyökätä ystävän kimppuun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mendez, väisty. Me ei
haluta tappaa sua.” Eiffel sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
nauroi taas, mutta vakavoitui yhtäkkiä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Se nyt ei käy päinsä.”
hän sanoi ja katsoi heitä kulmiensa alta. Hänen katseensa oli ahdistava ja sai
Eiffelin melkein voimaan pahoin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Me tultiin tappamaan
Valtiatar, ei sua!” Waldo huusi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
kohotti miekkansa ja katsoi heitä myrkyllisesti. Hänestä huokui vihaa,
pahantahtoisuutta ja kuolemannälkää.<i><o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ei. Te ette tapa häntä.
Minä en anna sen tapahtua.” hän sanoi ja hänen äänensä muuttui oudoksi. Eiffel
oli ollut oikeassa. Tuo ei ollut enää Mendez.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Miksi</i>?! Hän on <i>Varjon</i>
kuningatar!” Waldo huusi tuskissaan. Hän ei millään tahtonut uskoa, että heidän
ystävänsä voisi kääntyä heitä vastaan viime hetkellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän on <i>minun</i> kuningattareni!!” Mendez huusi
vetäen viitan alta esiin toisen miekan ja hyökkäsi silmät raivosta kiiltäen
heidän kimppuunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Jos hän oli ollut sokeana
hämmästyttävän hyvä miekkailemaan, hän oli nyt suorastaan käsittämättömän
taitava. Eiffel ja Waldo saivat väistellä hänen nopeita liikkeitään, eivätkä
pystyneet antamaan liki yhtään iskuja takaisin. Osat olivat vaihtuneet ja he
olivat nyt altavastaajina. Tilannetta vaikeutti sekin, etteivät he voineet enää
taistella kuin aiemmin. Vielä hetki sitten he yrittivät tappaa vihollista,
mutta nyt heitä olikin vastassa oma ystävä. Kuinka voi voittaa kamppailun
tappamatta häntä? Hyökkäys oli muuttunut puolustukseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Lopeta!” Waldo huusi
torjuessaan iskuja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
ei kuunnellut, vaan kävi kahta kauheammin päälle. Kun Eiffel yritti puuttua
sivusta, Mendez torjui yhtä aikaa hänenkin hyökkäyksensä, lyöden miekan hänen
kädestään. Eiffel harppasi taaksepäin ja Mendez kävi kaikin voimin Waldon
kimppuun. Portaikon vieressä oli kaksi parimetristä rautakynttelikköä. Eiffel
lähti juoksemaan kohti kynttilän jalkaa. Mendez huomasi hänet ja lähti hänen
peräänsä. Eiffel tarttui toiseen kynttelikköön ja huitaisi sillä Mendeztä päin,
saaden kakkosmiekan kalahtamaan lattiaan. Hän väisti ja tarttui toisesta
miekastaan kaksin käsin kiinni ja löi kynttelikön kahtia yhdellä lujalla
iskulla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mendez lopeta!” Waldo
huusi taas. Hän seisoi heistä kymmenen metrin päässä jousi jännitettynä, nuoli
tähdättynä kohti ystäväänsä. Mendez nosti maahan pudonneen miekkansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ei! Te ette tapa häntä!!”
hän huusi ja lähti juoksemaan Waldoa kohti molemmat miekat kohotettuina.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Pysähdy!” Waldo huusi ja
tähtäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
ei hidastanut vaan jatkoi hyökkäystään. Waldo ampui ja nuoli osui Mendeztä reiteen.
Hän ähkäisi tuskasta ja horjahti melkein kaatuen. Waldo otti pari askeltaa
taaksepäin ja peruutti hänestä kauemmas. Mendez murahti, nosti miekkansa ja
hyökkäsi uudestaan. Waldo ampui ja nuoli osui häntä toiseen jalkaan. Mendez
karjahti ja kaatui polvilleen. Waldo asetti uuden nuolen jänteelle. Mendez
nosti katsensa vihoissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ole TOSISSASI<i> hijoputa</i>!!” hän karjui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älä pakota mua siihen.”
Waldo kiristeli hampaitaan ja tähtäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
karjaisi vihastuksissaan ja nousi vielä hyökätäkseen. Waldo ampui ja nuoli osui
häntä vasempaan käteen. Miekka putosi korkeasti helähtäen lattialle. Mendez
hidasti vauhtiaan irvistäen tuskasta. Waldo veti uuden nuolen ja ampui. Nyt
nuoli osui hänen oikeaan olkapäähän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Mierda!</i>” Mendez ähkäisi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hänen
kätensä tärisi, mutta silti hän piti tiukasti kiinni miekan kahvasta.
Ilmeisesti kipu alkoi käydä sietämättömäksi, sillä hän ei pystynyt enää kohottamaan
miekan terää maasta. Verta valui hänen jaloistaan lattialle. Waldo tiesi mihin
ampui.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Miksi, Mendez?” Waldo
kysyi tuskissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendez
katsoi häntä raivosta täristen, silmät tihkuen vihaa ja inhoa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Miksi sä teet tän sen naisen takia??”
Waldo jatkoi ja astui lähemmäs.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Koska minä rakastan häntä!” Mendez
huusi ja yllättäen hyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hän
huitaisi miekallaan osuen Waldoa rintaan. Kuului tuskan parahdus. Waldo makasi
maassa katsoen kauhuissaan ylös. Mendez ei enää liikkunut. Verta valui hänen
suupielestään hänen katsoessaan hitaasti Eiffelin miekkaa, joka tuli hänen
vatsastaan läpi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sentään… sä olit
tosissas.” hän sanoi hiljaa ja vajosi polvilleen. Hänen miekkansa kalahti
lattialle. Mendez tuijotti lattiaa lasittunein silmin, hengittäen raskaasti.
Eiffel päästi irti miekasta, joka oli uponnut kahvaa myöten Mendezin selkään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sä et jättänyt mulle
vaihtoehtoja.” Eiffel vastasi hiljaa kävellen hänen eteensä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hän
ojensi kätensä ja nosti Waldon pystyyn. Mendez ei katsonut kumpaakaan heistä.
Eiffel seurasi häntä murheissaan. Hän muisti Kalistarin linnan Márussa ja
Varjon, joka saartoi heidät. Sen jälkeen Mendez sokeutui…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sä siis valisist Varjon.”
Eiffel sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mendezin
kädet roikkuivat sivuilla, hänen yhä tuijottaen lattiaa. Auringon lämpimän sävyiset
säteet saivat verisen lattian melkein hohtamaan punaisena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Te ette tiedä… Mitä minä
näin...” Mendez sanoi hiljaa. Verta valui suusta lattialle hänen puhuessaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Varjo valitsi minut...”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tuskan
pisto tuntui Eiffelin sisällä hänen katsoessaan kuolevaa ystäväänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sinäkö tapoit Brittanyn?”
hän kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”…Kyllä.” Mendez vastasi
yhä kohottamatta katsettaan, tai liikahtamatta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Waldo
parahti surullisena ja käänsi katseensa pois.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Eikö ne kaikki vuodet
merkinneet sulle mitään?” hän kysyi ääni ahdistuksesta väristen. Mendez ei
vastannut. Hänen henkensä alkoi rohista joka hengen vedolla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sä pelastit minut siellä
Márussa ja nyt meidän piti tappaa sinut?! Me tultiin tänne asti <i>pelastamaan</i> sinut!” hän jatkoi
tuskissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nyt Mendez liikahti. Verta
purskahti hänen suustaan ja hän otti maan käsillään vastaan vajotessaan
lattialle. Varjot liikkuivat hitaasti seinillä illan tummuessa. Mendez
värähteli ja kohotti lopulta katseensa hitaasti heihin. Hän näytti yhtäkkiä
hyvin surulliselta, mutta hymyilikin yllättäen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kaikki meni juuri niin
kuin pitikin...” hän kuiskasi murtuneella äänellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä sä tarkoitat?!”
Waldo parahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minä vedin sut sieltä
joesta, Waldo. Eiffel ei olisi yksin... saanut mua tapettua...”<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Jokin
välähti hänen silmissään ja ne muuttuivat jälleen tummiksi, ennen kuin
painuivat kiinni. Mendez henkäisi hiljaa kaatuessaan kuolleena salin lattialle.
Auringon viimeiset säteet katosivat taivaalle kertyneiden pilvien taakse ja
tuli pimeää. Hyvin pimeää.<o:p></o:p></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-62238296414182784092015-07-02T09:46:00.000+03:002015-07-02T09:48:41.146+03:00Kesätervehdys!Pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaiselosta, rakkaat lukijani. Olen ollut kiireinen arkielämässäni ja blogin päivittämiseen ei ole oikein löytynyt aikaa. Uuden kodin järjestely ja uuden karvaisen perheenjäsenen hoito on vaatinut aikaa ja energiaa, ja lisäksi olen yrittänyt vähän lomaillakin välissä. ;)<br />
<br />
Olen myös miettinyt tarinan lopetusta, joka lähenee vääjäämättä. Viimeisiä lukuja viedään, mutta lupaan, että kappaleita on jäljellä vielä toista kymmentä, ja lisää tulee koko ajan! Siinä tuleekin vastaan aihe, jota olen pohtinut kovasti. Sitä myöten mitä saan kirjoitettua tarinan loppua, syntyy uutta tekstiä koko ajan lisää. Voi olla, että joudun karsimaan tekstistä aika paljon pois, tai kirjoittaa aivan uusi luku, jatko-osa niin sanoakseni. En vielä tiedä. Tarina rönsyilee ja paisuu joka suuntaan, mutta kirjoittajana koen, että tarinaan jää liian monta aukkoa, jotka täytyy täyttää. Siksi tekstiä syntyy koko ajan lisää, vaikka tarina täytyisi jo saada päätökseen.<br />
<br />
Joten, mitä mieltä Te olette, lukijani? Haluatteko pitkän lopetuksen, vai mahdollisen jatko-osan, jossa selitetään hieman tarinan lopetusta ja taustoja? Haluan tietää mitä mieltä muut ovat ja tässä vaiheessa asiaan pystyy vielä vaikuttamaan. siksi olen lykännyt seuraavan kappaleen julkaisua, haluan tietää mihin suuntaan ryhdyn tarinaa viemään, ennen kuin laitan viimeisen sinetin päälle, eli jatkan julkaisemista.<br />
<br />
Joka tapauksessa kertomus on vielä kesken. En tahdo julkaista keskeneräistä tarinaa, vaan haluan lukukokemuksen olevan paras mahdollinen. Monet ovat saattaneet huomata tekstissäni viliseviä kirjoitusvirheitä; niitä syntyy, kun joudun julkaisemaan liian nopealla tahdilla, enkä ole ehtunyt huolellisesti oikolukea tekstiä. Lisäksi moni on varmaan jo pistänyt merkille kuvituksen puutteen viimeaikaisissa kappaleissa. Itse haluaisin kuvittaa joka kappaleen, mutta aina ei hyvää kuvaa synny ajoissa. Mieluummin julkaisen kappaleen ilman kuvaa, kuin huonon kuvan kanssa.<br />
<br />
Otin jo keväällä "lukulomaa" koulun opinnäytetyötä varten (meni läpi ja hyvin arvosanoin vieläpä!), ja voi olla, että joudun jälleen pitämään taukoa, jotta saan kirjoitettua tarinan loppuun ilman häiriöitä. Mutta nyt työttämänä taiteilijana minulla onkin vain aikaa! Suunnittelen itselleni aikataulun ja julkaisen sen täällä blogissani, jotta Te ette joudu olemaan pimennossa ja miettimään milloin blogiin ilmestyy jälleen lukuja. En ole kuollut, en ole unohtanut Aygan Laulua, olen vain kiireinen ja tahdon antaa teille vain parasta! :)<br />
<br />
Seuraava kappale julkaistaan tällä viikolla, viikonloppuna todennäköisesti, joten pysykää kuulolla!<br />
<br />
Aurinkoista kesän jatkoa!<br />
-Tuuli<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/--X00aSNToAI/VZTd_-O3gLI/AAAAAAAAAug/tKjzdhiX048/s1600/tuuli_kirjottaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="288" src="http://3.bp.blogspot.com/--X00aSNToAI/VZTd_-O3gLI/AAAAAAAAAug/tKjzdhiX048/s400/tuuli_kirjottaa.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirjottaminen on vaikeaa ilman näyttöä</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-511738381777232192015-06-14T20:40:00.001+03:002015-06-14T20:40:57.753+03:00Viimeinen Luku - Kappale 19<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Velvollisuus<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Seuraavana
päivänä aamuvarhaisella, ennen kuin aurinko oli vielä ehtinyt pilkistää
horisontin takaa, lähti joukko päällikön kaartilaisia viemään viestiä ympäri
kylää. Kutsu sotaan koski kaikkia miehiä jotka olivat ehtineet nähdä yli
viisitoista kesää. Ainoastaan vanhat ja sairaat, sekä naiset eivät olleet osana
kutsuntoja. Paettuaan syntysijoiltaan Korpeen kauan sitten, olivat geatkit sotineet
ainoastaan toisiaan vastaan. Nyt ensimmäistä kertaa vuosisatoihin vastassa oli
tuntematon uhka. Auringon noustessa paksujen pilvien taakse, oli jo puolet
Korvenpäästä tietoinen tulevasta sodasta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päällikkö oli kutsunut kyläläiset
koolle toisen päivän ehtoolla. Kokoontumista varten käynnissä olevat
valmistelut pitivät lähes koko kylän kiireisenä. Perinteisesti sotaan lähtö
merkitsi suurta illallista, jolla henkensä uhraavia sotureita juhlittiin. Korvenpäässä
asui nyt myös väkeä kolmen kylällisen verran. Vain yhden kylän päällikkö
Koskenkulman Iikka oli kansalaistensa kanssa ehtinyt paeta Varjolaisia ajoissa,
mutta heidän koko kylänsä tuhottiin polttamalla maan tasalle. Muiden kylien
päälliköt olivat menehtyneet puolustaessaan kyläänsä. Pelastuneet valitsivat
joukostaan omat edustajansa; vahvimmat ja viisaimmat. Vanhojen kylien edustajat
tulisivat toimimaan Arthosin kenraaleina sodassa ja valvoivat myös taisteluun
valmistautumisen etenemistä. Nyt kenraalit ja kapteenit olivat kerääntyneet
Päällikön luo laatimaan sotasuunnitelmaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc oli komennettu Kaartin
kanssa kasaamaan joukkoja. Hän ei ollut nähnyt Fjoðuriaaneja tai Nanaa saapumisillan
jälkeen. Hänellä ei silti ollut aikaa miettiä, mitä he tekivät tällä hetkellä.
Armeija täytyi kasata; hevosten varusteet kunnostaa, aseet ja haarniskat
valmistella… Heillä oli kaksi päivää aikaa siihen, mihin olisi tarvittu ainakin
viikko. Osc ehti koko päivän aikana pitää kaksi kokonaista, lyhyen lyhyttä
taukoa, jolloin hän ehti hädin tuskin syödä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päivä venyi pitkälle
iltaan. Vasta lähellä keskiyötä Osc pääsi vihdoin nukkumaan. Hän oli viimeiset
tunnit viettänyt talissa järjestämässä hevosia ratsuiksi. Tallimestari oli
vaatinut myös Veljen värväämistä ratsuksi ja Osc oli yrittänyt selittää, että
hänen veljensä poni oli aivan liian pieni ja vanha sotahevoseksi. Tallimestari
taas oli huomauttanut, että heillä ei ollut tarpeeksi hevosia ja kyläänkin
täytyi jättää nopeita ja vahvoja ratsuja kotirintamaa varten. Osc oli lopulta
saanut suostuteltua Veljen juhdaksi, jotta se ei joutuisi keskelle taistelua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc astui sisään kotiinsa,
vain huomatakseen asunnon olevan tyhjänä. Ilmeisesti Senikan synnyts oli
käynnistynyt, sillä Mirena oli hänen kätilönsä. Äiti ei koskaan lähtenyt ulos
pimeällä, jos ei ollut aivan pakko. Osc huokaisi syvään pettyneenä. Senikan
lapsi oli päättänyt kyllä kaikista otollisimman ajan syntyä. Hän olisi halunnut
viettää viimeisen illan ennen taistelua äitinsä kanssa, mutta se ei nyt
ilmeisesti ollut mahdollista. Hän oli isätön ja Mirena oli leski. Ja pian hänen
äitinsä olisi myös lapseton. Olisi hyvin todennäköistä, että hän tai Tomar, tai
molemmat saisivat surmansa taistelussa. Oscista tuntui kurjalta ajatella
äitiään, joka joutuisi elämään aivan yksin. <i>Tällaista
on siis olla aikuinen</i>, Osc mietti murheissaan ja painui pehkuihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Aamu koitti liian
aikaisin. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun Osc heräsi koputukseen. Hänen
tuttavansa Luos, jonka Osc oli nähnyt Honganpäässä vartiossa toissapäivänä,
seisoi hänen ikkunansa takana. Päällikön määräämä aamuherätys. Oscista tuntui,
kuin ei olisi nukkunut silmäystäkään. Voikohan väsymykseen kuolla, hän mietti
vetäessään housuja jalkaansa. Hiipiessään eteiseen Osc huomasi, että Mirena oli
palannut yöllä kotiin. Hänen makuuhuoneensa ovi oli raollaan, kuten aina ja hän
erotti äitinsä nukkumasta sängyssään. Oscilla olisi tehnyt mieli käydä
halaamassa äitiään, muttei tohtinut herättää tätä. Niinpä hän suoriutui ulos mahdollisimman
äänettömästi. Äiti oli ansainnut leponsa. Kodin kulmalta hän pisti ripeästi
juoksuksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc vilkaisi mennessään
kaiteen yli alas maahan, jossa oli jo täysi kuhina käynnissä. Nuorukaiset
kiiruhtivat innosta pinkeinä terottamaan miekkojaan, kun aikuiset näyttivät
ahdistuneilta vetäessään haarniskoja ylleen. Alas oli koottu kokonainen armeija
ja lisää miehiä liittyi koko ajan lisää. Silti joukko ei ollut erikoisen suuri.
Osc nielaisi. Hän laskeutui puusta maan tasalle ja hänelle lyötiin heti
geatkien sotisopa syliin. Poikasena Osc oli rakastanut leikkiä sotaa kavereidensa
kanssa ja he olivat iän myötä siirtyneet harrastamaan miekkailua. Kun hän tuli
miehen ikään, hänet koulutettiin suojelemaan kylää, kuten muutkin nuorukaiset.
Aikojen muututtua levottomammiksi heidät kaikki oli värvättyvartioimaan kylää.
Ja yhä vain nuoremmat joutuivat osallistumaan vartiointi-tehtäviin, kokeneiden
liityttyä mukaan metsästämaan ruokaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tähän päivään saakka Osc
oli janonnut päästä taisteluun, mutta tositilanteen koittaessa hän ei ollut tippaakaan
innoissaan. Sitä oli vaikea myöntää itselleen, mutta häntä pelotti.
Nahkahaarniska kiristi ja siinä oli jäykkä liikkua. Hiki valui jo, vaikka ilma
oli kylmä. Vetäessään hanskoja käteensä ja mietti miten kauan hän jaksaisi
miekkailla tällaisissa varusteissa. Treenatessa sai pitää välillä taukoa, mutta
jos taistelussa väsyy kesken kaiken, pääsee hengestään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Demossa häntä ei ollut
pelottanut tällälailla. Vaara oli ollut hyvin todellinen: he olivat keskellä
varjolaisia ja shakaaleja. Siihen hetkeen saakka kun hän oli saanut varjolaisen
miekasta sivalluksen kasvoilleen, hän oli jotenkin kuvitellut olevansa
kuolematon. Kivusta hän pääsi yli nopeasti, mutta Osc oli todella pelästynyt,
ja sitä tunnetta hän ei ollut saanut karistettua ajatustensa takaa. Silloin
heillä oli ollut mahdollisuus paeta, mutta nyt jos hän pakenisi, hän pettäisi
kansansa ja itsensä. Sota oli jotain sellaista, mitä nuori geatki ei ollut
koskaan joutunut tosissaan miettimään. Eikä miettiminen tuntunut hyvältä
nytkään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc kiinnitti huotran
vyötäisilleen ja nosti ilmaan miekan, joka nojasi maassa puuta vasten.
Taistelussa hänellä olisi myös jousi, mutta ampuminen ratsastaessa oli pahuksen
vaikeaa. Ja nyt hänellä oli enää yksi silmä, jolla tähdätä. Osc tunsi kylmän
hien valuvan niskaansa pitkin, miettiessään osaisiko hän enää ampua jousella. <i>Tästä täytyy kertoa komppanjani kapteenille.</i>
Osc lähti heti marssimaan kohti kapteenin viiriä, joka seisoi kiven heiton
päässä hänestä. Hän kuitenkin seisahtui. Jos hän ei voisi ampua, se
tarkoittaisi etulinjaa. Vatsassa muljahti häijysti ja Osc nielaisi. Eturintama
tarkoitti kuolemaa. Osc kääntyi kannoillaan. Hän päätti ensin kokeilla osaisiko
vielä käyttää jousta, ennen kuin menisi puhumaan sivun suunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kentällä oli oikea ryysis.
Viimehetken treenit olivat käynnissä kaikilla niillä, jotka kokivat sen
osaltaan tarpeelliseksi. Osc näki nyyhkyttävän viisitoistavuotiaan istuvan
maassa. Pojan puumiekka oli pudonnut maahan ja hänen parinsa läksytti häntä
huonosta jalkatyöstä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jos et osaa väistää,
kuolet ensimmäisenä taistelussa!” mies sanoi tylysti ja sai pojan itkemään.
Oscilla tuntui pahalta pojan puolesta, mutta jatkoi silti ohi. Oli parempi olla
rehellinen, kuin valaa aiheetonta toivoa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Jousiammuntaradalla Osc
asettui vanhan miehen viereen, joka oli osunut vain kahdesti maalitauluun. Mies
katsoi tulosta pettyneenä, mutta haki sitten nuolet takaisin ja aloitti alusta.
Osc yritti hymyillä miehelle rohkaisevasti, vaikka hänellä itsellään ei ollut
lainkaan itsevarma olo. Hän oli juuri asettamassa nuolta jouselle, kun hän
huomasi paikallaolijoiden kiinnittäneen huomionsa johonkin. Silloin Osc erotti
kiihkeän miekkailun ääniä ja etsi katseellaan äänten lähdettä, kuten muutkin.
Kymmenen metrin päässä kaksi geatkia otti yhteen miekoin. Ympärille oli
kerääntynyt toistakymmentä geatkia katsomaan ottelua. Vanhempi geatki, jolla
oli musta parta ja tumma häntä oli Ramonin tuttu ja Osc oli nähnyt äijän usein
miekkailuharjoituksissa. Toinen geatki oli selin Osciin ja hänellä oli huppu
päässään, eli sparrauspari saattoi olla kuka vain. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc tiesi veteraanin
olevan haka miekkailija, ja vaikka nuorukainen pärjäsi erittäin hyvin, ei
hänellä olisi mahdollisuuttakaan tätä vastaan. Yllättäen nuori miekkailija teki
nopean harhautusliikkeen, riisuen vetaraanin aseista ja ottelu päättyi. Jotkut
taputtivat ja sparrauspari kätteli toisiaan. Huppupäinen geatki poistui
ripeästi paikalta. Osc tahtoi henkilökohtaisesti onnittella miestä hienosta
suorituksesta. Hän oli juuri hihkaisemassa miehelle, kun tämä kääntyi nousemaan
rappusia ylös. Osc näki jotain punaista vilahtavan hupun alta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nana?” Osc mutisi
hämillään partaansa, mutta miekkailija oli jo kivunnut näkymättömiin. Osc jäi
seisomaan niille sijoilleen epäuskoisena. Sitten hän kiiruhti
veteraaniottelijan luokse. Äijä vaihtoi asetta kentän reunassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Anteeksi, mutta tiedätkö
kuka …hän oli? Vastaparisi?” Osc kysyi mieheltä, joka juuri asetti maahan
lentänytttä miekkaansa takaisin huotraan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän? En ollut nähnyt
aikaisemmin, luultavasti muuttanut toisesta kylästä. Tuli ensimmäisenä aamusta
luokseni ja pyysi päästä treenaamaan kanssani. Sanoisin, ettei poika enempää
treenausta tarvitse!” ukko naurahti, niin että Osc näki haljenneen kulmahampaan
vilahtavan. Mies toi Oscille mieleen isänsä, ehkä johtuen yhtä tummasta
turkista, tai hilpeästä luonteestaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc kiitti äijää ja palasi
ampumaradalle. Se ei <i>voinut </i>olla
Nana. Tyttö oli hauras kuin haavanlehti. Hän ei voinut mitenkään tervehtyä yhdessä
yössä. Pojalla oli luultavasti punainen huivi otsallaan, jota hän vain erehtyi
luulemaan hiuksiksi. Mutta ehkä hän ehtisi käydä tervehtimässä tyttöä
nopeasti... Osc ravisteli sitten typerän ajatuksen poism, ja keskittyi ainoastaan
ampumiseen. Pian häntä kaivattaisiin jälleen, eikä treeneille ollut koko päivää
aikaa. Nyt ei ollut aikaa tyttöjen liehittelylle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Lopulta ilta koitti. Päivän
kylän yllä roikkuneet pilvet olivat vihdoin hälventyneet ja kuut hohtivat
kirkkaina tähtikirkkaalla taivaalla. Koko kylä kokoontui Honganpään edustalle
kuuntelemaan päällikön puhetta. Sotilaat olivat valmiina; varusteet ja hevoset
olivat valmiina; hyökkäyssuunnitelma oli valmiina. Kaikki tiesivät mitä tehdä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc liittyi väenpaljouden joukkoon
viimeisten joukossa. Hän oli ehtinyt harjoitella jonkin verran ja oli lihasmuistista
jopa osunut maalitaulun keskiosaan muutaman kerran. Silti hän ei ollut enää
yhtä hyvä jousenkäyttäjä kuin oli joskus ollut. Luulisi, että yhdellä silmällä
olisi helpompi tähdätä, mutta totuus oli jotain muuta. Veisi aikaa, ennen kuin
hän osasi tähdätä yhtä hyvin, kuin ennen. Osc näki Mirenan ylhäällä nojaten
kaiteeseen ja riensi ylös halaamaan äitiään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Osc!” Mirena huudahti ja
rutisti poikaansa tiukasti. ”Luulin jo etten ehdi nähdä sinua!” hän sopersi
Oscin korvaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Niin minäkin! Olitko
eilen Senikan luona? Synnyttikö hän nyt?” Osc kysyi. Mirena nyökkäsi mutta
käännähti ympäri kuullessaan hurrausta. Päällikkö oli astunut esiin majastaan
ja seisoi nyt ylhääällä portaiden päässä. Kaikki geatkit osoittivat suosiota.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän sai pojan. Kerron
myöhemmin lisää.”Mirena sanoi ja taputti päällikölle muiden mukana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Veljeni! Siskoni!”
Päällikkö aloitti ja hurraukset vaikenivat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nyt on koittanut aika,
kun geatkit käyvät sotaan. Varjolaiset ovat ajaneet kansamme kodeistaan. He
ovat polttaneet kyliämme, tappaneet, raiskanneet ja alistaneet kaltaisiamme. Meidät
on ajettu ahdinkoon. Nyt me emme enää pakene. Emme aio enää alistua. Me käymme
vastahyökkäykseen.” Arthos kuulutti vakaalla, kantavalla äänellä geatkien kuunnellessa
hiljaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Vihollinen on
ylivoimainen ja meitä on vähän, mutta meillä ei ole varaa perääntyä. Varjo
aikoo julistaa sodan koko Jerchóvaa vastaan ja me liitymme taisteluun. Jos emme
tee mitään, pian Varjon shakaalit marssivat Korpeen, tuhoten kaiken tieltään.
Ja meidät samalla. Mutta me emme ole yksin! Idän ihmiset ovat luvanneet
taistella kanssamme, rinnallamme! Vaikka meitä on vähän, se ei silti tarkoitta
etteme voi näyttää Varjolaisille miltä tuntuu joutua geatkien kynsiin! Siispä
aseisiin veljet! Kohottakaa miekkanne, kohottakaa seipäänne! Kohottakaamme
malja!” hän kajautti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ja kaikki hurrasivat. Geatkit
huusivat, hurrasivat ja karjuivat. Nyt juhlikaa! Huomenna me kuolemme, mutta
tänään on juhla! Metsässä nukkuneet linnut nousivat kaikki siivilleen Korvenpään
hurrauksen myötä. Tunnelma kiihdytti mieltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Alhaalla piiat alkoivat
jakaa viiniä miehille ja naisille hurrauksen tahdissa. <i>Juokaa, juokaa, juokaa, juopukaa! </i>Nauru levisi samaa tietä, kun
kupit kiersivät kädestä käteen, myös ylös tikkaita pitkin ja viiniä laskettiin
tynnyreittäin. Pian kaikilla oli kädessään pikari, kulho tai kuppi täynnä
verenpunaista viiniä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc kurkotti kaiteen yli ja katsoi
kuinka viimeisetkin geatkit saivat viinikuppinsa vähitellen täyteen. Kaartilaiset
kaataisivat viimeisenä juomaa kolmen kylän edustajille, Päällikölle, sekä hänen
seurueelleen. Arthosin takana Honganpään oven edessä seisoivat Fjoðuriaanit,
neljä vartijaa ja Nanáki. Osc hieraisi silmiään. Tytöllä oli päällään
nahkahaarniska ja huppu, jonka alta hänen punaiset hiuksensa valuivat tytön
olkapäiden yli. Nana seisoi selkä suorana ja näytti elinvoimaiselta – vahvalta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Onko tuo se tyttö jonka
Senika toi luokseni toissapäivänä?” Mirena kysyi myös tähystäen Nanaa. ”Enpä
ollut vähällä tunnistaa häntä. Muistelin, että hän oli pienempi. Hän taisi olla
hieman kipeä?” Mirena kysyi ja hymyili nähdessään pojan ilmeen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mene jo hänen luokseen.”
Mirena sanoi ja iski silmää Oscille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc
suikkasi suukon äitinsä poskelle ja lähti kiiruhtamaan kohti Päällikköä ja
Nanaa. Hän yritti olla läikyttämättä maljaansa, mutta yritti silti pitää
kiirettä; pian päälliköllekin kaadettaisiin malja, eikä hän sitten enää
kehtaisi juoksenella ympäriinsä. Onneksi Luos, Oscin ystävä oli vahdissa, joten
häntä ei pysäytetty viime hetkellä. Osc sai kaverinsa ylipuhuttua päästämään
hänet Päällikön luokse ja hän ehti paikalle juuri, kun Kaartilaiset kaatoivat
kaikille viiniä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Osc!” Nana kuiskasi
hämillään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc
pysähtyi heidän viereensä ja tervehti häntä ja sitten Fjoðuriaaneja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ehdin juuri ja juuri! Olen
ollut koko päivän yhtä kiireinen kuin eilen.” Osc vastasi heille. Fjuduriaanit
nyökyttelivät hymyillen. Myös Arthos huomasi Oscin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sinua kaivattiin jo. Haluan
sinut vierelleni isäsi sijasta.” Päällikkö sanoi Oscille vakavana, mutta
hymyili hieman. Osc oli sanaton. Tämä tuli yllättäen ja oli suuri
kunnianosoitus hänelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päällikkö kääntyi
kansalaisia päin, kun viimeinen kaartilainen täytti hänen maljansa piripintaan
viinillä. Arthos astui juhlallisesti aivan kaiteen reunalle ja kohotti maljansa
ilmaan. Kaikki geatkit tekivät samoin ja pian tuhannet maljat kohosivat kohti
pimeää taivasta. Taivasta vasten mustana piirtyvien männyn latvojen keskeltä
loisti alas punainen Trioon. Se oli kaikkea muuta kuin kelmeä varrattuna
kalpeisiin sisariinsa. Päällikkö kohotti katseensa sitä kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Malja Trioonille! Malja
sodalle, malja kuolemalle!” Päällikkö kuulutti niin että koko kylä kuuli ja
kaikki huusivat kuorossa, niin että heidän äänensä kaikui avaruuksiin asti:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Malja kuolemalle! <i>Siéna Trioon!</i>”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ja
kaikki joivat maljansa tyhjiksi. Sitten alkoivat juhlat. Naiset olivat koko
päivän valmistelleet viimeistä ateriaa sotureille ja alhaalle katettiin pöydät
täyteen ruokia. Ja viiniä kannettiin tynnyreittäin lisää. Keskelle aukeaa
alkoivat pelimannit soittaa ja välittömästi maanpinta täyttyi juhlivista
kyläläisistä. Geatkit lauloivat ja tanssivat; söivät ja joivat. Ja eivät
pelkästään hoganpään edustalla. Kaikki Korvenpään asukit olivat kerääntyneet
ulos. Naiset kantoivat ulos tarjolle leipiä, paisteja, paistoksia, sekä simaa,
olutta ja viiniä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc sai vihdoin ja viimein
avattua suunsa. Hän kääntyi kohti Nanákia, joka seurasi päällikköä tarkasti
katseellaan. Hän otti hellästi kiinni Nanan ranteesta. Tyttö hätkähti hieman ja
katsoi Oscia jotenkin pelästyneen näköisenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nana? Kuinka…?” Osc sai
sanottua viitaten Nanan koko olemukseen. ”Näytät upealta.” Osc henkäisi
hymyillen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nana ei vastannut hymyyn.
Hän veti kätensä pois ja katsoi vaitonaisesti tyhjää kuppiaan. Osc nielaisi.
Sanoiko hän jotain väärin?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Saiko täällä lisää
juomista?” Nana kysyi nostaen katsettaan. Liikuttava yritys vaihtaa aihetta.
Tytön ujous sai Oscin hymyilemään lisää. Hän näki tilaisuutensa koittaneen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tietenkin, voin hakea
puolestasi!” Hän riemastui ja otti Nanan maljan itselleen. Tyttö ehkä lämpeni
nihkeästi, mutta ainakin hän voisi olla tälle herrasmies.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ja juomista puheenollen…”
Osc sanoi ja vilkuili ympärilleen. ”Oletteko nähneet Orvenia? Vanha käpy haluaa
varmasti myös toisen kupillisen.” Osc virnisti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Yllättäen Nanáki nappasi
kuppinsa takaisin ja marssi kiivaasti Oscin ohi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voin hakea juotavaa ihan
itse.” Tyttö mutisi kadotessaan portaisiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc
oli hämillään. Kuinka hän oli loukannut tyttöä? Naiset osaavat todella olla
vaikeita, Osc mietti harmistuneena ja nolona. Nerval huomasi Oscin ilmeen ja
ojensi oman kuppinsa lopun hänelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ystäväni, kyse ei ole
sinusta.” Hän sanoi yhtä muodollisesti kuin aina. Fjoðuriaanit saivat puhellaan
kaiken kuulostamaan erityisen merkitykselliseltä. Samassa päällikkö astui
heidän viereensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nerval on oikeassa, mutta
siitä ei ole aika keskustella nyt. Orven on estynyt, eikä ikäväkyllä voi
liittyä seuraamme.” Arthos lausui. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ympärillä oli niin kova
melske, soittoa, laulua ja naurua, että joutui jo hieman korottamaan ääntään.
Osc kumarsi päällikölle tervehdykseksi. Hän muisti Arthosin sanat aiemmin. <i>Tahdon sinut vierelleni isäsi sijasta.</i>
Nyt hänen täytyi edustaa koko perhettään, kun Tomarkaan ei ollut täällä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ymmärrän.” Osc vastasi
pää pystyssä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Jos
hän vain sai ratsastaa Arthosin kanssa taisteluun, kaikki epävarmuus hälvenisi
pois. Ratsastaa taisteluun Päällikkönsä rinnalla, kuoleminen kansansa vuoksi –
se oli suurin kunnia mitä mies saattoi elämässään saavuttaa! Yhtäkkiä Osc
tajusi, ettei enää pelännyt. Hän polvistui Arthosin eteen ja painoi leuan
rintaansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Päällikköni, suotteko
minulle kunnian taistella rinnallanne?” Osc pyysi äänensä värähtämättäkään.
Päällikkö hymyili hänelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tottakai, veljeni.” Hän
vastasi ja ojensi kätensä Oscille, ”Se olisi minulle kunnia.” hän sanoi ja veti
pojan jaloilleen. Osc pystyi tuntemaan kuinka veri kuohusi hänen kehossaan,
jokaista jäsentä, korvanpäitä myöten. Hänkin halusi juhlia, tanssia ja laulaa!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Keskelle juhlia talutettiin
nuori hirvi. Se oli pyydystetty päivällä ja sen osa juhlissa oli tärkeä.
Paikalle oli kutsuttu myös teurastaja, joka jo odotti vuoroaan. Hirven kurkku
leikattiin auki ja eläimen veri valutettiin saaviin. Ruho ripustettiin lopuksi
takajaloistaan puuhun riippumaan, jotta viimeisetkin veret saatiin talteen.
Itse eläin tarjottaisiin voitokkaana sodasta palaaville, tai säästettiin
kotirintamaa varten, mikäli he joutuisivat pakenemaan vihollisia vuorille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Suuri verisaavi
kiikutettiin pöydälle ja orkesteri alkoi soittaa jälleen musiikkia. Miehet
kahmivat verta käsiinsä ja maalasivat kasvonsa sillä. He joivat väkijuomia ja
villitsivät itsensä sotaa varten. Kun veri loppui tilalle tuotiin punaista
väriä, jolla geatkit piirsivät kasvonsa ja merkkejä ratsujensa kylkiin. Äidit
ja neidot olivat tuoneet sulhasilleen ja pojilleen punaisia hiusnauhoja.
Punainen kuin veri, punainen kuin Trioon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Vuotakoon
heidän verensä edessämme ja vuotakoon vereni veljieni puolesta, </span></i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">soturit
lauloivat yhteen ääneen, kolmen kuun lipuessa taivaankannen poikki. Vaikka
monet halusivat nukkua yönsä hyvin, niin vähintään yhtä monet halusivat juhlia
aamuun saakka. Auringon noustessa heillä oli edessään pitkä ratsastus ja marssi
kohti Varjoa. <i>Levätä ehtii stten
haudassakin</i>, Osc tuumi muiden lailla päihtyessään viinistä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Silloin hän huomasi Nanan
kadonneen. Hän oli vielä hetki sitten istunut pöydässä ihmisten vieressä, mutta
nyt hänen paikallaan istui joku toinen. Osc vilkuili ympärilleen, mutta ei
erottanut tyttöä missään. Hän nousi sijoiltaan, kipusi seuraavan kerroksen
kaiteelle ja tähysti ympärilleen joka suuntaan, mutta ei nähnyt hänestä
vilaustakaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Oletteko nähneet Nanaa
missään?” Osc kysyi päälliköltä, joka juuri päätti keskustelun Fjoðuriaanien
kanssa. Arthos nousi ylös ja auttoi itselleen viiniä saavista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän oli vierellämme vielä
hetki sitten...” Arthos vastasi. Osc huokaisi pettyneenä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hän laskeutui maan tasalle ja liki main
heti portaiden päässä hän haistoi tutun hajun. Nana oli kulkenut tästä. Osc
kääntyi ja seurasi hajun jättämää jälkeä pois väenpaljoudesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Haju jatkui metsän reunaan asti. Osc
nielaisi ja pysähtyi viimeisen vajan nurkalle. Saniaiset kahisivat vienon
tuulen liikkuttamana, mutta muuten metsä oli musta ja liikkumaton. Osc tiesi
Nanan menneen tästä. Hänen tuoksunsa poikkesi suuresti muista kyläläisistä,
eikä muuta selitystä ollut. Mutta Osc ei vain voinut ymmärtää miksi. Hän
potkaisi suurta männynkäpyä turhautuneena ja kääntyi sitten juoksuun. Hän ei
saisi tyttöä jalan kiinni. Hevosen selässä hän ehtisi tavoittaa hänet, ennen
kuin joku huomaisi molempien puuttuvan juhlasta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Neljännestuntia myöhemmin
Osc ratsasti ruunikollaan saman vajan ohi. Heti Nuornan kavioiden astuessa
pehmeän metsänpohjan päälle, hän kannusti tamman laukkaan. Osc tunsi metsän,
samoin Nuorna, eikä pimeys hidastanut ratsukkoa. Pian Korvenpään äänet ja valot
eivät enää erottuneet pimeyedstä. Heillä oli vain tähdet seuranaan ja taivaan
kantta hipovat tuhatvuotiset männyt.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kun kuut olivat kaartuneet
vaaksan verran taivaalla, erotti Osc vihdoin Nanákin ääriviivat metsästä.
Tytöllä oli kädessään keihäs ja lonkallaan miekka. Hän marssi suoraa linjaa
kohti länttä. Nuorna kipusi jyrkkänä levittäytyvän vaaran huippua kohti
vakaasti ja tarmokkaasti. Nanáki tarpoi heidän edellään. Hän oli varmasti jo
havainnut ratsukon, mutta ei tehnyt elettäkään hidaataakseen. Osc antoi napakan
potkun Nuornalle, joka kiristi kuuliaasti tahtia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nana! Odota!” Osc
huudahti. Nanáki ei reagoinut, vain jatkoi tasaisesti kipuamistaan. Osc oli
enää muutaman risukkoisen metrin päässä. Hän vetäisi ohjista ja loikkasi alas
juurien peittämälle polulle. Kolmelle nopealla loikalla hän sai tytön vihdoin
kiinni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nanáki, mihin olet oikein
menossa?” Osc kysyi kärsimättömänä. Koko matkan hän oli miettinyt, mikä sai
hänet hylkäämään heidät kaikki. Tytöllä oli pakko olla hyvä syy. Nana pysähtyi,
mutta puhuessaan hän ei katsonut Oscia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Menen Varjon kaupunkiin.
Aion etsiä Sarakon.” hän sanoi kolkosti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc
ei kyennyt hillitsemään itseään enää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Et voi lähteä!
Olet kansamme pelastaja! Tomar näki sinut näyssään. Sinä tulet pelastamaan
geatk—”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minä
en ole kenenkään pelastaja, enkä mikään kansan taistoon johdattava sankari. En
ole mitään sellaista. Eivät geatkit halua nähdä minua johtamassa joukkojaan
sotaan. He kyllä ratsastavat teidän kanssanne kuolemaan ilman apuanikin.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mutta
me autoimme sinua! Herätimme sinut henkiin!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olenko
siis jotain teille velkaa? Minä en pyytänyt tulla pelastetuksi. Tuo kylä ei ole minun kotini, he eivät ole minun
kansaani. Viimeksi kun astelin näillä mailla, minut melkein ammuttiin. En kuulu
tänne. Herätitte minut omista syistänne ja annoitte minulle voimani takaisin. Vaikka olen siitä kiitollinen, en ole sinulle
tai kansallesi mitään velkaa. Minun paikkani on Sarakon luona. Hän tarvitsee
minua, ja Waldo...” Nanáki sanoi vakavana ja käänsi selkänsä Oscille. ”Hän on
minun kohtaloni, eivät geatkit.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nuorukainen
päästi irti suitsista ja tarttui Nanan käsivarresta kiinni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En
<i>voi</i> päästää sinua. En nyt kun—” hän
ehti sanoa, kun tyttö repäisikin hänen kätensä taakse ja siinä samassa hänen
tikarinsa terä painautui Oscin kaulaa vasten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Varoitan
sinua. Älä enää ikinä koske minuun. Anna minun lähteä rauhassa ja minun ei
tarvitse tappaa sinua.” hän sanoi ja löi Oscin ohimon kivuliaasti mäntyä
vasten. Tytön silmät olivat kuin piikivieä. Mustat ja kylmät. Osc ei epäillyt
hetkeäkään, etteikö Nanáki toteuttaisi uhkaustaan. Tämä silmäili poikaa vielä
hetken, ennen kuin löysäsi otteensa. Tikari oli leikannut viillon Oscin
turkkiin ja osaksi myös ihoon korvan alla. Hän hieroi kaulaansa, kun Nanáki
kääntyi lähteäkseen pois.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nana...”
Osc aloitti. Hän mietti kertoisiko Lugliosta tytölle. Muuttaisiko tieto elossa
olevasta isästä neidon mielen? Nanáki pysähtyi kuuden jalan päähän, muttei
kääntänyt katsettaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc
noukki ratsunsa suitset ja astui edemmäs.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ota
Nuorna, pääset nopeammin.” Osc sanoi selätettynä. Nanáki kääntyi ja vieno hymy
kävi hetkellisesti hänen yhteenpuristuneilla huulillaan. Hän nyökkäsi
terävästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kiitos.
En aio enää epäonnistua. Jos se on minusta kiinni, Kirjoitukset eivät tule
toteutumaan.” Hän sanoi ottaessaan suitset vastaan. Osc olisi halunnut auttaa
hänet ratsaille, mutta pelkäsi saavansa tikarista niskaansa, joten hän astui
sivuun hänen tieltään. Nanáki taputti hevosta kaulalle ja Nuorna hörähti
hyväksyvästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Onnea
matkaan.” Osc sanoi pettyneenä, yrittäen saada sanansa kuulostamaan
vakuuttavilta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Osc
Ramoninpoika, sinä olet hyvä mies ja teet vielä jonkun neidon onnelliseksi.
Kiitos ja hyvästi.” Nanáki sanoi ja karautti sitten Nuornan selässä pimeään
metsään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc jäi syvästi pettyneenä niille
sijoilleen, kunnes kavioiden kumina ei enää kaikunut hänen korviinsa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanákin sanat
viilsivät kipeämmin kuin hänen tikarinsa. Osc oli rakastunut siihen hentoiseen
neitoon, jonka hän kantoi ulos Demósta. Hän oli nähnyt hänestä unia, varjellut
tytön kehoa kuin aarretta. Kyllä, hän oli ihastunut neitoon, jonka hän luuli
Nanákin olevan. Mutta soturi joka juuri katosi yölliseen metsään ei ollut
palkinto, jonka pystyi voittamaan pelkällä rakkaudella. Lisäksi tyttö oli jo
toisen oma, ainakin sydämeltään. Osc huokaisi tuskissaan ja kääntyi kohti kylää.
Kuinka hän selittäisi tämän päällikölle?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Juhlat kylässä
olivat vielä täydessä vauhdissa Oscin palatessa takaisin. Päällikkö istui
isossa pöydässä kunniavieraiden kanssa. Osc hidasti ja mietti sanojaan. Silloin
Arthos huomasi Ramonin pojan ja nousi ylös vakavana. Osc nielaisi ja marssi
selkä suorana päällikkönsä luokse. Hän kumarsi jähmeän muodollisesti, muttei
ehtinyt sanoa sanaakaan, kun päällikkö viittoi hänet mukaansa. He lähtivät
astelemaan syrjemmäs juhlivasta väkijoukosta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Päällikkö...”
Osc aloitti, heidän käveltyään muiden kuulumattomiin. Arthos nosti kätensä ja
Osc vaikeni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Missä Nanáki
on?” Arthos kysyi vakavana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hän lähti.
Varjon puolelle.” Osc sanoi ja vilkaisi olkansa yli hermostuneena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Yksin?”
Päällikkö tarkensi karheat kulmansa rypistyen yhteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Annoin hänelle
hevoseni. Nuornan.” Osc vastasi ja tajusi heti ettei päällikkö hevosta
tarkoittanut. Olisiko hänen kuulunut mennä mukana. Tietenkin! Koska hän ei
saanut taivuteltua tyttöä mukaansa, hänen olisi kuulunut mennä tämän mukana.
Osc painoi päänsä syvään kumarrukseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Olen
pahoillani! En.. en saanut hänen mieltään muutettua. Nanáki aikoi matkata
Jéarnmoon, enkä voinut antaa hänen kävellä sinne...” Osc seposti häpeissään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Nouse ja ole
vaiti.” Päällikkö keskeytti hänet. Osc suoristi itsensä kuin seiväs olisi hänen
selässään ollut. Päällikkö ei kuitenkaan näyttänyt pettyneeltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Osc, ei ollut
sinun osasi yrittää taivuttaa häntä pysymään kanssamme. Orven ainakin uskoi
näin luultavasti käyvän...” Päällikkö sanoi mietteliäänä ja risti kätensä
selkänsä taakse.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Minun täytyy
kertoa sinulle jotain. Nanáki vannotti, etten puhu tästä kellekään, mutta hänen
päätettyä lähteä retkelleen yksin, ja koska sinä olet nyt ottanut isäsi paikan
luottomiehenäni... Seuraa minua.” Hän sanoi ja he astelivat keinuvan
riippusillan ylitse kolmannelle tasolle, pois muiden läheisyydestä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Päällikkö
johdatti heidät ylös kylän koillisosaan, harmaaksi vanhenneen petäjän ympärille
rakennetulle lehterille. Hongan sivussa parvella, oli matala maja, vihreäksi
maallattuine ovineen. Arthos astui koputtamatta sisään pimeään taloon. Sisällä
haisi ummehtuneelle, ja oli säkkipimeää. Päällikkö sytytti lyhdyn katossa ja
Osc katseli kummissaan ympärilleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Eikö tämä ole Orvenin
mökki?” hän kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Arthos nyökkäsi
ja viittoi Oscia peremmälle. Vanhuuttaan vääntyneen oven takana,
makuukammarissa oli vielä synkempää. Arthos sytytti talikynttilän Tomarin
lahjoittamilla tikuilla. Lämmin valo väreili pitkin kattoa, maalaten seinät
lämpimän okran sävyillä. Sängyllä vuohentaljojen päällä nukkui Orven ääneti.
Osc katsoi häntä ja asteli sanattomana pedin äärelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hän...” Osc sai
sanottua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kylämme vanhin
antoi henkensä, jotta Nanáki sai elinvoimansa takaisin.” Päällikkö sanoi ja
katsoi alakuloisena sängyllä lepäävää vanhusta. Osc henkäisi järkyttyneenä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kuinka...
Miksi..?!” Hän ähkäisi ja polvistui murheellisena Orvenin sängyn juurelle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tämä oli Orvenin
oma tahto. Hän puhui minut ympäri käymään sotaan kansamme tulevaisuuden
puolesta. Oli kirjoitettu, että Nanáki tulisi pelastamaan kansamme. Mutta hän
ei sitä tulisi pakottamalla tekemään. Ei. Kohtalo ei kulje niin. Tomarin
kantama talismaani oli syntynyt Varjon hallitsijan verestä, herättämään
tyttärensä ikiunesta. Nanákin herättäminen ei kuitenkaan ehdyttänyt sen kaikkea
taikuutta. Mutta veritaika ei toimisi ilman uhrausta. Yritin puhua järkeä,
mutta Orven ei kuunnellut...” Päällikkö sanoi ja hymähti katsoessaan elotonta ystäväänsä
ennen kuin jatkoi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 12pt; text-indent: 65.2pt;">”Hän oli aina niin itsepäinen. Orven tiesi, ettei Nanáki
kykenisi taistelemaan siinä kunnossa, missä hän oli. Talismaani ei palauttanut
hänelle menetettyjä voimiaan, mutta toisen geatkin veri sen sijaan palauttaisi
elinvoiman takaisin.” hän sanoi ja kohotti viittaa, jonka alla Orven makasi.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Vanhuksen kädet
olivat ristinä rinnalle asetettu ja Osc näki syvät haavat hänen käsissään. Hän
nieleskeli tuskissaan ja yritti käsitellä tätä uutista. Päällikkö laski peiton
takaisin ja huokaisi syvään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Nanáki vastusti
Orvenin suunnitelmaa heti, mutta vanha shamaani ei antanut hänelle
vaihtoehtoja. Orven teki päätöksen itse ja hän antoi henkensä hymyillen. Ja
meidän täytyy kunnioittaa hänen ratkaisuaan. Sekä Nanákin ratkaisua. Meidän
kohtalomme ei ole vain yhden naisen käsissä. Kansamme kohtalo on minun
käsissäni, sinun käsissäsi; meidän kaikkien käsissämme. Emme voi vain istua ja
odottaa ennustusten, tai kohtalon toimivan puolestamme. Geatkeja ei pelasta
Varjolta kukaan muu kuin geatkit itse.” Päällikkö sanoi horjumattomasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mitä meidän
tulee tehdä?” Osc kysyi ja nousi ylös.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt; text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Me käymme
sotaan.” Arthos vastasi vuorenvarmana.<o:p></o:p></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-68422768938827866912015-06-10T13:08:00.000+03:002015-06-10T13:08:33.742+03:00Viimeinen Luku - Kappale 18<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;"><br /></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;"><br /></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Sopimus<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Arthos
tarkkaili kaikkia läsnäolioita terävillä silmillään. Hän nosti kupin huulilleen
ja joi sen hartaasti tyhjäksi,. Hän laski maljan alas, melkein rituaalisesti, yhä
sanaakaan sanomatta. Vieressä Osc kertasi päässään äsken lausuttuja sanoja. Hän
oli kyllä perillä siitä mitä tapahtui, mutta vastahan he olivat saapuneet
Korvenpäähän. Alkaako sota jo näin pian?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Korvenpään geatkit
liittyvät joukkoihinne, mutta yhdellä ehdolla: Että hän johtaa joukkojamme.”
Arthos vastasi ja viittasi kädellään Nanákia.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä – <i>Minä</i>??” Nanáki henkäisi, hänen äänensä
muuttuen käheäksi, saaden hänet yskimään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nanákin kohtalo ei ole
käsissämme. Hän saa päättää itse mitä tekee.” Nerval vastasi tupakansavun
pölähdellen hänen puhuessaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nanáki.” Päällikkö
aloitti kääntyen kohti yhä yskivää tyttöä. ”Johdatko kansamme kanssani sotaan?”
hän kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hiljaisuus
laskeutui. Nanáki katsoi typertyneenä Päällikköä ja kaikkia läsnäolijoita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sinä olet tosissasi.” hän
naurahti epäuskoisesti. ”Te kaikki olette.” hän jatkoi käyden pälyillen muita
terävällä katseellaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”No?” Arthos kysyi ja
kaatoi itselleen lisää kupin pohjalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Täh? En tietenkään!
Näytänkö minä teistä johtajalta? En tiedä mitään sodankäynnistä! Enkä minä <i>pysty</i>! Katsokaa nyt minua, jaksan hädin
tuskin edes kävellä.” Hän vastusti kiivaasti ehdotusta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tomar näki ennustuksen,
jonka mukaan sinä tulet pelastamaan –!” Osc aloitti, mutta Arthos vaiensi hänet
yhdellä käden liikkeellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hänen täytyy itse
päättää, emme voi pakottaa Nanákia tähän vastentahtoisesti.” päällikkö sanoi ja
käski katsellaan Oscia olemaan puuttumatta keskusteluun. Poika oli tyytymätön,
mutta pysyi vaiti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen pahoillani, mutta …
en voi suostua. Liian monta henkeä vastuullani. En kyennyt pelastamaan edes
yhtä.” Nana lopulta synkästi, tuijottaen ilmeettömänä lattiaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Se on siis päätetty.”
Arthos sanoi ja laski juomansa pöydälle. Nerval nyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Palaamme huomenna johtajamme
luokse. Emme tarvitse saattajaa.” mies sanoi ja vaihtoi pari sanaa veljensä
kanssa vieraalla kielellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Arthos.” kylän vanhin
kutsui päällikköä narisevalla äänellä. Arthos katsahti vanhusta, joka nyökkäsi
hänelle, nousten vaivalloisesti penkiltä. Myös päällikkö nousi ylös, ojentaen
kätensä avuksi kylän vanhimmlle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Suokaa anteeksi.”
Päällikkö sanoi arvokkaasti vierailleen ja talutti vanhuksen ulos huoneesta. Muut
jäivät istumaan niille sijoilleen. Heti kun ovi sulkeutui heidän perässään Osc
siirtyi istumaan Nanákia vastapäätä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nana, ole kiltti. Kylämme
– <i>kansamme</i> tulevaisuus on sinusta
kiinni. Me olemme puhuneet tästä, muistatko?” Hän aneli. Tyttö katsahti häntä
kylmästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen pahoillani<i> </i>mutta en voi suostua. Oikeasti, ei
minusta ole johtamaan joukkoja. Koko ajatus on naurettava.” Nanáki toisti.
Tytön äänestä kuuli, ettei hän pysyisi tyynenä enää pitkään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mutta sinä olet
henkivartija. Olet soturi!” Osc intti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Olin </i>henkivartija, mutta en ole soturi. En enää. Näillä voimilla en
saisi tapettua enää edes kärpästä. Sitä paitsi minä en halua olla mukana tässä taistelussa.
En pyytänyt herätä henkiin keskelle sotaa. Haluan vain lähteä Varjon alueelle
ja etsiä siskoni… ja hänet.” Nana sanoi tuimasti, kasvojensa sulkeutuen sana
sanalta, kuin ikkunaluukut sateella. Hän sulki tunteensa pois, ja tuijotti
kylmillä silmillään lattiaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voit matkustaa kanssamme,
jos haluat. Lähdemme aamun koitteessa Daranin avuksi Luoteeseen, Varjon
puolelle.” Nerval sanoi hymyillen arvokkaasti Nanalle, joka vastasi vaivoin
hymyyn hymyllä. Osc ei ollut uskoa korviaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Se on itsemurhaa!
Juurihan painotit kuinka heikossa kunnossa olet, et selviä hetkeäkään Varjon
puolella! Anna minun edes tulla mukaan suojelemaan sinua.” Osc sanoi ja polvistui
Nanan eteen. Hän tarttui tyttöä kädestä ja katsoi häntä syvälle silmiin. Nanáki
häkeltyi eleestä, muttei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun ovi kävi uudelleen.
Päällikkö ja Orven palasivat huoneeseen. Osc ponnisti ripeästi ylös ja ja
istuutui penkille tyttöä vastapäätä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päällikkö Arthos asteli
keskelle huonetta ja jäi seisomaan Fjoðuriaanien eteen. Hän rykäisi hiljaa.
Kaikki vaikenivat kuuntelemaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen muuttanut mieleni,
Orven sai pääni käännettyä. Geatkit liittyvät sotaan. Kutsun huomenna kylän miehet
koolle, ratsastamme kohti taistelukenttää kahden päivän kuluttua auringon
noustessa.” Päällikkö julisti virallisesti. Kaikki miehet nyökkäsivät ja Nerval
nousi seisomaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ja me ratsastamme
kanssanne.” hän sanoi juhlallisesti ja ojensi kätensä päällikölle. Arthos
tarttui käteen ja puristi sitä. Sota oli virallisesti alkanut ja Korven geatkit
olivat nyt osa sitä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc sai uutisesta lisää
voimaa ja pituutta. Hän oli mielessään jo valmistautunut ajatukseen sodan
syttymisestä, mutta nyt se oli tosiasia. Kaikki läsnäolijat puhuivat toisilleen
kiivaasti, mutta Nanan ilmettä oli vaikea lukea. Hän pyöritti viiniä kupissaan
ilmeettömästi. Sota oli hänelle yhdentekevää, eikä se kiinnostanut Nanaa, vaikka
hän joutuisikin sen keskelle tahtomattaan. Osc ei voinut olla ajattelematta
tätä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nanáki, sinun ei tarvitse
johtaa joukkojamme. Se oli minulta liikaa pydetty, nyt ymmärrän sen. Olen
pahoillani aiheuttamastani mielipahasta.” Arthos sanoi ja alkoi kaataa jälleen
viiniä kaikille. Nanáki nyökkäsi ja kiitti hiljaa viinistä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nostakaamme malja. Sodalle
ja voitolle.” Arthos sanoi ja kohotti kuppinsa. Kaikki läsnäolijat nosivat
seisomaan ja kohottivat kuppinsa ja he joivat maljan voitolle, joka tosin
vaikutti epätodennäköiseltä. Kukaan ei kuitenkaan sanonut sitä ääneen.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ilta oli muuttunut jo
yöksi, kun seurue vihdoin päätti lopettaa kokouksen. Arthos pyysi Oscia
saattamaan ihmisvieraat lähimpään majataloon, jossa he saisivat yöpyä päällikön
kustannuksella. Kun he olivat jo ovella lähdössä, Arthos tarttui Nanákia
olkapäästä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Orven ja minä haluaisimme
vielä vaihtaa kanssani pari sanaa.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nana
nyökkäsi. Nerval kumppaneineen oli jo matkalla pitkin kävelysiltaa, kun Osc
pysähtyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mene vain, minä saatan
hänet itse.” Päällikkö lausui hänelle. Osc katsoi vielä Nanan perään
pettyneenä, mutta jatkoi sitten miesten hännillä. Hän olisi tahtonut antaa
Nanalle yösijan kotoaan, mutta päällikkö selvästi oli päättänyt toisin. Osc
huokaisi turhautuneena. Hänen yrityksensä viettää aikaa tytön kanssa eivät
ottaneet tuulta alleen. Hän olisi tahtonut tutustua paremmin, saaada henät
puhumaan tai jopa uskoiumaan, mutta nyt se olisi mahdotonta. Fjoðuriaanit odottivat
Oscia riippusillan päässä. Hän sai heidän parilla ripeällä askeleella kiinni ja
he jatkoivat matkaansa itään päin, kohti majataloa. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Seuraavalla sillalla Osc
vilkaisi olkansa yli Honganpäätä ja huomasi päällikön, Orvenin ja Nanan tulevan
juuri ulos. Hän ehti miettiä, että voisi neuvoa miehille tien majataloon
ja mennä tyttöä vastaan, mutta huomasikin heidän kääntyvän väärään
suuntaan. Osc pysähtyi niille sijoilleen ja kurtisti otsaansa. Kolmikko
lähtikin kulkemaan päin pohjoista, eikä suinkaan majataloa kohti. Vanha pervo
tietenkin oli kutsunut tytön luokseen yöksi, Osc mietti harmistuneena
marssiessaan ihmismiesten perään. Osc henkäisi luovuttaen. <i>Haen tytön heti auringon noustessa syömään kanssani aamiaista. </i>Hän
vakuutti itselleen, saaden siten itseluottamuksensa takaisin. Loppumatkan kävelessään majatalolta kohti kotiaan Osc mietti, millaista ruokaa hän
pyytäisi äitinsä valmistavan sulokkaalle vieraalleen aamulla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-20jdab2foe8/VXgKvBFG0GI/AAAAAAAAAto/EdfoKnSp1hg/s1600/sopimus%2Bcopy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://3.bp.blogspot.com/-20jdab2foe8/VXgKvBFG0GI/AAAAAAAAAto/EdfoKnSp1hg/s640/sopimus%2Bcopy.jpg" width="523" /></a></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-21748814840573613652015-05-30T22:42:00.002+03:002015-05-30T22:42:45.824+03:00Viimeinen Luku - Kappale 17<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 14pt;"> </span><span style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 14pt;"> </span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Talven
ensimmäinen ilta<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;"><br /></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Satoi
lunta. Raskaat hiutalet leijailivat äänettömästi maahan tummanharmaalta
taivaalta. Balkominin kalpea hehku kajasti heikosti paksujen pilvien takaa.
Vanha Orven veti peurantaljan päällensä lähtiessään köpöttämään kotoaan kohti
Päällikön majaa. Puoli tuntia sitten yksi Arthosin kaartilaisista oli tullut
hänen ovelleen ja pyytänyt saapumaan viivyttelemättä Honganpäähän. Orven ei
pitänyt kiiruhtamisesta ja hän oli hätistänyt yli-innokkaan alokkaan tiehensä
ja jatkanut illallisensa syömistä. Mitään ei pitänyt tehdä tyhällä vatsalla. Sitä
paitsi kuivalihaa ei sopinut hotkia kiirellä, muuten saisi vain vatsanpuruja. Vasta
illallisen päätteeksi hän vaihtoi ehjän tunikan päällensä, sekä veti paksun
taljan harteilleen. Hän noukki vielä kyhmyisen sauvansa oven pielestä ennen
kuin astui ulos iltaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Ilmassa haisi pakkanen ja
riippusiltojen laudat olivat kylmät ja liukkaat. Ne natisivat äänekkäästi ja
joku toinen olisi helposti kuvitellut niiden jo vetelevän viimeisiään, mutta
kylän vanhin, joka oli astellut näitä käytäviä jo 90 vuotta tiesi, etteivät ne pikku
pakkasesta hajoaisi. Geatkien rakennelmat olivat jykeviä ja sitkeitä, kuin
rautahongat, joiden varaan koko kylä oli rakennettu; ne eivät huojuneet rajuimillakaan
myrskyillä tai haurastuneet kovimmastakaan pakkasesta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Orven naksautti kieltään
ja jatkoi vaappumistaan kohti Korvenpään keskusta. Hän oli kääntymässä oikealle
kiertääkseen keskustorin, kuten aina, mutta tällä kertaa hän pysähtyi, tuumi
hetken ja kääntyikin vasemmalle. Seuraavassa mänyssä oli kierreportaat ylös. <i>Ei pikku lenkki pahaa tee. </i>Orven tuumi
ja lähti kipuamaan portaita ylös. Hänen lonkkansa eivät vanhuuttaan enää olleet
parhaassa kunnossa, ja tikkaiden nouseminen kävi kipeää. Mutta Orven tiesi,
että portaiden välttely ei ainakaan parantaisi asiaa. Jos lakkasi kävelemästä
kipujen vuoksi, pian hän ei pääsisi enää ylös sängystään. Ylhäällä tasanteella
hän saattoi erottaa keskustelun ääniä nurkan takaa. Puuhun rakennetussa
asuintalossa oli ulko-ovi raollaan ja sisältä kuului puhetta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”…Kerron kaiken sitten,
kun tulen päällikön luota.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älä anna hänen odottaa.”
vastasi hauras vanhan naisen ääni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tämähän on
Ramonin mökki. </span></i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Orven
tuumi ja avasi oven. Eteiseen asteli juuri Osc kasvot kalpeina. Hänen takanaan tuvassa
Mirena istui tuolilla nyyhkyttäen, kasvot haudattuna syvälle käsiinsä. Sisällä
Mirenan vierellä oli myös Senika, joka silitti lohduttaen hänen olkapäätään. Silloin
Orven huomasi myös Oscin takana viittaan piiloutuneen geatkitytön, josta näkyi
vain kuononpää hupun alta. Muukalainen. Tyttö ei ollut kylästä, Orven tiesi
heti. Hän haisi taivaskansalle – ja kuolemalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Orven! Mitä sinä täällä
teet?” Osc hämmästyi yllättävää vierasta. Vieras tyttö luikahti eteisen poikki
ulos asunnosta odottamaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minun unikakkiaiseni
sanoi, että tällä kertaa kannattaa ottaa läntinen reitti. Meillä on ilmeisesti
sama matka?” Orven sanoi narisevalla äänellä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Mirena oli ilmestynyt
Oscin taakse olohuoneen suulle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kylän vanhin.” hän sanoi
kunnioittavasti ja niiata niksautti. Senikakin tuli eteiseen ja seurasi Mirenan
esimerkkiä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Surevien vaimojen ei
tarvitse esittää urheaa.” Orven sanoi arvokkaasti ja kumarsi lyhyesti naisille.
”Osanottoni, hyvät rouvat.” hän sanoi vilpittömästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kiitos.” Mirena sanoi
jäykästi ja poistui samaa tietä kammariinsa. Senika nyökkäsi hyvästiksi ja kääntyi Mirenan perään. Oven takaa kuului
vielä Senikan ääni:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Heti kun jaksat, niin lähdetään
Sarinan luokse.” <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Sitten
ulko-ovi sulkeutui Oscin perässä. Hän kääntyi kylän vanhimman puoleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedät siis isästä ja
Lugliosta.” Osc sanoi vakavana Orvenille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En tiennyt, mutta päättelin.
Kerro kulkiessamme mitä heille tapahtui, mutta esittele minut viehättävälle seuralaisellesi
ensin.” Orven sanoi hymyillen tytölle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tässä on Nanáki, toimme
hänet Demósta. Nanáki, hän on kylämme vanhin, Orven Kaburynpoika.” Osc
esitteli. Orven nyökkäsi kohteliaasti ja lähti sitten vaappumaan kohti lähintä siltaa.
Osc ojensi kyynärpäänsä Nanákille tueksi ja he lähtivät seuraamaan Orvenia
kohti Honganpäätä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">***<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kaksi
tuntia aiemmin kylän päällikkö Arthos asteli Osc perässään kylän halki kolmen Fjoðuriaanin
luokse. Kylän laidalle oli jo alkanut kerääntyä uteliasta yleisöä. Päällikkö
huoahti syvään. Viimeiseksi hän olisi halunnut ihmisten alkavan parveilla
kylässä. Oscilla oli parasta olla pahuksen hyvä syy päästää heidät sisään. Ja kansalaisten
kannallta oli parasta selvittää heidän tarkoitusperänsä nopeasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen Arthos Khadealin
poika, Korvenpään Päällikkö. Tietooni on saatettu, että olette ystäviämme.”
Päällikkö kajautti pysähtyessään ihmisten eteen. Hänen ja Oscin taakse ilmestyi
miekoin ja keihäin aseistettuja geatkeja, päällikön kaarti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nerval marssi lähemmäs ja kumarsi. Myös taaempana seisseet Fjoðuriaanit
astelivat lähemmäs ja painoivat päänsä alas.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Arvon Päällikkö Arthos,
minä olen Nerval ja seurassani ovat veljeni Hordas ja Falkor. Me olemme Fjoðuriaaneja.
Johtajamme Daran on hyvä ystävä geatki Tomar Ramoninpojan kanssa. Johtajamme
ystävät, ovat myös meidän ystäviämme; Fjoðuriaanit eivät kohota miekkaansa
kohti geatkia.” sanoi etummainen ihminen, jolla oli maantienharmaat hiukset ja
parta, sekä kolme pitkää lettiä hiuksissaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päällikkö katsoi hiljaa
kumartavia miehiä. Hänen katseensa oli terävä, suorastaan läpitunkeva. Arthos
käveli lähimmäisen ihmisen viereen, jonka pää oli yhä painuksissa. Oli
hiljaista.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En haista varjoa. He
eivät ole Varjolaisia. Kuulitte itsekin, he ovat ystäviä.” Päällikkö lopulta
sanoi, niin että kaikki läsnäolijat varmasti kuulivat. ”Voitte nousta.” hän
lisäsi ja viittoi ihmisiä seuraamaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ottakaa vieraidemme
hevoset ja etsikää niille suoja.” Arthos antoi käskyn kahdelle kaartilaiselle.
”Ja te –” hän viittoi muita vartijoita” – pidätte huolen, että täällä ei synny
mitään torikokousta, eikä sana ihmisistä lähde kiertämään heti.” hän sihahti.
Kaartilaiset nyökkäsivät ja ryhtyivät hajaannuttamaan yleisöä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc lähti marssimaan
muiden mukana kohti Päällikön majaa, Honganpäätä. Se oli Korvenpään korkein
mänty ja ainoa, jonne nousi maasta asti kierreportaat. Osc vilkaisi
vaistomaisesti ylös heidän lähestyessään portaiden päätä. Neljässä männyssä
Honganpään ympärillä oli kaikissa pieni tasanne kymmenessä metrissä maan
yläpuolella. Joka laudalla istui tai seisoi vartija. Osc tunnisti vanhan metsästyskaverinsa
ja nosti kättään hänelle. Pimeydessä erottui kuinka varjoissa seisova siluetti
vastasi tervehdykseen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Myös portaiden juurella
seisoi vahdissa geatkimies, joka kumarsi lyhyesti Päällikölle ja teki joukolle
tietä. Petäjäiset portaat olivat leveät ja tukevaa tekoa, mutta kolme päätä
pitemmille ihmisille rappuset olivat turhan kapeat ja jyrkät ja he joutuivat
harppomaan kaksi porrasta kerrallaan. Nervalille ja muille kerta oli
ensimmäinen geatkikylässä. He eivät kuitenkaan tienneet, että kerta oli ensimäinen
koko geatkien historiassa. Koskaan aiemmin ei ihmisiä oltu päästetty kylään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päällikön maja oli lähes männyn
latvustossa. Kivutessaan sitä kohti miehet kohosivat viiden eri tason ohitse,
joissa geatkeja asui. Alin kellaritaso oli ainoa taso, jossa ei varsinaisesti
kukaan asunut, siellä sijaitsivat väestön muona ja tavaravarastot. Siellä oli
paljon heppoisesti rakennetun näköisiä vajoja ja savesta valettuja luolan
näköisiä rakennelmia, joita yhdistivät lukuisat kapeat saarekkeet ja
riippusillat. Seuraavassa kolmessa tasossa asui valtaosa geatkeista, joiden
asumuksia yhdisti sadat vahvat riippusillat ja saarekkeet, jotka oli rakennettu
kestämään kovimmatkin myrskyt. Keskimmäisessä tasossa sijaitsi tori ja eniten
asutusta. Ylöspäin tasojen astutus harveni, kuten alaspäin kohti maan pintaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Lopulta he saapuivat
Honganpäähän. Päällikön maja oli selvästi suurempi kuin tavalliset asuinirakennukset,
vaikka Arthos vaimoineen asui toisaalla. Päällikkö asteli edeltä Honganpään
koristellulle ovelle. Oveen oli kaiverrettu punaiseksi maalattu Kuoleman Kuu,
jonka säteet levittäytyivät keskeltä kohti oven pieliä. Arthos avasi oven ja
Osc jäi pitelemään sitä auki ihmisvieraille, jotka joutuivat kumartumaan
etteivät löisi päätään oven karmiin. Sisällä majassa he kuitenkin mahtuivat
juuri ja juuri seisomaan suorana, katto kun oli rakennettu muita rakennuksia
hieman korkeammaksi. Se kaartui holvimaisesti heidän ylleen. Paksujen männyn
oksien kietoutuen, kuin kiemurtelevat käärmeet köynnöksinä katon poikki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Seurue asteli Arthosin
perässä ensimmäiseen huoneeseen, jonka keskellä seisoi suuri massiivipuupöytä.
Tämän pöydän ääressä Osc oli istunut Tomarin ja muiden kanssa aiemmin syksyllä.
Nyt Arthos kuitenkin jatkoi pöydän ohi seuraavaan huoneeseen - käskyhuoneeseen,
jossa oli Päällikön istuin; karkeakarvaisella taljalla peitetty tuoli, jonka
selkänojaan oli kaiverrettu koristeellisesti kaksi taistelevaa ahmaa ja niiden
ylle kahdeksansakarainen tähti. Huoneen kahdella seinustalla oli kaksi pitkää
porontaljoin peitettyä penkkiä ja keskellä huonetta katosta kettingillä
roikkuva muurinpohjapannu, jossa hehkui vielä kuumia hiiliä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ah, hän ei ole vielä
täällä…”Arthos totesi partaansa ja viittoi ihmisiä istuutumaan penkeille,
asettuen itse Oscin kanssa vastapäiselle seinustalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nyt.” päällikkö aloitti
painokkaasti. ”Kertokaa minulle mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut.
Löysittekö Pelastajan? Ja missä loput retkueesta ovat?” Arthos jatkoi ja katsoi
arvovaltaisesti kaikkia läsnäolioita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minä voin vastata
tuohon.” Osc sanoi ja suoristi selkänsä. Sitten hän kertoi Päällikölle koko
tarinan, kuinka he olivat päätyneet Demóon ja löytäneet Nanákin Diolectian
kätköistä. Osc ei kuitenkaan tohtinut kertoa kuinka Luglio oli hyljänyt
retkueen, vaan kertoi hänen jääneen Demóon Ramonin avuksi. Tarinan päätyttyä
Arthos raapi kuononvarttaan mietteliäänä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Missä tyttö on nyt?” hän
kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jätin hänet Luglion
tyttären huostaan.” Osc sanoi ja kääntyi puhumaan ihmisille. ”Näittekö minne naiset
lähtivät?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ylös.” Nerval vastasi.
Osc nyökkäsi ja nousi seisomaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Päällikkö, käyn
noutamassa Nanákin tänne.” hän sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Arthos
nyökkäsi ja Osc poistui huoneesta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ja te olette siis Daranin
miehiä.” Arthos sanoi Fjoðuriaaneille. ”Tomar on kertonut hänestä paljon. Ja
vain hyvää.” hän jatkoi ja hymähti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Se on mieluisaa kuulla.”
Nerval vastasi nöyränä. ”Mikäli se sopii, voin kertoa, mikä on Nanákin osa tässä
kaikessa.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sen minä haluaisinkin
tietää.” Arthos vastasi ja nojautui eteenpäin penkillä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hyvä on.” Nerval
nyökkäsi. ”Oletteko kuulleet Kirjoituksista?”<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">*** <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Pirtissä
oli hämärää. Tupakan savu leijaili paksuna katossa, kun raskas ulko-ovi narahti
auki. Päällikkö kohotti katsettaan, kun
Osc, Orven ja Nanáki astuivat sisään huoneeseen. Fjoðuriaanit nousivat ylös ja
kumarsivat kylän vanhimmalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ohhoh. Ihmisiä!” Orven
tokaisi ja puisteli lunta taljastaan lattialle. ”Onko teillä ruohoa?” hän lisäsi
virne naamallaan. Lähimpänä seisova mies ojensi piipun Orvenille, joka otti
siitä pitkät henkoset ennen kuin istuutui alas. Osc ja Nanáki tulivat
hänen perässään huoneeseen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nanáki.” Arthos sanoi.
”Tule tänne.” hän viittoi tyttöä lähemmäs.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanáki
asteli hitaasti päällikön eteen ja otti hupun päästään pysähtyessään. Päällikkö
rypisti otsaansa nähdessään tulenpunaiset hiukset jotka valahtivat Nanákin
olkapäille hupun alta. Nainen katsoi päällikköä jäätävästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jos sinulla on jotain
sanottavaa hiuksistani, niin anna tulla.” Nanáki sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nana, sinä puhut
Päälliköllemme!” Osc ojensi naista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanáki
katsoi karvaasti Oscia olkansa yli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minut yritettiin tappaa,
kun astuin viimeksi näille maille. Minut kasvatti taivaskansojen nainen, oman
äitini hylättyä minut lapsena. Minulla ei ole Päällikköä, minulla ei ole omaa
kansaa.” Hän sanoi happamasti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tyttö ei ollut puhunut
koko matkalla mitään, jos häntä ei
puhuteltu, mutta ilmeisesti hänellä oli paljonkin asioita mielensä päällä.
Päällikkö nousi seisomaan. Osc nousi myös.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Päällikkö, älkää
välittäkö tämän tytön sanoista. Hän ei tarkoita sitä. Yrittäkää ymmärtää, että
Nanáki on kansamme tulevaisuuden kannalta tärkeä – ” Osc aloitti, mutta
Päällikkö nosti kätensä vaikenemisen merkiksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Istu alas Osc ja ole hiljaa.”
Arthos komensi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc
nielasi ja istuutui. Fjoðuriaanit polttivat piippuaan ja tarkkailivat
tilannetta ja Orven näytti siltä kuin olisi nukahtanut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nämä ihmiset kertoivat
kaiken.” Arthos sanoi viitaten vastapäätä istuviin miehiin. ”Ja jos jonkun täytyy
pyytää anteeksi käytöstään, niin meidän, Nanáki, ” Päällikkö jatkoi puhuen nyt
Nanákille. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”He kertoivat, että
kansamme on hylännyt sinut lapsena. Sinut oli jätetty metsään kuolemaan
pelkästään hiustenvärisi vuoksi. Tiedän että Geatkit ovat ennakkoluuloisia ja
aivan liian jyrkkiä. Tämän tavan ja meidän pitäisi muuttua. Elämäsi on ollut
vaikea, eikä vähiten meidän vuoksemme. Voitko antaa anteeksi geatkeille?”
Arthos lausui ja polvistui Nanákin eteen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nanáki meni selvästi
hämilleen eleestä. Myös Orven nousi yllättäen ylös ja kumarsi tytölle syvään.
Osc katsoi heitä suu auki, mutta ponkaisi sitten seisomaan ja laskeutui äkkiä polvensa
varaan ja painoi leuan rintaansa. Nanáki katsoi miehiä vuorollaan, kunnes nosti
päänsä pystyyn.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hyvä on. Päällikkö Arthos,
otan vastaan anteeksipyyntösi koko kansasi puolesta.” hän vastasi lyhyesti,
eleettömästi. </span><span style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 12pt;">Päällikkö nousi ylös ja
nyökkäsi hyväksyvästi.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olen iloinen. Nyt voimme
päästä asiaan. Istu toki alas.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanáki
istuutui. Hän aukaisi viittansa ja nosti oikean jalkansa vasemman yli. Arhos ja
Osc eivät voineet olla vilkaisematta nopeasti, kun tytön hoikat sääret pilkistivät lyhyen hameen
alta. Ihmisiä ei näyttänyt kiinnostavan, mutta Orven oli selvästi vaikuttunut
harvinaiseslaatuisesta näystä. Oscilla teki mieli tökätä äijää kyynärpäällä kylkeen, mutta niin ei sopinut kohdella kylän vanhinta ja viisainta, vaikka vanha pervo ei
edes yrittänyt olla hienovarainen. Arthos ei vielä istuutunut, vaan asteli
ottamaan lisää viiniä hyllystä. Nanáki huomasi Orvenin tuijottavan ja nosti
aavistuksen hametta ylemmäs, silmää iskien.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Minä pidän tuosta
tytöstä!” Orven virnisti Oscille ja pökkäsi tätä luisella kyynärpäällä kipeästi
kylkiluiden väliin. Oscilla olisi tehnyt mieli kiroilla ääneen. Silloin hän
muisti, mitä Tomar oli käskenyt hänen tehdä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Orven, Veljeni pyysiminua tuomaan sinulle tämän.” Osc sanoi vanhukselle ja ojensi hänelle nahkapussin. Orvenin
kulmat kohosivat ja hän hymähti partansa alta, ennen kuin sujautti pussin
turkiksen alle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Päällikkö kaatoi kaikille
läsnäolijoille viiniä kuppeihinsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nostakaamme ensin malja menetetyille
sotureillemme. <i>Siénas </i>Ramon, </span><i style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 16px;">Siénas </i><span style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 12pt;">Luglio.”
Arthos sanoi vakavana ja nosti maljan. </span><i style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 12pt;">Siénas,
</i><span style="font-family: 'Times New Roman', serif; font-size: 12pt;">lausuivat kaikki hiljaa perässä ja joivat maljansa.</span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Arvon Päällikkö,
matkallamme on siis toinenkin merkitys, kuin näiden kahden Korvenpäähän
saattaminen.” Nerval lausui virallisesti. Ihmisten tapa puhua kuulosti aina vakavalta ja tärkeältä. Harmaantunut mies jatkoi:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jerchóva on sodassa. Talven
toisen kuun aika koittaa pian, jolloin Varjon joukot lähtevät miehittämään koko
Jerchóvan. Lännen Huone aikoo silloin marssia J’ranmon muurille taisteluun. Dánin
Antanielin joukot liittyvät silloin heidän riveihinsä. Olemme lähettäneet sanan
myös Idän Hoviin, jossa Drynn Thraninpoika odottaa idän sotilaiden kanssa. Tavoitteenamme
on pysäyttää Varjon joukot, ennen kuin he ehtivät marssia pidemmälle.
Varjolaisia on paljon. Voittaaksemme sodan tarvitsemme kaikki Jerchóvalaiset
liittymään. Maamme on hajonnut sisäisesti ja kukaan ei tue toistaan enää.
Olemme luottaneet liikaa, että Liittouma hoitaa kaiken puolestamme. <o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Minun ja veljieni tehtävänämme on
suojella Jerchóvaa, tapahtui mitä hyvänsä. Johtajamme Daran pyysi meitä
lähettämään teille tämän sanan: Liityttekö joukkoihimme ja marssitteko kanssamme
sotaan Varjoa vastaan?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-39666934264861738822015-05-15T23:16:00.000+03:002015-05-15T23:16:05.363+03:00Viimeinen Luku - Kappale 16<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Naisen osa<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Oli
viileä ilta ja aurinko alkoi painua mailleen. Taivas oli harmaan lyijyn värinen
ja raskaat pilvet roikkuivat miltei kuusien latvoissa. Koillisesta kantautui
navakka viima, joka nostatti kuivia havuja ilmaan. Senika joudutti askeliaan.
Hän näki torilla juureskojun olevan vielä pystyssä. Senika pyrähti juoksuun
viimeiset pari metriä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Onko vielä auki?” Senika
huoahti päästyään kojulle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Keski-ikäinen
rouva nosti päätään puulaatikkojen takaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä vain rouva. Tulitte
kyllä viimeisellä hetkellä, aloin jo pakata kamppeita kasaan!” muori naurahti
puistellessaan perunasäkeistä tarttunutta multaa kämmenselkänsä karvoista. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika huokaisi ja ojensi ostoslistansa
naiselle, joka kiitti ja alkoi kerätä juureksia pussiin. Senikan henki
tasaantui, mutta pulssi oli yhä koholla. Näin viimeisillään raskaana ei ollut
viisasta juosta, edes vaikka olisi kiire. Senika oli lupautunut auttamaan
serkkunsa nuorimmaisen häissä, joten huomisen päivällinen oli tähtävä jo tänä
iltana. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Hän muisteli omia häitään;
kuinka hän oli saanut ylleen punaisen mekon ja rusetit hiuksiinsa. Hamundilla
oli päällään juhlatunika ja kaulassaan punainen huivi. Senikan äiti oli
korjaillut morsiuspukua niin, ettei orstavaa raskautta näkynyt, josta kaikki
osapuolet olivat tyytyväisiä. Loppuen lopuksi hääparin salaisuuden tiesivät
vain heidän molempien äitinsä, jotka yhteistuumin olivat laittaneet avioliiton
aluilleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olkaa hyvä rouva! Se
tekee sitten tasan viisi rupiaa.” Rouva hymyili.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Senika
nielaisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ööh… käykö neljä ja kolme
itävää perunaa?” Senika oli ottanut perunat varalta mukaan, mutta oli toivonut,
että ostokset olisivat olleet halvempia. Hän oli tottunut kasvattamaan
suurimman osan kasviksistaan itse heidän puutarhapalstallaan, mutta tänä vuonna
Muuri oli kasvanut jo alle kilometrin päähän. Vaikka varjolaisia ei vielä
näkynyt, oli Muurin läsnäololla selviä vaikutuksia. Puut olivat alkanet
kellastua ennenaikojaan ja kaikkien joiden puutarhapalstat jäivät sadotta.
Perunat eivät itäneet ja itäneet kasvikset olivat osittain tai täysin raakoja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Muori katsoi
perunanraakileita silmiään räpsytellen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Äh! Olkoon neljä rupiaa
sinulle. Pidä perunat, sitä tulet tarvitsemaan niitä enemmän kuin minä.” Nainen
sanoi hymyillen rohkaisevasti ja alkoi kasata vihanneskoreja päällekkäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika kiitti niiaten ja
lähti vaappumaan kotiaan kohti. Oli onni, että muori oli kiltti, muuten ruoka
olisi loppunut kesken, mutta toisaalta Senika tunsi itsensä nöyryytetyksi. Oli
noloa yrittää maksaa perunoilla, kun varat loppuivat kesken. Mutta heidän
tilanteensa oli kuitenkin vielä siedettävä verrattuna muihin. Hamundin
vanhemmilla oli kellarissa vielä ruokaa, joista he saivat osansa, joten he
eivät heti nähneet nälkää, vaikka sato oli olematon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Huonommin oli niillä, jotka
olivat muuttaneet kylään kesällä. Heillä ei ollut varastossa ruokaa ja olivat kokonaan itse
viljellyn ruoan varassa. Ja ne perheet, joiden sato oli tuhoutunut Muurin
varjossa, näkivät nälkää. Miehet kävivät metsällä, mutta mitä lähemmäs Muuri
kasvoi, sitä kauemmas riista kaikkosi ja miesten metsästysretket kestivät yhä
pidempään ja kävivät yhä vaarallisimmaksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Eräs retkue oli viipynyt
lähes viikon ja he olivat palaneet saaliitta, kun yksi miehistä oli kuollut
matkalla. Metsästysjoukko oli törmännyt partioiviin Varjon shakaaleihin ja ne
olivat tappaneet joukon hitaimman, joka ei ollut ehtinyt piiloutua puihin.
Shakaalien mentyä lähistöltä oli marssinut pienen armeijan verran
aseistautuneita Varjolaisia, joista osa leiriytyi lähistölle. Vasta myöhään yöllä,
viimeistenkin Varjolaisten kadottua näköpiiristä, oli retkue uskaltanut
laskeutua Muut metsästäjät, jotka olivat ehtineet kiivetä näkymättömiin,
joutuivat virumaan puiden latvassa yli vuorokauden, ennen kuin oli turvallista
laskeutua hakemaan toverinsa jäännökset ja lähteä takaisin Korvenpäähän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senikaa puistatti
muistella miltä ruumis oli näyttänyt. Shakaalit olivat iskeneet miehen pään lähes
irti harteistaan. Senika oli ollut Hamundin kanssa vastassa seuruetta ja
kuollut geatki oli ollut Hamundin vanhempi setä. Ja ensi viikolla Hamund
lähtisi metsästämään muiden miesten kanssa. Kipittäessään hämärtyvää katua
pitkin Senika mietti millaista olisi olla leski. Ensiksi pitäisi järjestää
hautajaiset. Sitten hänen täytyisi mennä tekemään jotain työtä elättääkseen
itsensä ja lapset siihen asti, kunnes seuraava sato kasvaisi. Ehkä Päällikön
vaimo tarvitsisi itselleen piikaa taloustöihin ja Mira on jo tarpeeksi vanha
huolehtimaan pikkusisarestaan päivisin…<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika pudisteli päätään
ja yritti vakuuttaa itselleen, ettei hän vielä jäisi leskeksi. Hän jatkoi
hääpäivänsä muistelua, saadaksen ajatuksensa muualle. Senika muisteli kuinka
vatsanpohjaa kutkuttava hääpäivä oli ollut. Hän melkein pystyi haistamaan miltä
päivänkehrä tuoksui sinä elokuisena päivänä. Hän oli kävellyt pitkin
syyskukilla koristeltua riippusiltaa juhlapaikalle, jossa kaikki vieraat jo
odottivat. Kukat tuoksuivat makealle, mutta eivät niin raikkaalle, kuin kevään
tai kesän kukkaset. Vieraita ei ollut erikoisen paljoa, mutta tavallisten
häiden verran. Vatsassa muljahti ikävästi ja sai Senikan muistamaan, kuinka
häntä oli jännittänyt raskauden ulospäin näkyminen. Onneksi tuore isä olisi
lähipiiristä, joten yllättäviä häitä ei sinänsä ihmetelty, varsinkin kun
morsian oli jo kerran jätetty. Kosijoita oli ollut jo useita. Kaikki olivat
saaneet pakit, paitsi Hamund.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Se oli kuin vasta eilen
hän olisi marssinut isänsä saattamana juhlahuoneen poikki kimpullinen ruiskaunokkeja
sylissään. Hän kuvitteli mielessään kuinka käveli jälleen juhlahuoneessa.
Ruiskukat tuoksuivat kuonoon ja nurkassa joku lapsi kiljahteli innosta. Hän
tunsi perhosia vatsassaan lähestyessään seremonia alttaria, jossa tuleva appi
ja sulhanen odottivat häntä. Sulholla oli päällään kermanvalkoinen pellavapaita
joka suorastaan hohti auringon valossa, jota tulvi sisään aukiolevasta
ikkunasta. Ulkoa käyvä tuulenpuuska sai valkoiset pellavaverhot hulmuamaan
tuulessa ja sulhasen päänauhan hännät liehuivat ilman mukana kuin loimuavat
revontulet talvisella taivaalla. Ja puolison kääntyessä morsiotaan kohti, oli
Senikan vaikea pidätellä hymyään. Tomarin silmät olivat niin ystävälliset ja täynnä
lämpöä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kuonon päälle osuva
lumihiutale havahdutti Senikan. Hän pysähtyi ja katsoi ylöspäin. Ensilumi oli
satanut jo aikoja sitten ja sulanut tietenkin
heti pois. Pysyvä lumi satoi edellisellä viikolla. Nyt taivaalta alkoi leijailla
suuria, valkeita hiutaleita, ensin muutama, sitten enmmän. <i>Ajatteliko äsken Tomaria vai Hamundia? </i>Senika nielaisi hieman
hämillään. Hän ei ollut muistellut Tomaria enää aikoihin, kunnes hän syksyllä yllättäen
palasi kotiin Korvenpäähän. Senika oli kuvitellut jo unohtaneensa nuoruuden
ihastuksensa, mutta puhuttuaan hänen kanssaan sinä iltana, oli Tomar alkanut
ilmestyä yhä useammin hänen ajatuksiinsa ja uniinsa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika pyyhkäisi lunta
otsatukastaan ja jatkoi matkaansa. Hän näki jo ylös vievät tikkaat ja huokaisi
voipuneena. Niitä oli jo niin raskasta kavuta. Pian hän ei enää jaksaisi
laskeutua maahan ostoksille, vaan joutuisi kävelemään melkein tuplamatkan
latvustossa lähimmälle kauppapuulle. Ja puutoreilla hinnat olivat aina hieman
kalliimmat. Ehkä hän poikkeaisi Mirenan luokse kahville joku päivä, hän kun asui
aivan torin kulmilla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika ryhtyi jo kipuamaan
ylös tikkaita, kun yhtäkkiä metsästä kuului kilahdus. Hän pysähtyi neljännelle
rappuselle kuuntelemaan; hän erotti heleän kilahduksen uudestaan pimeästä
metsästä. Se oli kulkunen. Joku ratsasti kohti kylää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuka kumma sieltä
tämmöiseen aikaan tulee?” Joku papparainen kummasteli ääneen muutaman metrin
päässä. Senika mietti aivan samaa. Jos olivat geatkit olivat metsästämässä tai
partioimassa, he ripustivat kulkusia satulaan palatessaan kylään. Näin
vartioivat miehet kuulivat jo kaukaa, milloin joku omaa joukkoa oleva lähestyi,
jo ennen kuin he haistoivat nämä. <i>Voisiko
se olla…? </i>Senika laskeutui takaisin maanpinnalle ja pysähtyi vartomaan tulijoita
puun juurelle. Pari naapuruston äijää pysähtyi myös seuraamaan tilannetta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Pimeydestä pystyi
erottamaan jo ratsastavan hahmon. Se oli geatki, Senika huokaisi syvään
helpottuksesta. Hän ei ollut ainoa, joka odotti pelolla sitä päivää, kun tulija
oliskin Varjon sotilas. Senika haistoi ilmaa. Tulija haisi tutulle. <i>Isä? Tomar!<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika lähti juoksemaan
kohti ratsukkoa. Nyt hän erotti pimeydestä myös kolme muutakin ratsastajaa.
Senika riemastui, hän oli ollut niin huolissaan isänsä, sekä muiden puolesta.
Hän kipitti varoen kohti metsän reunaa tulijoita. Silloin hän havaitsi, että
ainostaan ensimmäinen ratsastaja oli geatki. Hänen perässään metsän pimeydessä
ratsasti ihminen. Senika seisahtui ja otti askeleen taaksepäin. Ensimmäisenä
ratsastava geatki oli Osc, Senika
tunnisti hajun perusteella, mutta hänen kummallakin puolella ratsasti ihmisiä.
Niiden ratsut olivat valtavia ja kaikkien vaatteet yönmustia. Senika otti epävarmana
askeleen taaksepäin. Miksi heidän mukanaan oli vieraita? Osc huomasi Senikan ja
hoputti ratsunsa raviin. Mustiin pukeutuneet ihmiset pysäyttivät hevosensa ja
laskeutuivat ratsailta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Senika, minulla on sinulle
pyyntö.” Osc sanoi vetäessään ohjaksista eläimen pysähdyksiin. Oscin takana
ratsailla istui vieras tyttögeatki, jonka riutuneet kasvot pilkistivät suuren
hupun alta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voisitko pitää huolta
Nanákista? Minun täytyy ratsastaa Päällikön puheille. Asialla on kiire.” Osc
jatkoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tottakai…” Senika vastasi
hämillään ja otti tytön vastaan ratsailta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Missä isä on?” hän kysyi,
kun Osc aikoi jo lähteä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Osc
katsoi Senikaa alas ja näytti yhtäkkiä hyvin vakavalta. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Luglio ja Ramon antoivat
henkensä tämän tytön pelastamiseksi.” Osc sanoi ja käänsi katseensa, ennen kuin
nosti hevosensa laukkaan ja ratsasti kohti kylän keskusta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tuntui kuin olisi uponnut
jokeen. Se tuli yllättäen, iskeytyen päin kasvoja ja salpasi hengen. <i>Isä… </i>Senika palautui maan pinnalle ja
mietti katsoessaan väsyneen näköistä tyttöä, joka hädin tuskin pysyi pystyssä
ilman tukea. <i>Miksi?</i> Senika vilkaisi
ympärilleen ja tähysti metsää.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tomar? Missä Tomar on?”
Senika sanoi katsellen metsään, missä mustat ratsastajat seisoivat. Yksi
miehistä jätti hevosensa kahden muun luokse ja käveli lähemmäs. Senika kavahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”He ovat…puolellasi.”
Nanáki puhui. Hänen äänensä oli hyvin käheä, kuin keuhkokuumeisella. Senika
katsoi tytön silmiin. Ne olivat tummanharmaat ja syvällä kuopissaan. Hän näytti
sairaalta. Tytön kasvoja leikkasi kome rumaa arpea, ja kuonon varsi oli
aavistuksen vinossa. Ruhjeet näyttivät vanhoilta ja Senika ei voinut kuvitella
kuka olisi voinut murjoa näin hennon työtön noin pahaan kuntoon. Mutta jotenkin
kummassa... hänen kasvonpiirteensä olivat etäisesti tutut. Kuin olisi nähnyt
lapsuuden ystävänsä uudelleen, vain todetakseen että ystävästä oli kasvanut
aivan eri henkilö.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tunsitteko Tomarin, hyvä
neito?” Ihmismies kysyi pysähtyessään parin metrin päähän heistä. Senika
nyökkäsi. Hän suoristi selkänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä. Luglio on isäni ja
Ramon perhetuttuni, sekä hänen poikansa Tomarin olen tuntenut lapsesta saakka.”
Senika vastasi varmalla äänellä pää pystyssä. Geatkille oli tärkeää olla
näyttämättä pelkoa muukalaisille. Senika ei ollut koskaan nähnyt hännätöntä
näin läheltä, eikä ollut ikinä puhunut sellaiselle. Häntä pelotti.<o:p></o:p></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-2X81KyCN5u0/VVZTl80getI/AAAAAAAAAsg/vtrFqLpq5A0/s1600/seninana%2Bcopy.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-2X81KyCN5u0/VVZTl80getI/AAAAAAAAAsg/vtrFqLpq5A0/s640/seninana%2Bcopy.JPG" width="600" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>"Luglio oli isäni."</i></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tomar Ramoninpoika
ratsasti Johtajamme Daranin kanssa kohti Varjoa, kun erkanimme hänestä viikko
sitten. Olen Nerval ja Tässä ovat veljeni Hordas ja Falkor. Olemme
Fjoduriaaneja, geatkien ystäviä.” mies sanoi ja ja kumarsi Senikalle. Senika
hämmentyi. Hän ei ollut syntynyt sellaiseen osaan, jossa kukaan mies kumartaisi
hänelle. Vähiten jokin muu kuin geatki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En… minä en ole mikään
neito, vaan tavallinen rouva.” Senika sanoi hämillään. Hän ei ollut varma,
miten ihmisille kuului puhua. Miehet kuulostivat hyvin vakavilta. </span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Senika kääntyi
tytön puoleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nanáki, sekö oli nimesi? Jaksatko
kävellä?” hän tiedusteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sano Nana vaan. Ja
enköhän minä jaksa.” tyttö vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Entä jaksatko kivuta,
Nana?” Senika kysyi ja nyökkäsi kohti tikkaita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanáki
kääntyi katsomaan porraspuita, jotka veivät korkealle ylös puiden latvustoon.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voin yrittää.” Hän
hymähti väsyneesti ja pyyhkäisi hiuksiaan piiloon hupun alle. Senika räpäytti
silmiään. Hiukset näyttivät aivan tulipunaisilta. Nana käänsi katseensa
nopeasti alas ja veti huppua syvemmälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Kyläläisiä alkoi kerääntyä
vähitellen ympärille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ovatko nuo ihmisiä?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Ovatko he vihollisia?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuka päästi hännättömiä
kylään??”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tietääkö päällikkö?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Senika
nappasi Nanaa kädestä ja lähti taluttamaan kohti rappusia. Hän näki naapurissa
asuvan isännän tallustavan kohti hongiston takaa. Senika nosti kättään äijälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Osc lähti hakemaan
päällikköä. Nuo ihmiset eivät ole vihollisia.” Senika sanoi ennen kuin ukko
ehti suutaan avata. Miehet harvoin uskoivat akkojen puheita, joten kohta
alhaalla olisi aika härdelli päällä, Senika ajatteli huokaisten uupuneesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senikan päässä kohisi. <i>Isä on kuollut. Ramon on kuollut. </i>Jostain
syystä hän ei kuitenkaan kaatunut maahan itkemään, vaan talutti
tuikituntematonta tyttöä määrätietoisesti kohti tikkaita. Jostain syystä hänestä tuntui, että
tärkeintä oli saada nyt tämä tyttö jonnekin rauhallisempaan paikkaan, ennen
kuin enemmän geatkeja alkoi kerääntyä paikalle. <i>Tytön on oltava jotenkin erityinen, koska isä antoi henkensä hänen
vuokseen. </i>Senika pisti tytön kipuamaan edeltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedän että se on raskasta,
mutta yritä olla ripeä.” Senika kuiskasi Nanákille ennen kuin he alkoivat
kivuta ylemmäs. Nana nyökkäsi ja tarttui köysitikkaisiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Senika oli hämmästynyt
kuinka tasaista tahtia tyttö kiipesi ylös. Hänen turkkinsa oli otsalta märkä
hiestä, mutta hän ei edes puuskuttanut. Senikasta tuntui että kipuaminen oli
hankalampaa, kuin eilen. Ylös päästyään tyttö istahti hetkeksi seinän viereen
vetämään henkeä, vapisten heikosti. Senika nojasi myös seinään hengästyneenä. Vatsanpohjukkaa
nipisti ikävästi ja hänestä tuntui että saattaisi pian laskea alleen, ellei
pääsisi nopeasti pikkulaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Taidat olla pitkällä?”
Nana kysyi katsoen Senikan vatsaa. Senika nyökkäsi ja veti syvää henkeä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tule, meidän täytyy
kiirehtiä.” Senika puuskutti ja auttoi Nanan ylös lattialta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nana
nyökkäsi ja lähti kävelemään hänen perässään. Alhaalta alkoi kuulua
keskustelua. Geatkeja alkoi jo kerääntyä paikalle. Senika vilkaisi kaiteelta
alas ja näki Päällikön lähestyvän Oscin kanssa maan tasalla.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Olet varmaan nälissäsi.
Voin tarjota luonani syötävää - toivottavasti jaksat kuunnella kiljuvia pentuja.”
Senika sanoi ja hymyili Nanalle, vakavoituen kuitenkin. ”Mutta ensin meidän on
vietävä suruviesti perille.” hän jatkoi, mutta ei saanut peitettyä äänensä
värähtelyä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-14442273068134392062015-05-01T23:45:00.000+03:002015-05-02T16:17:22.860+03:00Viimeinen Luku - Kappale 15<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt;">Kohtalo</span><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 14.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tuuli huojutti
lehdettömiä puita. Kuut olivat kadonneet hetkeksi pilvien taakse ja oli pimeä.
Daran katsoi ympärilleen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 35.45pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Meidän
täytyy pystyttää leiri. Kuut nousevat. Mutta ei tänne. Valo oli niin kirkas, että se näkyi kauas.” hän sanoi
katsoen metsään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 35.45pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">He nousivat kiiresti ratsaille, Nanáki Oscin
edessä istuen. Nuorukainen näytti seipään nielleeltä, yrittäessään yhtäaikaa
pitää tyttöä pystyssä, koskematta silti liikaa häneen. Aikansa ratsastettuaan
he saapuivat kuusikkoisen harjun laelle. Tuuheat puut loivat suojaa leirille ja
vaaran harjalta näki kaikkiin ilmansuuntiin hyvin. Fjoduriaanit hajaantuivat
kaikki järjestämään leiriä. Osa lähti pystyttämään pyöreää telttaa ja muutama
lähti pimeään kuusikkoon metsälle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Minä tulen mukaan!” Osc
huudahti aavistuksen liian innokkaasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Hän
nappasi jousen ja viininsä ja riensi miesten mukaan. Tomar katsoi hänen
peräänsä. Vaikka fjoduriaanit olivat taitavia käsittelemään miekkaa ja jousta,
ei mikään voittanut geatkin pimeänäköä ja jopa yksisilmäisenä Osc oli kylänsä
taitavin ampuja. Tomar hymähti toiveikkaana. <i>Ehkä hän antaa käytökseni anteeksi, jos puhuisin hänelle. Mutta nyt ei
ole hyvä hetki. </i> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Miehet kasasivat teltan
ripeästi ja alkoivat jo sytyttää valkeaa sisälle. Tomar huomasi tytön istuvan
yhä maassa ratsun vieressä ja värisevän kylmästä. Hänen päällään oleva valkea
kaapu oli liian kylmä tallaiselle ilmalle. Tomar käveli tytön luokse ja ojensi
kätensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tule, mennään sisälle
lämpimään. Pystytkö kävelemään?” Tomar kysyi. Nanáki kokeili jalkojaan ja
pudisti päätään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Istuminenkin heikottaa.”
hän sanoi surkeana. Tomar kyykistyi hänen viereensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Voin kantaa sinut.
Annatko?” Tomar kysyi ja hymyili. Tyttö katsoi häntä apeana, mutta tarttui
sitten häntä kaulasta. Tomar otti tytöstä tiukan otteen ja ponnisti itsensä
ylös. Jotenkin Tomar oli kuvitellut, että hengen palauduttua ruumiiseen, tyttö
olisi tullut painavammaksi, mutta päinvastoin Nanáki tuntui entistäkin
kevyemmältä ja hentoiselta, ja Tomar nosti hänet helposti ilmaan. Hän kääntyi
ja lähti kantamaan häntä telttaan. Yllättäen Tomar huomasi tytön nyyhkyttävän.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mikä hätänä?” Tomar kysyi
hämmentyneenä. Nanáki pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Olen epäonnistunut.
Tunnen... itseni niin turhaksi. En... voi edes... kävellä.” hän sanoi karhealla
äänellä nieleskellen. Tomar ei tiennyt mitä sanoa. Hän ei aivan ymmärtänyt mitä
tyttö tarkoitti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Et voi sille mitään. Et ole käyttänyt
jalkojasi pitkään aikaan. Etkä myöskään ääntäsi, joten on parempi säästellä
sitä.” Tomar hymyili, mutta tyttö käänsi katseensa pois hänestä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar kumartui astuessaan telttaan sisään. Hän
laski Nanákin maahan vilttien päälle. Fjoduriaanit antoivat hänelle peiton
päälle ja kuumaa juomaa. Tomar istuutui häntä vastapäätä ja katsoi tuota outoa
tyttöä. Hän tunsi itsensä jotenkin pettyneeksi. Hän oli nähnyt unia tuosta
naisesta, ja mielikuvissaan hän oli käynyt keskusteluja hänen kanssaan. Hän oli
jo rakastanut tätä, mutta nyt herättyään, Nanáki olikin aivan erilainen. Tomar
oli kuvitellut tytön tarujen herkäksi prinsessaksi, mutta hänen edessään istui
riutunut ja apea tyttö, jolla ei tuntunut olevan mitään tunteita, muuta kuin
pelko ja ahdistus. Eikä hän halunnut puhua Tomarille, saati ollut hänestä
kiinnostunut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sinun täytyy antaa
hänelle aikaa. Hänellä on ollut rankka elämä. Ja hän on kuollut kerran.” Daran
sanoi. Tomar hätkähti ja katsoi Darania, joka oli tullut hänen viereensä. Daran
hymähti ja ojensi Tomarillekin juomaa, joka otti ryypyn vastaan kiittäen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Daran nyökkäsi hiljaa Nanákia
päin. Tyttö oli kietoutunut peiton sisälle ja siemaili juomaansa, samalla
seuraten miesten keskusteluja syvällä kuopistaan pilkistävillä silmillään.
Tomar ymmärsi vähäsanaisen ystävänsä näkökohdan. Silti hän ei voinut olla
ajattelematta näin. Olivatko yksinäisillä vuorilla vietetyt vuodet todella
tehneet hänestä näin vainoharhaisen? Tyttö oli vain väsynyt, eikä tuskin edes
tuntenut Tomaria. Hän liioitteli jälleen. Kaikki oli aivan hyvin. Talismaani
oli tuhottu, eikä sen myrkyttävä vaikutus enää yltänyt häneen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Tomar laittoi kätensä
taskuunsa ja kokeili talismaanin kylmiä palasia. Ne tuntuivat samalta kuin
mitkä tahansa tieltä poimitut murikat. Hänen mielensä tyyntyi ja Tomar huokaisi
syvään, nuuskien mausteisen viinin rauhiottavia höyryjä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Pian Osc ja loput fjoduriaanit
palasivat metsältä. Riista paistettiin ja he söivät, joivat ja lauloivat,
kunnes painuivat yksitellen unten maille. Tomar jäi ensimmäisenä kipinään. Hän
huomasi, että ainoastaan Nanáki valvoi, kun muut nukkuivat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Eikö sinunkin kannattaisi
levätä?” Tomar kysyi varovasti. Tyttö katsoi häntä ilmeettömästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Olen nukkunut niin
pitkään... Nyt tahdon vain valvoa.” hän sanoi. Lämmin juoma oli pehmentänyt
hänen ääntään, joka oli silti kovin käheä, jopa geatkin ääneksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
mietti hetken, sitten hän nousi ja käveli tytön luokse.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Haluatko tulla hetkeksi
ulos katsomaan tähtiä? ” Hän kysyi. Tyttö näytti aavistuksen yllättyneeltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Hyvä on.” Hän vastasi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
nappasi peiton sisällä olevan tytön syliinsä ja harppoi äänettömästi teltan
suulle. Hän laski Nanákin maahan ja veti kankaan syrjään suuaukolta. Tyttö
henkäisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”En muistanut että niitä
oli kolme.” hän kuiskasi katsoessaan tuulisella taivaalla loistavia kuita.
Sitten hän kääntyi kohti Tomaria.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Kiitos.” Nanáki lausui
lyhyesti ja hänen kasvonsa sulivat vaisuun hymyyn.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"></span></div>
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-DdHSqA9IM0A/VUTOU0G_KTI/AAAAAAAAAsI/whi8a7RwC3w/s1600/kohtalo_taivas2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://1.bp.blogspot.com/-DdHSqA9IM0A/VUTOU0G_KTI/AAAAAAAAAsI/whi8a7RwC3w/s640/kohtalo_taivas2.jpg" width="481" /></a></div>
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Seuraavana
aamuna Tomar heräsi fjoduriaanien teltasta, jossa kävi jo kuhina. Osa miehistä
laittoi aamiaista ja Daran kävi neuvottelua kahden fjoduriaanin kanssa. Tomar
venytteli ja nousi ylös. Hän huomasi Oscin yhä uivuvan sukeästi, mutta Nanáki
istui peittoon kääriytyneenä kuunnellen Daranin ja miesten keskustelua. Tomar
muisti tytön vaatteet, kaivoi ne satulalaukusta ja harppoi ahtaan teltan halki
tytön luokse.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Huomenta. Tässä on
vaatteesi, jotka otimme mukaamme Diolectiasta. Haluatko pukea ne yllesi?” Tomar
kysyi ojentaessaan vaatteet tytölle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Nanáki
katsoi vaatteita suurilla silmillään ja sitten valkoista kaapua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Kiitos. Haluan jo eroon
tästä... ruumispuvusta.” hän sanoi happamasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
ojensi vaatteet tytölle ja piteli sitten peittoa hänen edessään, jotta hän
voisi vaihtaa vaatetta rauhassa. Nanáki vain naurahti, kun Tomar käänsi
katseensa, ettei näkisi mitään silmilleen sopimatonta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ei sinun tarvitse
kainostella. Ovat miehet ennenkin nähneet minut alasti.” hän totesi hymyillen
vinosti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Tomar ei tiennyt mitä
sanoa. Nanáki oli kuitenkin nopea liikkeissään ja hän oli hetkessä sujahtanut
korsettiinsa ja pian hän jo veti viittaansa päänsä yli. Tomar antoi viltin
takaisin hänelle ja tyttö pyöräytti sen hartioilleen. Hän sai fjoduriaaneilta
ylleen myös mustan paidan, sekä huopikkaat jalkaansa. Lopuksi hän liittyi
istuutuen miesten kanssa piiriin. Myös Osc oli vihdoin jalkeilla ja hän harppoi
unisena heidän seuraansa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Nanáki, haluaisimme puhua sinulle. On asioita,
joita haluamme tietää.” Daran sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Nanáki
nyökkäsi ja Tomar istuutui alas häntä vastapäätä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tarkoitatko Sarakoa?” Nanáki
sanoi vakavana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Kyllä. Olemme sodan
kynnyksellä. Varjon kuningatar on herätetty ja he suunnittelevat hyökkäystä.
Olit käsittääksemme kuningattaren henkivartija. Voitko kertoa meille jotain,
jonka avulla voimme taistella Varjoa vastaan?” Daran kysyi huolestuneena, mutta
ystävällisesti. Nanáki hätkähti ja hänen päänsä painui alas masentuneena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”He siis saivat hänet.”
hän sanoi lannistuneena ja huokaisi raskaasti. Näytti kuin koko maailman paino
olisi ollut noiden heiveröisten hartioiden päällä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Minun tehtäväni oli estää
Sarakon joutuminen Varjon käsiin. Epäonnistuin... Epäonnistuin surkeasti.” Nanáki
lausui murtuneena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Liittouma siis pidätti
teidät?” Daran kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Kyllä. Meidät tuomittiin
sielunriistoon. ...Mutta kuinka saitte minut hereille?” Nanáki ihmetteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Kerron siitä myöhemmin.
Voitko kertoa kuka oli Sarakon äiti?” Daran vastasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mami – Aralmin. Hänen
nimensä on Aralmin.” Nanáki sanoi. Yhtäkkiä hänen katseensa kivettyi ja hänen
päänsä nousi pystyyn. Jokin noissa sanoissa kovetti hänen sydämensä ja Tomar
huomasi eron hänen äänensävyssä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Aralmin muodonmuuttaja?” Daran kysyi ja
fjoduriaanit alkoivat kuiskia kiivaasti keskenään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kyllä.” Nanáki vastasi ilmeettömästi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Etkö sinä pidä tuosta naisesta,
Aralminista?” Tomar kysyi. Nanáki katsoi häntä mitäänsanomattomasti. Sitten hän
suoristi vasemman kätensä viltin alta ja veti kyynärvarren turkkia
vastakarvaan. Karvan alta paljastui outo kuvio, joka oli tatuoitu hänen
ihoonsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hän kasvatti minut pienestä pitäen
uskomaan Sarakon olevan siskoni. Tämä on muodonmuuttajien merkki. Sama merkki
on myös Sarakolla ja Aralminilla. Erona vain, että Sarako syntyi merkin kanssa,
mutta tämän Aralmin tatuoi minuun, kun olin vielä aivan pieni. Hän koulutti
minut suojelemaan siskoani. Elämäntehtäväni oli suojella häntä hengelläni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mutta merkki muuttuu kasvaessa. Se
vaihtaa väriä ja muotoa ja muodonmuuttaja voi saada sen halutessaan katoamaan.
Minun merkkini ei muuttunut, vaan haalistui ja venyi iän myötä, kuin vanha arpi.
Sitten ymmärsin, ettei merkki ollut aito. Ettei Sarako ollut siskoni; ettei
Aralmin ollut äitini. Mutta kaikki oli silloin jo myöhäistä. Olin antanut
kaikkeni, minulla ei ollut muuta tarkoitusta tässä elämässä.” Nanáki sanoi ja
veti kätensä takaisin piiloon viltin sisään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomarista tuntui pahalta. Kuinka kukaan
pystyi käyttämään lapsen rakkautta häikäilemättä hyväkseen. Tomar oli itse
tuntenut itsensä petetyksi ja hyödyttömäksi, kun oli kuullut että Varjon
kuningatar oli herännyt ilman talismaania. Hän kykeni vain kuvittelemaan miltä
tuntui uhrata koko elämänsä siskonsa suojelemiseksi, vain tajutakseen
vanhemmiten, ettei mikään ollutkaan sitä miltä näytti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Pystyykö Sarako myös muuttamaan
muotoaan, kuten Aralmin?” Daran kysyi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanáki
pudisti päätään. Daran nyökkäsi ja vaipui hetkeksi ajatuksiinsa, sitten hän
kohotti päänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tämä on huojentava tieto.
Siitä huolimatta... Olemme saaneet tietoomme huolestuttavia asioita. Uskomme,
että Varjon lisäksi Liittouma on sotkeutunut kaikkeen. Voi olla, että juuri
Liittouma tai pikemminkin Yhdeksän muodonmuuttajaa ovat tämän sodan takana.
Mikäli Kirjoituksiin on uskominen, sinulla Nanáki on vielä suuri osa tässä
kaikessa. Kaikki ei ole vielä ohi.” Daran sanoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nanáki ei vilkaissutkaan
Darania, hänen päänsä oli painunut masentuneena ja hän tuijotti lasittunein
silmin valkeaa. Tomar kurtisti kulmiaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä tarkoitat Daran?” Tomar
kysyi. Daran rykäisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Te tiedätte
Kirjoituksista, eikö niin?” hän kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nanáki
ei reagoinut, mutta Tomar ja Osc vilkaisivat toisiaan nopeasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuulkaa siis.” Daran
aloitti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Kaksi lasta
äidittä yöllä lumessa,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">tähtien alla
heidän aikansa koitti.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ikuinen Ayga
näki heidät unessa,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">ja niin hän
tarunsa ylös kirjoitti:<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Heistä vanhempi kuun
valossa vahti,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">ei onnea koskaan
hän kokea voi.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nuorempaa hamusi
Varjon mahti,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">hälle hämärän
laulut yksin soi.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Rakkaudetta
kumpikin tulisi päivänsä viettämään,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">jos toinen
heistä onnen saisi, toinen tulisi häviämään.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mutta silti
siskotta kumpikaan,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">eivät elämäänsä
kestää vois.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Jos tiensä
erkanis’ päiväks’kään,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">kumpikin surusta
murtunut ois.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">He kokivat
tuskaa ja murhetta päivä päivältä enemmän,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">kun jo luulivat
pahimman tapahtuneen, kuolo vei myös ystävän.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Vanhemman
lastina oli orjuuden paino,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">elämänsä joka
hetki oli tuskaa vain.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Häntä seurasi
perässään kuolema ja vaino,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">vaik’ tahtoi, ei
rakkautta saanut hän lain.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Oli osansa
suojella siskoaan,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">joka päivä oli
vastoinkäyminen uusi.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Ei sisartaan
soimannut kuitenkaan,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">vaan äidilleen
kostoa vannoi ja huusi.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nuorempaa painoi
elämän taakka,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">tuntui kuin
kaikki hänen syytänsä ois.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Pimeässä itki
hän aamuun saakka:<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">’Kunpa joku nää
murheet jo ottaisi pois!’<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Hälle puhui ääni
tumma Varjoista:<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">’Et yksin sä voi
tuota taakkaasi kestää.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Voin antaa sull’
rauhan joka on ikuista,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">eikä kukaan enää
voi sitä sinulta estää.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Astu Varjoon
lapsi, älä astu ohitse,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">tääl’ odottaa
ikuisen rauhan kehto.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tee päätös ja
pimeyden tie valitse,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">On isäsi kruunu
sun onnesi ehto.’<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Oli kohtalonsa
ennalta määrätty:<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kumpikaan lapsista
selviä ei,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">kun heidät
kerran on yöhön hylätty.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Kirjoitukset
heidät kuolemaan vei.”<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
piti lyhyen tauon, ennen kuin jatkoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nämä olivat yksitoista
säettä Kirjoituksista, jotka on pystytty kääntämään suoraan vanhoista
teksteistä. Mutta Vaghó, entinen johtajamme jätti meille perintönä pergamentin,
jota ei pitäisi olla olemassa. Kirjoitusten kadonnut säe:<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Mut pimeydenkin
voi valo voittaa,<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">lapsoset vihdoin
kun toisensa kohtaa.<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Yhdessä kun ovat
niin aamukin koittaa<o:p></o:p></span></div>
<div align="center" class="MsoNoSpacing" style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">ja valon lapset
kansansa päivään johtaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
veti syvään henkeä, otti hörpyn viiniä ja antoi leilin seuraavalle. Tomar
pyöritti sanoja päässään. Oli todella kirjoitettu, että he herättäisivät Nanákin.
Nanáki ei sanonut mitään. Hän näytti lannistuneelta, kuin kuolemaan tuomittu,
joka on jo hyväksynyt kohtalonsa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mutta onko siis kuitenkin mahdollista,
että Varjo onnistuu aikeissaan? Molemmat siskot ovat hereillä, mutta sota alkaa
pian. Mitä voimme tehdä?” Osc kysyi huolissaan.<i><o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Totta puhuttuna olen
miettinyt samaa ja yrittänyt selvittää mitä Kirjoituksissa tarkoitettiin.
Tomar, Toistaisitko meille ne sanat, jotka Deewa sinulla lausui.” Daran sanoi hitaasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar nyökkäsi ja rykäisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”
Vanha kansa kuolee. He katoavat, he harmaat. Itse he ovat kohtalonsa
asettaneet, mutta itse he eivät voi sitä muuttaa. Yksi heistä kuitenkin nousee.
Kansansa hylkäämä, äitinsä tuhoama, siskonsa pettämä. Tulenhehkuinen ...Trioonin
lapsi.” Tomar puhui. Hän yritti saada ääneensä samaa vakavuutta, kuin Deewalla.
Mutta nähdesään Nanákin vain tuijottavan käsiään, murtui Tomarin ääni viimeisten
sanojen kohdalla. Foduriaanit puhuivat hiljaa toisilleen ja Tomar nappasi
pitkän ryypyn viiniä. Hän rohkaisi mielensä ja siirtyi istumaan Nanákin
viereen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedän, että tämä kaikki
varmasti hämmentää sinua..” Tomar aloitti, kun tyttö yllättäen katsoi häntä.
Hänen silmiensä katse porautui syvälle Tomarin sisään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä tarkoitat? Että on
ennustettu, että Sarako saa Varjon valtakunnan ja Varjo valtaa koko maan?
Tiesin sen jo sanomattakin.” Hän tuhahti ja keskittyi jälleen omaan viinikippoonsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mutta Deewa.. Denishi
Punainen lausui, että sinä tulet pelastamaan kansamme, ehkä koko Jerchóvan!
Tarinasi ei ole vielä ohitse.” Tomar sanoi laskien kätensä Nanákin olalle.
Tyttö huitaisi napaksti Tomarin käden pois ja mulkaisi häntä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mikä saa sinut luulemaan,
että <i>haluan </i>pelastaa kansasi?
Edellisen kerran, kun olin geatkien mailla minut melkein ammuttiin! En pyytänyt
herätä. Olisitte antaneet minun vain nukkua!” hän parahti ja kyyneleet
kirposivat hänen tummanharmaisiin silmiin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar ei tiennyt mitä
sanoa. Hänestä tuntui, että hän oli syypää tytön suruun.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”O.. Olen pahoillani. En
tiennyt ettet halunnut herätä. Luulin, että olisit iloinen... kun sait elämäsi
takaisin.” Tomar sanoi pettyneenä, lannistuneena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Älä ole pahoillasi... En
syytä sinua... Halusin kuolla jo ennen sielunriistoa. Nyt vain olen samassa
pisteessä kuin aiemmin.” Nanáki vastasi synkästi. Tomar oli järkyttynyt. Hänen
elämänsä oli ollut vaikeaa, rankkaa, jopa vastenmielistä, siitä Tomarilla ei
ollut epäilystäkään. Varmasti petetyksi tuleminen oli saanut hänet pettymään
elämään, mutta kuinka masentunut täytyy olla, että menettää kokonaan
elämänhalunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Emme voi pakottaa sinua
mihinkään. Et ole enää muodonmuuttajan orja. Kylämme vanhin on etevä noita, hän
voi palauttaa elinvoimasi takaisin. ...Ehkä myös elämänhalusi.” Tomar sanoi
varovaisesti. Nanáki huokasi syvään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En usko, että mikään
lääke parantaa haavoja, jotka ovat sielussa...” Hän sanoi pyörittäen viiniä
kupissaan apeana. Sitten hän jatkoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Vuosia sitten rakastuin
mieheen. Ihmismieheen. Hän oli ensirakkauteni, ainoa rakkauteni…” Nanáki sanoi
hiljaa ja hänen katseensa muuttui sana sanalta tyhjemmäksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tunsimme toisemme vain muutaman
kuukauden, mutta ne olivat elämäni parhaimmat kuukaudet. Sitten menetin hänet.
Jouduimme Sarakon kanssa jälleen pakenemaan, enkä nähnyt häntä enää. ” hän
sanoi ja yksi kyynel vierähti hänen poskelleen. Hän pyyhkäisi kyyneleen ja
yritti hymyillä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Hän oli niin komea... hän oli yhtä
arpinen kuin minäkin, jopa hänen silmänsä oli tikattu kiinni. Silti, en ollut
koskaan nähnyt ihanampaa miestä.” Nanáki sanoi haikeasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar
kuunteli vaitonaisena. Nyt hän ymmärsi uniensa näyt. Vieressä Daran oli kuullut
heidän keskustelunsa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sanoitko… <i>Ihmismies</i>? Voitko kertoa hänen nimensä?”
Daran kysyi kuulostaen jotenkin epäuskoiselta. Nanáki nyökkäsi, pyyhkäisten
kyyneleen poskeltaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän… Hänen nimensä oli Waldo.”
hän sanoi hiljaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Nimen
kuullessaan viisi fjoduriaania kohahti ja he näyttivät järkyttyneiltä, eikä
vähiten Daran, jonka ilme vääntyi vakavaksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”<i>Hän</i>?”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”En ollenkaan tajunnut…!”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Fjoduriaanit
aloittivat kiivaan keskustelun, kunnes Daran kohotti jälleen kätensä
hiljaisuuden merkiksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Daran, mitä me teemme
nyt?! He luultavasti ovat jo palatsissa!” lähimpänä Darania istuva mies kysyi,
kumartuen johtajaansa kohti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä tarkoitat?
Haluatteko kertoa mistä on kyse?” Tomar kysyi Daranilta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
ähkäisi ja hieroi ohimoaan kädellään sytyttäessään piippuaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nyt on käynyt niin, että
me kohtasimme Waldon kaksi viikkoa sitten Varjon puolella.” Daran sanoi ja
näytti siltä, kuin olisi hävinnyt jossain tärkeässä väittelyssä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar
oli vielä hämillään, mutta Nanáki sai yhtäkkiä monta senttiä lisää pituutta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä?! Waldon? Missä?
Mitä tapahtui? Miksi hän on Jerchóvassa? Mitä hän sanoi? Kerro!!” hän puhui
kiihtyneesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Hän…” Daran sanoi ja
näytti tuskaiselta. ”Hän on menossa ystävänsä kanssa murhaamaan Varjon
kuningatarta.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Nyt Tomar ja Osckin
ymmärsivät, miksi Daran näytti niin lyödyltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sehän tarkoittaa…!” Osc
huudahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kyllä. Jos he onnistuvat,
Kirjoitukset käyvät toteen ja olemme tuhon omia.” Daran sanoi synkkänä. ”Koska
emme olleet löytäneet Nanákia, luulimme Kirjoitusten tarkoittavan sitä, että
Sarakon täytyy kuolla, jotta hän on yhdessä siskonsa kanssa. Annoimme näille
kahdelle käskyn tappaa kuningatar siinä toivossa, että siten ostaisimme
lisäaikaa ennen sodan syttymistä. Totta puhuttuna en uskonut heidän edes
onnistuvan hankkeessa. Mutta koska Waldolla ja Nanákilla on menneisyydessään yhteys...
Sen täytyy olla kirjoitettu, että he onnistuvat. Tämä muuttaa kaiken. Aivan
kaiken.” Daran henkäisi suorastaan ahdistuneena.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tuli hetken hiljaista, kun
kaikki miettivät, miten olisi nyt parasta toimia. Hiljaisuuden rikkoi Nanákin
käheä ääni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Oliko hän kunnossa?” hän
kysyi varovaisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
kääntyi tyttöä päin, hymyili hänelle ja nyökkäsi syvään. Nanáki katsoi häntä ja
näytti huojentuneelta, kuin se suunnaton paino hänen hartioillaan olisi
keventynyt hieman.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Luojalle kiitos.” hän
kuiskasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Talvi
saapui Jerchóvaan kaksi viikkoa etuajassa. Lunta tuprutti koko päivän ja
seuraavan yön ja aamulla Fjoduriaanien alkaessa purkaa leiriä, lunta oli jo
melkein puoleen sääreen. He olivat Daranin johdolla päättäneet hajaantua: kolme
fjoduriaania ratsastaisi suunnitellusti Alcatchavuorille kohtaamaan heidän
veljiään, Osc sekä Nanáki matkustaisivat Korvenpäähän kahden fjoduriaanin
saattamana ja Tomar lähtisi Daranin ja muiden fjoduriaanien kanssa kohti
Varjoa. Osc vastusti suunnitelmaa kovaan ääneen, samoin Nanáki.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Eikö Kirjoituksissa
nimenomaan lue, että minun <i>kuuluu</i>
mennä Varjon alueelle?” Nanáki tinkasi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä jos joudumme
taisteluun ja kuolet? Tuossa kunnossa se on hyvin mahdollista. Emme voi ottaa
sitä riskiä. Sitä paitsi Deewa oli lausunut, että sinä tulet pelastamaan
kansasi, geatkit.” Daran vastasi järkähtämättä. Nanáki ei silti ollut vakuuttuneelta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tulet kyllä kohtaamaan
siskosi, jos niin on kerran Kirjoitettu. Kylämme vanhin on osaava shamaani,
joka voi auttaa sinua saamaan elinvoimasi takaisin.” Tomar yritti lohduttaa
närkästynyttä tyttöä, tosin laihion tuloksin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Tiedän, tiedän. Kerroit tuon
jo eilen.” Nanáki sihahti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc näytti hieman
tyytyväisemmältä, kun sai matkustaa Nanákin kanssa, vaikka olisikin halunnut
lähteä Tomarin mukaan. Hän oli koko aamun jutellut tytölle mukavia, mutta
Nanáki ei lämmennyt nähtävästi kellekään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Me näemme pian. Haemme
muut geatkit mukaan ja kohtaamme taistelussa.” Osc sanoi pää pystyssä Tomarille
ja Daranille, kun muut olivat jo lähteneet ratsastamaan edeltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Toivottavasti emme.”
Daran sanoi painokkaasti. ”Tarkoituksemme nimenomaan on välttää sota, jos se
vain on mahdollista.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Osc nyökkäsi. Sitten hän
käänsi ratsunsa ja lähti ratsastamaan fjoduriaanien ja Nanákin perään, kohti
Korpea. Tomar ratsasti veljensä vielä kiinni.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Osc, odota!” hän sanoi.
Osc pysäytti ratsunsa ja Tomar pysähtyi hänen viereensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kun pääset kylään, anna
tämä Orvenille.” Tomar sanoi ja ojensi nahkapussukan Oscille. Pikkuveli katsoi
pussia ja nyökkäsi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Voit luottaa minuun.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar liittyi Daranin ja
viiden fjoduriaanin matkaan kohti Varjoa. Tie oli Fjoduriaaneille tuttu, mutta
Tomar matkusti ensikertaa Varjon puolelle. Hän oli aina nimenomaan yrittänyt
pysyä mahdollisimman kaukana Varjon alueista, mutta nyt heidän tiensä veisi sen
sydämeen: J´ranmóon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Väistämättäkin Tomar tunsi
levottomuutta sisällään, mutta jokin oli silti muuttunut. Se outo puristava
tunne hänen rinnassaan alkoi hellittää. Se oli siellä yhä, mutta paljon
heikompana. Tomar oli myös pystynyt nukkumaan rauhallista unta ensimmäistä
kertaa vuosikausiin. Talismaanin tuhoutuminen oli alkanut vaikuttaa heti hänen
elämäänsä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Heidän suunnitelmansa oli
ujuttautua sisään Mustaan Palatsiin ja keskeyttää Eiffelin ja Waldon tehtävä ja
siten mahdollisesti välttyä sodalta. Näin siis yksinkertaisuudessaan.
Todellisuudessa heillä ei ollut aavistustakaan mitä sitten tapahtuisi. Ja ennen
kaikkea onnistuisivatko alkuunkaan. Pienellä joukolla oli tehtävän kannalta
turvallisempaa toimia ja huomaattomampaa liikkua. Mutta suuri joukko toisi
turvaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> J´ranmóssa oli
tämänhetkisten tietojen perusteella noin viisi miljoonaa varjolaista. Lisäksi
Muurin kupeessa odotti käskyään lähes 50 000 shakaalia. Mahdollisuus
epäonnistua ja menettää henkensä oli huomattavasti suurempi, kuin onnistuminen
ja voitto.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar puri huultaan ja
tiukensi otetta satulankaaresta. Syksyn käynti oli paljon kulmikkaampi, kuin
Veljen lönkytys, johon Tomar oli tottunut. <i>Voitto.</i>
<i>Mitä minä voin voittaa? Saanko takaisin
ne lämpimät kesäpäivät Kirkaspurossa, jotka vietin Veljen ja Vesjan kanssa? Tai
isän tyhjänpäiväiset vitsit nuotion ääressä syysiltana. <o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> </span></i><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Varjo oli
ottanut Tomarilta jo niin paljon ja joiltakin vielä enemmän. Demó oli tuhottu,
samoin Yumó. Varjolaisia olisi pian enemmän Muurin ulkopuolella kuin sisällä. <i>Ja kuinka paljon heitä on sisällä?</i> Tomar
nielaisi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Mitä teemme, jos
epäonnistumme?” Tomar kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jos emme onnistu, me
kuolemme.” Daran sanoi kääntämättä katsettaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Jotain tällaista vastausta
Tomar oli aavistellutkin. <i>Miksi edes
vaivauduin kysymään</i>, Tomar mietti silmiään pyöritellen, mutta hymyili kuitenkin.
Hän muisti yhtäkkiä hyvin elävästi, kuinka oli aikoinaan matkustanut kuukauden
päivät Daranin kanssa. Kuinka vähän hänen ystävänsä olikaan muuttunut, ja
toisaalta, kuinka paljon kaikki muu oli muuttunut, eikä vähiten Tomar itse.
Korvenpää, Demó, Jerchóva, koko maailma. Tulevaisuus vaikutti synkältä. Tomar
hymähti ja vilkaisi ystäväänsä, joka ratsasti hänen vierellään vakavana. Jos
jokin on tässä maailmassa pysyvää, on se Daranin jurous.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Kuinka pian olemme
perillä?” Tomar kysyi kirien ratsullaan Daranin rinnalle.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Daran katsoi otsa kurtussa
horisonttiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Jos pidämme kiirettä,
emmekä pysähtele turhaan, niin saatamme ehtiä viikossa.” hän vastasi ja hymyili
Tomarille, joka erotti toivon häivähdyksen hänen äänessään. Tomar nyökkäsi ja
he kannustivat hevoset matkaan. Niinpä tummanpuhuva seurue otti suunnakseen
luoteen, vaikka toivo oli vähissä, sitä oli silti tarpeeksi. Muuta
mahdollisuutta ei enää ollut.<o:p></o:p></span></div>
<span style="font-family: "Calibri","sans-serif"; font-size: 11.0pt; line-height: 115%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-language: AR-SA; mso-bidi-theme-font: minor-bidi; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin; mso-hansi-theme-font: minor-latin;"><br clear="all" style="mso-special-character: line-break; page-break-before: always;" />
</span>
<br />
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-28897847050242074902015-03-29T23:27:00.001+03:002015-03-29T23:29:10.214+03:00LukulomaHyvää kevättä, rakkaat seuraajat, sekä kaikki uudet tulokkaat! ^___^<br />
<br />
Kesän lähestyessä allekirjoittaneen loppukiri opintojeni suhteen alkaa, ja joudun täten ottamaan <b>päivitysvapaata</b> Aygan Laulun suhteen Huhtikuun verran. Tänä aikana olisi tarkoitus kirjoittaa jälleen kerran opinnäytetyö, sekä muuta pientä sälää, jotta saisin paperit käteen ja itseni ulos opinahjostani. Tämän myötä myös toivon olevani opintovapaa sitten loppuelämäni.<br />
<br />
Eli Aygan Laulun kappale 15 päivittyy Vappu-tunnelmissa 1.5. Siihen asti malttakaa, käykää lukemassa Marjan <a href="http://www.kirjoitukset.net/">Kirjoituksia</a>, tai surffailkaa minun <a href="http://tohmo.deviantart.com/">DA</a>- galleriassa. :)<br />
<br />
-TuuliTuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-961396288928695482.post-48334173269539845672015-03-29T23:14:00.001+03:002015-03-29T23:29:02.836+03:00Viimeinen Luku - Kappale 14<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><b>Herääminen</b></span></div>
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span>
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"><br /></span>
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Myöhään
illalla retkue pysähtyi korkean kallion suojiin. He pystyttivät leirinuotion
tuulen suojaan ja kolme fjoduriaania marsii vartioimaan, kukin viidentoista
metrin päähän nuotiosta. Daran istuutui alas ja muut seurasivat hänen esimerkkiään.
Osc kantoi tytön nuotion lähelle ja hän liittyi Tomarin kanssa fjoduriaanien
seuraan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Meillä taisi jäädä jotain
kesken. Kerrotko Tomar, kuka tuo tyttö oli ja mihin te olitte häntä viemässä.”
Daran sanoi karhealla äänellään. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar huomasi miettivänsä,
kuinka Daranin ääni ei koskaan palautunut sen jälkeen, kun hän oli viettänyt
kuukauden päivät varjon tyrmissä kauan sitten. Hän oli tehnyt elämässään paljon
virheitä, mutta tätä hän katui yhä eniten. <i>Jos
en olisi paennut, ei hänen olisi täytynyt kokea kaikkea niitä kauheuksia.<o:p></o:p></i></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Tomar nyökkäsi vakavana,
mutta hänen veljensä ei edes ei katsonut takaisin. Osc oli yhä järkyttynyt
tytön kohtalosta, sekä loukkaantunut Tomarin käytyä hänen päällensä, mikä oli
täysin ymmärrettävää. Silti se sai Tomarin surulliseksi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Sain alkusyksystä veljeskuntanne
nuorelta jäseneltä sanan, että Varjon kuningatar on herännyt ilman talismaania.
Aluksi aioin nakata talismaanin Aygajärveen, mutta minut pysäytti punaisiin
pukeutunut mies, joka sanoi nimelseen Deewa.” Tomar aloitti. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> Mainitessaan Deewan nimen
kaikki fjoduriaanit kohahtivat ja alkoivat puhua keskenään kiivaasti. Darankin
näytti hämmentyneeltä, mutta nosti sitten kätensä merkiksi ja muut hiljenivät.
Tomar yskäisi ja jatkoi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Deewa lausui minulle näin:
Vanha kansa kuolee. Yksi heistä kuitenkin nousee... Kansansa hylkäämä,
tulenhehkuinen Trioonin lapsi. Sen jälkeen hän muuttui kotkaksi ja katosi. Silloin
päätin palata takaisin Korvenpäähän. Saavuin kotiinni pari kuukautta sitten ja halusin
kertoa päälliköllemme talismaanista ja Deewan profetiasta. Kylän shamaani
neuvoi minua sitten käyttämään talismaania tämän ’Trioonin lapsen’
löytämiseksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Talismaani näytti minulle tien takaisin
Demoon, Liittouman Diolectiaan, jonka alakerrasta löysimme hallin täynnä
nukkuvia ihmisiä. Sieltä löysimme tämän tytön. Olen nähnyt hänet lukemattomat
kerrat unissani, sekä niinä kertoina, kun olen vahingossa pidellyt talismaania
kädessäni. Tiesin heti, että tämä on se ’Trioonin lapsi.’ Ei epäilystäkään. Nyt
olemme viemässä häntä takaisin…. Takaisin kylään.” Tomar sanoi. Hänellä teki
yhä pahaa ajatella, että hän oli nyt kuollut. Nyt kaikki oli turhaa. Heidän
isänsä kuoli turhaan. He olivat epäonnistuneet.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran nyökkäsi hitaasti, sukien pitkää
partaansa. Tomar muisti mitä se nuori fjoduriaani oli sanonut syksyn alussa,
että Daran oli nyt fjoduriaanien johtaja. Se oli helppo uskoa. Hän näytti ainakin
kaksikymmentä vuotta vanhemmalta ja paljon viisaammalta kuin ennen. Muut
fjoduriaanit kääntyivät yksitellen katsomaan johtajaansa, joka selvästi pohti
syvään Tomarin sanoja.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tämä kohtaamisemme ei ollut sattumaa
Tomar. Olen ollut lännessä veljieni kanssa. Olemme olleet keräämässä
informaatiota Lännen Huoneesta ja ystäviltämme niillä seuduilla. Lähdimme
ratsastamaan Varjon halki kohti itää. Tarkoituksenamme oli vakoilla Varjon
joukkojen kasvua. Se, mitä näimme siellä, muutti kaiken. Muutimme suunnitelmiamme
ja lähdimme ratsastamaan Alcatchavuorille. Ja sitten törmäsimme teihin. Ei, en
usko hetkeäkään, että tämä oli sattumaa.” Daran sanoi mietteliäänä. Hänen
vieressään istuva fjoduriaani ojensi hänelle piipun ja Daran otti sen kiittäen
vastaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Minusta tuntuu..” Daran aloitti ja
puhalsi paksuja savurenkaita ilmaan. ”Tulen hehkuinen Trioonin lapsi… Mikäli
olen tulkinnut Kirjoituksia oikein tämä voisi olla <i>se </i>tyttö. Sanoitko, että löysitte hänet nukkumasta Liittouman
Diolectiasta?” Daran kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomar nyökkäsi, samoin Osc. Daran katsoi
tyttöä ja viittoi parille miehelleen, jotka nousivat ja kantoivat tytön
lähemmäs nuotion loimuun. Daran katsoi tyttöä pitkään vakavana.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Eivätkö vakoojamme sanoneet hänen olevan
geatki?” kysyi harmaahiuksinen mies, jolla oli paljon lettejä pitkissä
hiuksissaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Punaisista hiuksista ei ainakaan voi
erehtyä.” toinen, lyhyt vaaleatukkainen mies sanoi. Daran nyökkäsi kummallekin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Totta. Minäkin uskon, että tämä on
juuri se tyttö.” hän sanoi ja ojensi piipun eteenpäin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mitä tarkoitat?” Tomar ihmetteli.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Viimeiset viisitoista vuotta olemme
kaivaneet esiin kaiken tiedon, mitä vain saimme käsiimme Varjon
kuningattaresta. Saimme tietää, että hän oli vain neljätoista vuotias, kun
Liittouma tuomitsi hänet sielunriistoon. Sitten kuulimme, että kuningattarella
oli henkivartija. Pari vuotta häntä vanhempi tyttö, jolle myös suoritettiin
sielunriisto. Jotkut lähteet sanoivat tytön olevan ihmisenkaltainen, jotkut
taas väittivät henkivartijan olleen samaa rotua, kuin kuningatar. Mutta yksi
tieto oli aina sama. Tytöllä oli leiskuvan punaiset hiukset.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Jos te sanoitte löytäneenne tytön
Diolectiasta, se viittaisi siihen, että hänen sielunsa on irrotettu kehosta. Ja
kuten Goki sanoi, noista hiuksista ei voi erehtyä.” Daran sanoi painokkaasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Tomarista tuntui kuin matto olisi
vedetty hänen jalkojensa alta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Tämä tyttökö… Varjon valtiattaren
henkivartija?” Tomar kysyi epäuskoisesti katsoen tyttöparkaa, joka makasi
elottomana maassa. Daran nyökkäsi hiljaa Tomarille. Myös Osc näytti
häkeltyneeltä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”On selvästi kirjoitettu, että kohtaamme
täällä juuri tällä hetkellä. Tomar, Osc… Kuten tiedätte olemme sodan
kynnyksellä. Varjo on koonnut valtavan armeijan, jonka avulla se aikoo alistaa
koko tuntemamme maailman Varjoon. Lännen Huone kokoaa joukkojaan, samoin Idän
Hovi. Mutta Varjon armeija on silti liian suuri pala. Luulen, että Varjoa ei
lyödä miesmäärällä, vaan…” Daran sanoi ja katsoi tyttöä. ”Meidän on herätettävä
hänet.” hän lausui varmasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Mitä?” Tomar ihmetteli. ”Tyttö nukkuu
nyt ikiunta. Hän on kuollut. Tehtävämme epäonnistui.”<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran pudisti päätään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Ei aivan niinkään. Me voimme käyttää
talismaania.” Daran vastasi ja nyökkäsi Tomaria kohti, joka veti ajattelematta
kätensä siihen, missä talismaani lepäsi paidan alla.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Talismaania?” Tomar sanoi
hämillään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Johtajamme on väkevä
shamaani, hän tietää miten käyttää taikakalua.” yksi miehistä sanoi melkein
ylpeänä. Daran katsoi miestä, joka vaikeni nolona.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Muistatko, kuinka
talismaani syntyi?” Daran kysyi Tomarilta. ”Ennen kuolemaansa Varjon kuningas käski
luoda Talismaanin, jonka avulla Varjo löytäisi Valtiatterensa. Niin syntyi <i>Aivéladd</i>, Nukkuvan Näyttäjä, johon
kuningas vuodatti vertaan. Varjon muinainen hallitsija luki kirjoituksia ja sai
tietää, että tuleva valtiatar tulee vaipumaan uneen. Hän loi verestään
Talismaanin, jonka taikavoima pystyy herättämään luonnottomasta unesta ja –
jopa herättää henkiin kerran kuolleen. Talismaani syntyi hallitsijan kuolemasta,
henki hengestä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Talismaania voi käyttää tähän
tarkoitukseen ainoastaan kerran. Se luotiin alunperin herättämään varjon kuningatar.
Kun Talismaani on tehnyt tehtävänsä, sen voimat ovat lopussa ja se tuhoutuu. Ainoastaan
vuodattamalla siihen vertaan, sitä voisi ehkä käyttää uudelleen, mutta se
vaatii taiantekijän hengen. Varjolaiset kuitenkin onnistuivat herättämään
kuningattaren ilman talismaania, ilmeisesti juuri veritaikuuden avulla. Mutta
me voimme käyttää talismaania siihen tarkoitukseen, mihin se oli luotukin –
nukkuvan herättämiseen.” Daran sanoi ja katsoi vakavana tyttöä, samoin Tomar.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">”Milloin herätämme hänet?” Tomar kysyi
varovaisesti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran
käänsi katseensa ylös taivaaseen. Koko päivän oli satanut lunta, jota oli
aukeilla paikoilla jo nilkkoihin asti. Nyt sade oli vihdoin lakannut ja pilvet
vetäytyivät horisonttiin, paljasten kirkkaan tähtitaivaan. Daran katsoi kolme
kuuta ja kurtisti kulmiaan. Sitten hän nousi ylös.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;"> ”Nyt heti. Olemme lähellä
vanhaa seitaa, jossa rituaali voidaan suorittaa. Lähtekäämme. Meillä ei ole
aikaa hukattavaksi. Seutu ei ole turvallinen.” Daran sanoi horjumattomasti.
Tomar nyökkäsi. Ei monenkaan kilometrin päässä heistä sijaitsi tila, jonka
asukkaat Tomar ja Ramon olivat löytäneet tapettuna viikkoa aiemmin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Fjoduriaanit nousivat ylös, samoin Tomar
ja Osc, joka otti tytön maasta syliinsä. Yksi miehistä sammutti nuotion ja pian
kolme vartiossa ollutta fjoduriaania palasivat. He kaikki nousivat ratsaille ja
lähtivät etenemään jyrkkää polkua ylös kallion sivua pitkin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<br /></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">He
ratsastivat alle tunnin, kun he saapuivat kallioiselle aukiolle. Kuuset, männyt
ja kelohongat reunustivat aukiota. Keskellä lumen peittämää aukeaa oli matala,
laakea seitakivi. Seitaa ympäröi seitsemän kiveä epäsäännöllisessä piirissä
kymmenen metrin säteellä. He laskeutuivat ratsailta ja sitoivat hevoset männyn
runkoon, puiden suojiin. Osc otti tytön varovasti satulasta ja kantoi Daranin
perässä aukealle. Daran pyyhkäisi lumet kiven päältä ja viittoi Oscia laskemaan
tytön laakean kiven päälle. Viisi fjoduriaania alkoivat keräämään kuivia
kelojen oksia ja sytyttivät kukin yhden tulen Daranin neuvojen mukaan
seitakiven ympärille.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt;">Daran viittoi Tomaria astumaan lähemmäs
ja muita vuorostaan perääntymään taaemmas. Tomar käveli seitan viereen ja
katsoi kiven päällä makaavaa tyttöä. Daran otti lyhyen miekan vyöltään, astui
metrin päähän seitakivestä. Sitten hän viilsi käteensä haavan ja teki verellä
ympyrän piirissä olevien kivien sisäpuolelle. Kun veriympyrä oli sulkeutunut
Daran sitoi kätensä ja astui matalan seitakiven toiselle puolen. Tomar otti
talismaanin esiin, se oli yhä samassa kuluneessa kääreessä, jossa hän oli saanut
sen Verihammas Mustahamaralta vuosia sitten. </span><span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Hän ojensi pussin Daranille, joka otti sen
vakavana vastaan. Daran polvistui maahan tytön viereen ja avasi nahkakääreen
Talismaanin ympäriltä. Tomar pidätti henkeään. Myös kauempana seisova Osc
näytti hieman hermostuneelta. Daran silmäili viattoman näköistä kiveä, sitten
hän katsoi Tomariin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Tule. Sinun vuorosi on
nyt.” hän sanoi karhealla äänellään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
nielaisi, kun Daran ojensi Talismaania häntä kohden.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Yhdessä.” Daran sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
nyökkäsi ja polvistui tytön toiselle puolen. Hän katsoi Talismaania vielä
kerran, ennen kuin laski kätensä sen päälle. Vihlova kipu valtasi välittömästi
hänen kätensä ja alkoi levitä ympäri kehoa. Tomar huusi tuskasta, mutta vaikka
yrittikin, hän ei saanut käsiään irti kivestä. Daran otti toisella kädellään
Tomarin ranteista kiinni. Kipu levisi myös häneen, mutta Daran puri hammasta.
Tomar tunsi irtautuvansa tilanteesta. Näkökenttä vääristyi ja kaiken keskellä
hän näki tytön kuvan lähestyvän häntä.</span><span style="font-size: 12.0pt;"><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing" style="text-indent: 65.2pt;">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">”Tomar! Pysy täällä!” Daran huusi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
kuuli hänen äänensä, kuin jostain kaukaisuudesta. Hän tarttui ääneen kuin hukkuva köyteen ja yritti vetää itsensä
takaisin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Nyt, Tomar!” Daran sanoi.
Hän heitti nahkakääreen pois ja tarttui Tomarin kanssa Talismaanista kiinni. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Ikuinen Ayga, kuule
loitsuni, Alcatcha, ole ääneni. Aivéladd, Varjon käsi, tottele minua.” Daran
sanoi kantavalla äänellä. Tomar tunsi voimakkaan nykäisyn selkäytimessään ja
jokin veti hänet takaisin seitakiven äärelle. Daran katsoi Tomaria silmiin ja
sitten hän painoi Talismaanin tytön rintaa vasten.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Suuret henget kuulkaa
minua. Tulkaa, tuokaa tämä tyttö takaisin. Aivéladd, Varjon koura, toimi
välineenäni, ole käsieni jatke. Herätä tämä tyttö NYT!” Daran huusi ja silloin
Talismaani alkoi loistaa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Se muutti muotoaan
kirkkaan läpikuultavaksi, kuin lasiksi ja sen pinta muuttui täysin sileäksi.
Tomar olisi ollut ihastuksissaan, mutta kipu muuttui sietämättömäksi
poltteeksi. Kivi oli kuuma kuin tulinen rauta ja hänen kätensä olisivat sulaneet
siihen kiinni. Tomar huusi kivusta ja niin huusi myös Daran. Talismaanin loiste
muuttui yhä kirkkaammaksi, kunnes se häikäisi kaikki. Mustaratsastajat
peittivät silmänsä ja Osc nosti kätensä kasvojensa suojaksi. Talismaanista
alkoi purkautua energiaa aaltoina ja jokainen ryöppy löi vasten, kuin
myrskyävän meren aallot rantakivikkoon. Yhtäkkiä Talismaanista tuli kirkas kuin
aurinko ja valtava energia-aalto räjähti siitä. Fjoduriaanit kaatuivat ja Tomar
ja Daran lensivät monta metriä paineen voimasta. Sitten tuli pimeää. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Tomarista tuntui kuin
olisi saanut selkäänsä. Hän vapisi, hänen koko kehoaan särki ja hänen kätensä
sykkivät kivusta ja niistä nousi valkoista savua. Tomar kömpi ylös ja yritti
katsella ympärilleen. Ringiksi pystytetyt tulet olivat sammuneen räjähdyksen
voimasta. Sokaisevan valon jälkeen metsä oli säkkipimeä ja meni hetki ennen
kuin hänen silmänsä alkoivat tottua hämärään. Tomar näki fjoduriaanit
ympärillään yhä häkeltyneinä tapahtuneesta, sekä Oscin ja Daranin jotka
tuijottivat jotain piirin keskellä. Tomar nousi seisomaan. Silloin hän huomasi
tytön, joka istui kiven päällä ja katsoi hämillään ympärilleen. Hän näytti hyvin
pelästyneeltä. Tomar ei ollut uskoa silmiään. Vielä hetki sitten eloton nainen
oli palanut elävien kirjoihin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Tomar nielaisi ja rohkaisi
sitten mielensä. Hän käveli rauhallisesti tytön luokse. Tyttö huomasi hänet ja
katsoi häntä epäluuloisesti ja hieman peloissaan. Tomar pysähtyi muutaman jalan
päähän ja kyykistyi maahan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Minä olen Tomar Ramonin
poika. Mikä sinun nimesi on?” hän kysyi ja hymyili. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tyttö
kurtisti kulmiaan ja vilkuili kaikkia paikalla olijoita.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Mitä tapahtui? Missä minä
olen?” tyttö kysyi. Hänen äänensä oli hyvin käheä ja tyttö säpsähtikin omaa
ääntään. Hän nieleskeli ja yski. Daran astui lähemmäs.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Sinulle tehtiin
sielunriisto kauan sitten. Me haimme sinut Liittoumalta pois ja herätimme sinut
tämän avulla.” Daran sanoi ja avasi kätensä, jossa oli Talismaani kahtia
haljenneena. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ” Miksi te... herätitte
minut?” Tyttö kysyi katsoen ilmeettömästi ensin kiveä, ja sitten heitä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> Tomar nousi seisomaan ja Daran ojensi Talismaanin
hänelle; hän kavahti ensin, mutta rentoutui, kun huomasi, että Talismaanin
voima oli haihtunut. Se oli jäänyt kauniin läpikuultavaksi. Se ei ollut enää lyijynharmaata
graniittia, vaan siitä oli tullut pehmeän ruusukvartsin sävyinen. Kuinka paljon
voimaa olikaan suljettu yhteen viattoman näköiseen kivenmurikkaan. <i>Henki hengestä. </i>Tomar tutkaili kiveä vielä
hetken, kunnes kuuli tytön huokaavaan.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Minä... muistan sen.
Sielunriiston.” Hän sanoi apeasti värisevällä äänellä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
laittoi Talismaanin palat taskuunsa. Fjoduriaanit kerääntyivät heidän
ympärilleen. Tyttö katsahti heitä pelokkaasti.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Älä pelkää, he ovat
ystäviäni ja he ovat täällä vain suojellakseen sinua. Minä olen Daran
fjoduriaanien johtaja ja nämä ovat veljiäni.” Daran sanoi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tomar
otti askeleen lähemmäs tyttöä ja kyykistyi uudestaan hänen viereensä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Muistatko sinä mikä on
nimesi?” Tomar kysyi.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;">Tyttö
katsoi häntä pitkään, sitten Oscia, Darania ja kaikkia fjoduriaaneja.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"> ”Nanáki.” hän vastasi
hiljaa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-8Xk4OLkJRLY/VRhckWLcjYI/AAAAAAAAAqg/AaW311md6eo/s1600/awaken.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-8Xk4OLkJRLY/VRhckWLcjYI/AAAAAAAAAqg/AaW311md6eo/s1600/awaken.jpg" height="448" width="640" /></a></div>
<div class="MsoNoSpacing">
<span style="font-family: "Times New Roman","serif"; font-size: 12.0pt; mso-bidi-font-family: "Times New Roman"; mso-bidi-theme-font: minor-bidi;"><br /></span></div>
Tuuli Sihvonenhttp://www.blogger.com/profile/11739643359804317480noreply@blogger.com0